lauantai 22. marraskuuta 2014

Lakanaesittely osa 2


Ällösöpöjä lauantaikuvia sydänlakanoita taustakankaana käyttäen. Facebookin puolella jo epäiltiin minun hankkineen tällaiset vaaleanpunaisia sydämiä pursuilevat kankaat ihan vaan pentutaustoiksi, mutta kyllä meillä ihan oikeasti tällaiset rakkauden lakanat on sängyllä ihan käytössä asti toisinaan!

Pentukoirat kasvavat hurjaa vauhtia, eivätkä enää hae niin paljon tukea äidistään. Portti pentuhuoneeseen onkin ollut jo hieman raollaan, sillä aikuiset koirat kunnioittavat sen olemassaoloa eivätkä mene härkkimään pupseja, mutta Minttu voi halutessaan liikkua ympäri asuntoa.

Virna on alkanut availla hieman silmiään, muilla silmät ovat vielä visusti kiinni. Myrtti on porukan lihavin ja on alkanut hillitä tyypillistä nurinaansa käsiteltäessä. Varpusta taas on hyvää vauhtia kasvamassa varsinainen duracellpupu - siinä missä muita pentuja voi rauhassa kuvailla ja ne vain möhnäävät paikoillaan, alkaa Varpu saman tien mönkiä ympäri lakanaa niin nopeasti kuin puolitoistaviikkoinen pentu vain kykenee!


Pentujen lomassa ollaan yritetty keskittyä myös treenihommiin. Torstaina käytiin hallilla tekemässä Meelan kanssa tokoja, ja hirveän pätevänähän se siellä oli taas kerran.
Aloittelin ihan vaatimattomasti ohjatusta noudosta, jossa uhkarohkeasti kokeilin mitä tapahtuu, jos annan vain käskyn ota ja osoitan kädellä suuntaa, josta kapula tulee noutaa. Oikean haki todella näppärästi molemmista suunnista kun välimatka oli lyhyt, mutta pidemmällä välillä lähti arpomaan keskimmäistä. Aika hyvä alku, kuitenkin!

Seuraamisesta tehtiin liikkeellelähtöjä ja sivuaskeleita, jotka olivat tosi hyvä setti. Vielä tuo vasemmalle askeltaminen on vähän hakusessa ja koira tykkää väistää vähän turhankin kanssa (olen varmaan polkenut sen päälle...) liikuttaessa, mutta hyvä siitä vielä tulee.

Ruutua askarreltiin puolipallotötsillä sekä näyttönä että läheltä ilman näyttöä, selvästi tämä lähestymistapa toimii Meelan kanssa paremmin kuin hyvin. Vähän meinasi pakkaa sekoittaa, kun Anna oli tulossa Myrnin kanssa ovesta sisään, ja ruutu tietysti oven vieressä... hienosti kuitenkin tsemppasi siitä yli ja saatiin onnistumisia loppuun.

Toisessa setissä otin luoksarin stoppeja siivekkeenkierron kautta, osa läpijuoksuina ja osa stoppeina. Hyvin lähti koko hallin läpi kiertämään kaukana ollutta siivekettä, ja pysähtyi kauniisti!

Tehtiin vielä kaukoja samalla kun Anna treenasi Myrnillä noutoa takana. Ajatuksena oli saada Meela häiriintymään treenaamisen äänistä, mutta ei sieltä tullut yhtään niin kovaa käskyä tai kolahdusta että koko huomio olisi kääntynyt siihen suuntaan. Virheitä ei siis saatu tällä kertaa kaivettua esille, vaan keskittyminen oli hyvin edessä.

Parasta treenata, kun on selkeitä ajatuksia kehityksestä ja homma etenee hyvin eteenpäin!
Parasta myös ulkoilla, kun lumentulo on saanut nuorimmaiset leikkimään hurjan riemukkaasti keskenään. Kumpikin saa metsäpoluilla hurrrjia hepuleita ja painaltaa menemään peräkanaa pitkin sammalikkoa.

tiistai 18. marraskuuta 2014

Viikko


Pienenpienet ovat nyt viikon vanhoja. Ne kaikki ovat tuplanneet painonsa, ja noh - toiset jopa vähän ylikin. Virna ja Myrtti ovat melkoisia pulleroita kumpainenkin, koko ajan syömässä tai möhnäämässä keskenään.
Minttukin alkaa hiljalleen olla toipunut äitiyden ensihuumasta, ja sen saa välillä pois pentulaatikosta ihan muuten vaankin. Varovasti aletaan pentujen kasvun myötä kasvattaa kuntoa ja lenkkien pituutta, jotta pysyy mieli virkeänä ja kroppa vetreänä.

Tänään unohdin salaman työpaikalle, mutta muutamia lamppuja virittelemällä saimme pentuhuoneeseen sen verran valoa, että jokunen kuva pikkuisista onnistui.

Läski :D
Lisää kuvia pennuista täällä.

maanantai 17. marraskuuta 2014

Loskasadeleiri

Huhhuh! Melkoisen uuvuttava, mutta myös kaikin puolin hauska viikonloppu on takana päin. Olimme nimittäin porukalla leireilemässä Kuralan kartanotilalla tuolla jossain Yläneellä. Sinne ajaa semmoiset kahdeksisen tuntia autolla, joten reissussa oli jo retkeilyn makua!

Kesän lopulla aloin fiilistellä ajatusta leiristä. Agarwaen-porukalla yksistään lähteminen olisi toistaiseksi vähän tympeää, sillä maailmalla on huikeasti kolme (3) kasvattia, ja kustannukset näin pienen porukan leirille olisivat hankalat. Siispä löin hynttyyt yhteen toverini Maijan kanssa, ja päädyimme luomaan ihan oman syysleirin, jolle kutsuimme paitsi agarwaenilaisia, myös koirallisia kavereitamme!
Leirille löytyi mukavasti kouluttajia, ja lopullinen ohjelma kasattiin leiriläisten avulla lopulliseen muotoonsa. Hyvä tuli, vaikka itse sanonkin.

Koko leiriporukka
Perjantaina lähdimme puolilta päivin ajelemaan Joensuusta kohti Ylänettä. Suureksi onnekseni Jaanan talouteen oli shoppailtu jättiläismäinen auto tuossa joku kuukausi takaperin, ja saimme pakattua siihen neljä ihmistä ja viisi koiraa varsin kivuttomasti!
Äitini tuli meille pitämään taloa pystyssä ja hoitamaan koiria - Mintun ensimmäinen pentue kasvoi ensimmäiset viikkonsa vanhempieni luona ja äiti oli myös Teemon pikkupentuaikana meillä hyvin paljon, joten koirat saattoi hyvillä mielin jättää kotiin.

Automatka sujui pientä eksymisrumbaa lukuunottamatta mainiosti, ja useita "ettehän oo kuolleet ja eksyneet"-puhelua myöhemmin saavuimme Kuralaan yhdeksän aikaan illalla. Meille oli varattu kaksi mökkiä ja saunan oleskelutilat, koko autoporukkamme sekä Fanny koirineen ja Katja Teemon kanssa mahtuivat samaan mökkiin pienen häkkitetriksen jälkeen.

Perjantain iltaohjelmaksi olimme kehitelleet huikeat Etkokilpailut, joita varten porukka jaettiin kahteen joukkueeseen suorittamaan haastavia tehtäviä, ja eniten pisteitä kerännyt tiimi sitten voitti.
Ensimmäisenä oli vuorossa leluviesti: hallin toisessa päässä oli kasa leluja, joista kunkin koiran piti vuorollaan käydä hakemassa lelu joukkueensa luokse. Jos koira ei osannut noutaa lelua, sai ihminenkin käydä - kunhan se tapahtui neljällä jalalla koiratyyliin ;) Aika huikeita suorituksia saatiin nähdä!
Toinen tehtävä oli temppurata, joka niin ikään viestihenkisesti aikaa ottamalla suoritettiin joukkue kerrallaan. Tehtävät sai kukin suorittaa koiransa osaamistason mukaan, ettei mennyt turhan vaikeaksi. Ensimmäiseksi istu-maahan-vaihtoja, siitä pujottelemaan tötsiä ja kulman jälkeen maahanmeno, hyppyeste ja maaliin.
Viimeisenä haasteena oli nakinsyöntikilpailu, jossa taas kerran joukkueen kokonaisaika ratkaisi. Kymmenen herkkupalaa maassa meinasi olla Teemolle melkoisen rankka urakka, mutta kaikki koirakot selvisivät maaliin saakka. Voittajajoukkueelle oli palkinnoksi äärettömän ylväs diplomigeneraattorilla taiteilemani diplomi.


Kurki-mökin koiramme: Adya, Noona, Batman, Myrn, Meela, Paju, Savu ja Teemo
Lauantaina heräsimme aikaisin aamiaiselle, joka oli muuten melkoisen mainio! Aamupalalta lähdettiin suoraan etsimään jonkinlaisia lenkkireittejä, melkoisen heikoin tuloksin. Jossain tuolla lähistöllä olisi pitänyt olla retkeilyreittejä, mutta ilmeisesti niiden luokse olisi pitänyt ajaa jokunen tovi vielä autolla.

Teemo harjoittelee siivekkeen kiertoja pentutreeneissä.
Yhdeltätoista alkoi meidän ryhmällämme Esa Lehdistön agilitykoulutus. Rata oli melko valssipainotteinen, ja siihen saatiin kokeilla viskiä melkoiselta välimatkalta, sekä tuskastella ihan urakalla tuplapersjättöjen ja -valssien kanssa! Allekirjoittanut oli huikeasti parempi persjättöpuolessa, mutta lopulta onnistuin vääntämään kaksi valssiakin samalle pätkälle. Toinen vain oli aina ihan jäätävän myöhässä, ja rehellisesti sanottuna valssatessani en todellakaan nähnyt koiraa missään vaiheessa vaikka olisi ilmeisesti ollut tarkoitus.
Treeni oli siinä mielessä onnistunut, että Nooran usean viikon ruoskimisen jälkeen oikeasti uskalsin heittää koiraa esteille ja luottaa että se ottaa ne, enkä turhaan varmistellut joka välissä.
Samassa ryhmässä olivat myös Fanny ja Noona, joiden menoa oli kiva katsella pitkästä aikaa livenä!

Osa porukasta lähti hakuilemaan, toiset katosivat hallille rallytokoilemaan ja minä lähdin hakemaan illan koiratanssikouluttajaamme Annaa bussipysäkiltä. Anna vetäisi meille illalla kattavan setin koiratanssista: ensin hieman teoriapuolta, sitten ohjaajien liikkumista musiikin tahtiin ja lopulta koirien kanssa yhdessä vähän musiikin mukana liikehtimistä ja siihen pienten temppujen yhdistämistäkin.
Koiratanssi on kyllä kiva laji, ja jos joku toisi minulla koreografiat ja musiikit valmiiksi niin voisin vaikka kilpaillakin - minusta on kivaa opettaa koirille turhia temppuja, ja yllättävän hyvin jopa Meelalle sai ketjutettua seuraamisen, ohjaajan ympäri pyörimisen ja pujottelun yhtenäiseksi setiksi.

Ilta menikin sitten porukalla saunalla pelaillen ja pienissä ryhmissä saunoskellen. Visaista koiratietoa ja Aliasta pelasimme pienissä joukkueissa, peleistä viimeksi mainitun voitimme Jaanan kanssa ylivoimaisesti!
Kierroksia nostattaneiden pelien jälkeen oli hyvä käydä saunassa rauhoittumassa ja kömpiä sitten nukkumaan.



Sunnuntaina suuntasimme heti yhdeksältä tokoilemaan Heikki Mäkisen opissa. Heikki oli loistava kouluttaja, ja yksi kerrallaan kaikki poistuivat tokohallista ihan huikeissa tokoeuforioissa ja hyvillä opeilla täytettyinä.

Ryhmämme oli kisapainotteinen, joten ihan aluksi vetäistiin kokeenomainen paikkis kehääntuloineen päivineen. Meela oli ihan menoillaan ja innoissaan tokoiluista, piti kontaktia ja odotti paikkiksessa todella hyvin, vaikka menimme lämpiöön oven taakse piiloon. Vähän yritti ennakoida perusasentoa, mutta korjasin ja palkkasin maahan.

Teimme treenit kahdessa vartin setissä, mikä oli oikein hyvä. Ensimmäiseen settiin otin alkuun kehäänmenon ja liikkuroitua seuraamista. Meela oli tänään todella hyvällä vireellä liikenteessä, ja teki mielettömän nättiä seuraamista. Kouluttaja kehuikin, että näin kaunista työskentelyä harvoin tämän rotuisilta näkee. Ainoa asia mitä hän halusi viilata, oli kontaktin putoaminen ensimmäisellä askeleella, joten lähdimme työstämään tätä. Liikkeellelähtöjä otettiin ihan puolen jalan mittaisilla askeleilla, ja koira sai palkkaa vain pitäessään päätä pystyssä. Ihan lopuksi kokeiltiin vielä, toimisiko koira paremmin jos lähtisin vasemman jalan sijaan oikealla... no sehän piti pään pystyssä ihan koko ajan!

Toisena liikkeenä katsottiin kaukoja, joissa häiriöt ovat olleet suurena ongelmana. Yleisö heitteli maahan kapuloita ja piti meteliä, jolloin Meela saatiin katsomaan taakseen. Aluksi yritin helpottaa koiran elämää liikaa, ja odotin että se kääntäisi huomionsa taas minuun. Heikki siinä sitten totesi, että vaadi nyt siltä eläimeltä jotain kunnon toimintaa, ja aloimme muistutella, että ylös on noustava vaikka silmät olisi missä suunnassa menossa. Meelalle tämä olikin tosi hyvä, ja tuloksiakin alkoi treenin aikana näkyä. Mikä siinä onkin, että aina ujostuttaa vaatia koiralta yhtään mitään?

Tauon jälkeen toisessa setissä otettiin ruutua. Tiukka analyysi oli, että koira hakee katseella lelua ja on epävarma ruudun paikasta. Lähdettiin kokeilemaan, mitä se sanoisi näyttöruutuun, vaikka sheltti kuulema yleensä vastaa sellaiseen aika heikosti. No Meelalle toimi ihan mielettömän hyvin! Saatiin ohjeeksi jatkaa harjoituksia siten, että läheltä lähetän sitä tyhjään ruutuun ja joka toisella kauempaa näyttöruutu, jolloin se oppisi hakemaan paikan paremmin ja nimenomaan tötsien, ei ruudussa olevan lelun mukaan.

Halusin kokeilla myös noutoa, jossa meillä on ollut ongelmana kapulalle lähtö nyt viime aikoina. Ilmeisesti kuitenkin aiempi treenini oli alkanut tuottaa tulost, sillä Meela teki kolme kipaletta täydellisiä noutoja, myös silloin jos kouluttaja vei kapulan eikä sitä heitetty (laukaisee saalisvietin). Kiva, että treeni tuottaa tulosta!

Ihan viimeiseksi ihmettelin vielä seuraamisen sivuaskeleita vasempaan päin. Ovat nimittäin ihan supervaikea asia meikäläiselle! Ohjeeksi sain siirtää ennen varsinaista ristiaskelta vasenta jalkaa hieman taaksepäin --> koira tajuaa että nyt mennänä vasemmalle ja samalla liikahtaa sekin hieman taakse, jolloin askeltaminen on helpompaa. No kappas kehveliä, en ollut tullut edes ajatelleeksi.

Koulutus oli todella antoisa, ja paljon hyviä vinkkejä saatiin taas omaa tekemistä ajatellen työkalupakkiin. Nyt on käyty syksyllä niin tiiviisti tokokoulutuksissa, että on talvi aikaa fiilistellä neuvoja ja rakentaa kilpailusuoritusta. Keväällä sitten toivon mukaan räjäytetään potti!

Treenien päätteeksi käytiin vielä juoksuttamassa mökkiporukkaa pellolla. Hieman saivat pienet eläimet purkaa paineitaan ennen pitkänpitkää automatkaa. Hyvät kirmailut sai shelttilaumamme aikaiseksi, ja siinä sivussa tuli viikonlopun ainoina edes hieman aurinkoisina hetkinä räpsittyä laumasta jokunen kirmailu- ja poseerauskuvakin.



Automatkalla olimme melkoisen väsyneitä jokainen, kaikki energia oli ihan leirielämään hukattu! Hyvin sitä kuitenkin sinniteltiin, kun kehittelimme autoversion Visaisesta koiratiedosta ja pelasimme sitä melkein kolme tuntia Jyväskylästä alkaen.

Kiitokset vaan kaikille kivasta leiristä, oli mukavaa nähdä kasvatteja ja uusiakin naamoja!
Katsellaan, mitä ainakin näiden shelttien kanssa puuhattaisiin sitten ensi vuonna, kun porukkaa olisi vähän enemmän mukaan otettavaksi... ;)

Agarwaen-edustus
Teemo 7kk pönöttää
Noona 3½ vuotta

torstai 13. marraskuuta 2014

Pieniä


Pennut ovat lähteneet kasvamaan vallan mainiosti. Ne ovat virkeitä, syövät hyvin ja Minttu hoitaa niitä loistavasti. Välillä vähän turhankin innokkaasti, sillä äitikoiran ruokailut meinaavat aina jäädä lyhyeen, kun kesken ruokakupillisen pitääkin yhden äkin ollakin putsaamassa ja huoltamassa lapsukaisia.

Hieman pentukuvasaastetta koko viikonlopulle. On ne vaan niin ihania!


keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Prinsessoja


Eilen illalla saimme Agarwaen-tiimiin hieman vahvistusta kolmen ihanan tytön muodossa!
Pikkuprinsessat antoivat odottaa itseään, sillä tämä oli 65 vuorokausi astutuksesta. Synnytys oli juuri käynnistymässä, kun autohäkkejä hakemaan tullut Jaana saapui puolivahingossa sopivasti paikalle sekalaisten rottatarvikkeiden ja minttuleivosten kanssa. Hyvä kun tuli, sillä tämä synnytys opetti jälleen kerran uusia asioita nartun synnytyksestä.



Virna syntyi kello 20.17 yli tunnin yrittämisen jälkeen. Tässä vaiheessa oli jo lenkitetty koiraa, kilautettu kaverille ja näppäilty päivystävän eläinlääkärin numero puhelimeen valmiiksi, kun Minttu alkoikin ponnistaa kunnolla ja näkyviin tuli yksi takakäpälä ja hännänpää. Pentu oli tulossa takapuoli edellä! Kaiken hyvän lisäksi se oli hieman vinossa asennossa niin, ettei päässyt tulemaan sievästi ulos, vaikka Minttu miten yritti. Jaana kokeneena lampaansynnyttäjänä sai kuitenkin ujutettua pennun suorempaan asentoon ja autettua Minttua niin, että pentu saatiin elävänä ulos kanavaa tukkimasta.
Painoa Virnalla oli syntymähetkellä 275g, ja se on myös pennuista suurikokoisin - ei mikään helppo pala ensimmäiseksi syntyjäksi!


Myrtti syntyi kello 21.13, aika tarkalleen tunnin tauon jälkeen. Myös tämä pentu oli hieman hankalasti tulossa, mutta alkukankeuksien jälkeen mustanmusta trikki saatiin maailmaan. Soma tähtipää painoi syntyessään 260g ja oli niin ikään oikein eloisa tapaus. Tällä tytöllä on takakannukset, mutta se tuskin tulee hidastamaan menoa millään tapaa!



Varpu syntyi kello 22.33. Tunnusteltuamme Mintun mahaa kahden ultrassa varmasti näkyneen pennun jälkeen, osasimme odottaa vielä yhtä tulokasta. Pikkuruinen Varpu syntyikin helposti ilman sen suurempia ponnisteluja, lähes kenenkään huomaamatta - aivan kuin A-pentueen viimeisenä syntynyt Noona!
Vaikka Varpu painoi syntyessään vain 175g ollen selkeästi pienin pennuista, on se silti kova menijä eikä varmasti jää maitobaarilla sisaruksilleen kakkoseksi.


Pienet tytöt ja Minttu voivat hyvin. Nyt seuraillaan miten kakarat lähtevät kasvamaan ja pianhan ne jo kirmaavat ympäriinsä tuon mönkimisen sijaan!