keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Agilitymanagerina

Työni kaupungin tapahtumapuolella haittaa aina toisinaan harrastusta. Viimeksi se tuli ilmi itsenäisyyspäivänä, kun tarjolla olisi ollut niin Voittaja-näyttelyä kuin naapuriseuran agilitykisojakin, ja minun piti olla töissä. Vuoden viimeiset kisat ja töitä! Voi räkä.
Onni onnettomuudessa, että naapurustosta löytyy taitavia agilityohjaajia - kaiken kukkuraksi hieman yllytyshulluja sellaisia. Ei tarvittu kovinkaan kummoisia suostuttelukykyjä, että Noora oli lupautunut juoksemaan kolme rataa pikkusheltillä! Näin minusta tuli agilitymanageri, joka laittoi pikkusheltin valmiiksi treeneihin, ilmosi sen kisoihin ja lämmitteli möllien väliajalla. Eikä ollut muuten yhtään niin tympeä rupeama, kuin voisi kuvitella.

Aina ei tarvitse olla koiran kanssa radalla, että voi oppia ohjauksesta, koulutuksesta ja ennen kaikkea omasta liikkumisestaan radalla. Tällä kertaa asetuin sinne radan laidalle, kun pieni koirani teki hommia vieraan ihmisen kanssa. Ehdimme treenata kolme kertaa ennen kisoja, joiden lisäksi Noora kävi juoksemassa kolme rataa mölleissä. Niiden kolmen kerran aikana jouduin todellakin hommiin myös itse. Analysoin omaa ohjaustani ja sitä, kuinka se vaikuttaa koiran liikkeeseen radalla. Miksi Meela ei toiminutkaan kepeillä hyvin taitavaan maksikoiraan tottuneen ohjaajan kanssa, vaan roiski ihan surutta ohi kuin ei olisi osannut koko estettä? Millaisissa kohdissa pitää vaatia, missä saattaa ja mihin luottaa? Millaisia rutiineja meillä on ja miksi radalla tuli rima alas, vaikkei koira oikeasti koskaan pudota?
Kaikkiin noihin kysymyksiin etsimme vastauksia niin treenitilanteissa kuin kotona videoita analysoidessammekin.

Oli kyllä melkoisen kasvattavaa hommaa! Monille on varmasti tuttua oman ohjauksen videolta analysointi, mutta tämän kaltainen "miten saada koira toimimaan eri tyyppisellä ohjaajalla yhtä hyvin kuin minulla itselläni"-tyyppinen pohdinta avasi kyllä aivan uusia maailmoja sitä omaa tekemistä ajatellen.

Ensimmäiset harjoitukset menivät vähän tuntumaa hakiessa, mutta niiden päätteeksi Meela palautti palkkalelua mieluummin Nooralle kuin minulle.Se on jo suuri saavutus tämän koiran kanssa.
Mölleissä kompastuskiveksi osoittautuivat kepit, joille lähetykset olivat haasteellisia. Otettiin ne tehosyyniin, ja viimeisissä treeneissä keskiviikkona ennen kisoja saatiin hyviä toistoja kepeille ja mainiota menoa radalla.



En ollut ennen edes tajunnut, miten paljon rytmityksestä kiinni tuon koiran kepit ovat. Tai kuinka selkeää ja rauhallista ohjausta se vaatii, ja miten herkästi tiputtaa rimoja, jos sitä alkaa pikkukoiratella radalla. Oli hauska huomata, miten nopeasti Noora ja Meela kuitenkin lopulta sitten oppivat toimimaan yhdessä. Sheltti lopetti turhan kyselyn ja kädessä kiinni olemisen ja ohjaaja löysi ne palikat ohjaukseen, joilla koira saatiin esteille puhtaasti ja toimivasti.
Okei, huomaa siitä vieraalla ohjaajalla vielä muutamien treenienkin jälkeen vähän ylimääräistä kyselyä ja varmistelua, mutta kivalta tuo meno näyttää siitä huolimatta!

Itse kisapäivänä ei tuloksilla juhlittu, mutta yhteistyö toimi.
Yhdellä radalla oli nolla kohtalaisen lähellä, mutta rataantutustumisessa väärän radan opeteltuaan on vaikea tehdä enää nollaa ;) Nooran omalla rataversiolla kuitenkin selvisivät virheettä, joten saavutus sekin. Toiselta radalta tuli kielto, ja kolmannelta pari rimaa. Alkoi kuulema pieni sheltti vaikuttaa aika väsyneeltä kolmannen radan aikaan, eikä ihmekään: se oli yökylässä vieraassa paikassa ennen kisa-aamua, joten on voinut yö mennä vähän ihmetellessä. Hienoa yhteistyötä joka tapauksessa, suurkiitos Nooralle joka kävi kisoissa kokeilemassa! :)

tiistai 16. joulukuuta 2014

Viisi viikkoa


Viisiviikkoisten koiranpentujen elämänmeno on jokseenkin vilkasta, eikä niistä vain ole mahdollista saada söpöä yhteiskuvaa! Tai on, mutta sitä ennen ne pitäisi väsyttää huolellisesti, ja itse väsytystoimenpide tuppaa uuvuttamaan myös kuvaushenkilökunnan niin, ettei hommaa saada vietyä loppuun saakka.

Viiden viikon rajapyykin ylittäminen tuo tullessaan monenlaisia jännittäviä juttuja: viikon loppupuolelle on varattu eläinlääkäriin pentutarkit, madottaa pitäisi toistamiseen ja pentutestiäkin ajateltiin ensi viikon alkupuolelle tehtäväksi.

Penskoilla on jatkuvasti meno päällä, ja vaikka ne ovat pääsääntöisesti tykänneet nukkua yönsä hyvin, on viime aikoina herätty ennen kellonsoittoa leikkimään. Lattialla vedetään hurjia hepuleita, ja leikitään isojen koirien kanssa. Ikea-rotta ja muut lelut saavat kyytiä papiinien hampaissa, ja tasaisin väliajoin niitä saa myös ravistella irti housunlahkeista.


Virnan viisiviikkoisposeeraus. 



Myrtti ehti viikossa oppia taitavaksi näyttelykoiraksi!
 
 
Viisiviikkoinen Varpu on erisöpö.
 
Pennut tutustuivat nakumarsu Kutvoseen.
Shoppailin veronpalautusten kunniaksi Meelalle uuden lelun. Hieno!

Ikearotta rrrraivokkaan Varpun käsittelyssä!
Myrtti viimeistelee tappamisen.

Meelan ihanan pinkin leopardikuosisen vinkupatukan lisäksi materialismionnellisuutta aiheuttivat pukinkonttiin hankitut treenivehkeet. Superhienot Agarwaen-tiimivetimet itse suunnittelemallani logolla!
Nyt on helppo spottailla joko minua tai kennelhenkilöstöä kisapaikoilta ;) Kesäksi ehkä pitää hankkia jotain kevyempää vaatetusta, mutta kevään kisakaudelle just hyvät!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Alkaa käydä hurjaksi


Neliviikkoiset pennut ovat jo aika hurjia menijöitä. Kyytiä saavat lelut, isojen koirien housuvillat, maton kuin vesikuppikin! Metallia eivät vierasta, Myrtti on bongattu jopa kantelemasta metskua ympäriinsä - kyllä siitä vielä tokovalio tulee!
Virna ja Myrtti muodostavat melkoisen kauhukaksikon. Ne jymistävät ympäri taloa, ja yliväsymyksen iskiessä eivät kiltin Varpun lailla rauhoitu, vaan alkavat purra hullun lailla kaikkia ja kaikkea. Huhhuh, onneksi joululoma alkaa ihan pian ja sitten on enemmän aika tarjoilla pennuille aktiviteettia mm. ulkomaailman muodossa.

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Neljä viikkoa


Puolet pentuajasta meidän taloudessamme on jo vietetty. Aika menee aivan epäreilun nopeaan!
Ensi viikolla pienillä on jo pentutarkitkin, ja sitten pitäisi muka osata päättää, mihin kukakin on elämäänsä menossa jatkamaan. Loppiaisena ne sitten jo lähtevätkin! Voi itku.

Neliviikkoiset pennut ovat jo ihan huimia. Ne vaativat huomiota, ruokaa, nukkuvat yönsä hyvin(!), leikkivät villisti aikuisten koirien kanssa ja raastavat välillä meidän kaikkien hermoja.
Yksi päivä töissä ollessani sain kotoa Annalta tekstareita, että älä enää ikinä jätä minua kahdestaan näiden kanssa, hulluja ovat! Kun tulin kotiin, istui edellämainittu Virnan kanssa lattialla ja yritti saada koiranpentua joululahjaksi.
Ihanan kamalia naskalihampaita.

Pienenpienet pääsivät ensimmäistä kertaa pöytäharjoittelun pariin. Vähän jännitti, sillä Ikean sohvapöytä ei ole sitä kaikkein tukevinta mallia. Varpu yllätti olemalla pennuista reippain: se vain alkoi leikkiä pöydällä, kuin tilanteessa ei mitään outoa olisi ollutkaan!
Hauskoja pikkukavereita näistä on kyllä kuoriutunut. Varpu on vähän tuumailijatyyppiä, jolla menee hetki käynnistyä villityksiin. Isommilleen se kuitenkin osaa sanoa lujaa takaisin, eivätkä hurjemmatkaan leikit yhtään pelota. Myrtti on vilkas ja rohkea pentu, jolla on huumorintajua ja joka tykkää tutkailla asioita. Myrtillä on myös selvät mielipiteet, ja se on kovin äänekäs. Virnalla on sairaasti energiaa, ja se saa ihan hassuja hulluuskohtauksia väsyneenä. Se on myös aika dominoivan oloinen, hirveä päällepäsmäri, joka heittää pienempänsä ketoon ja leikkii raivokkaasti.

Tällä viikolla tuli kuvattua enemmän, mutta muokattua kuvia sitäkin vähemmän.
Tässä kuitenkin penneleiden ensimmäisiä seisotusposeerauksia.

Virna
Myrtti
Varpu



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Kolmeviikkoisvideo


Vaikuttaa siltä, että koiranpentuvideoista on muotoutumassa jonkinlainen adventtiekstra tänne blogin puolelle.
Tällä videolla kolme ja puoliviikkoiset papiinit touhuilevat ensimmäisiä kertoja "ison talon puolella". Vähän uskalletaan jo tutustua metallitarjottimeen, tummaan laminaattiin ja muihin koiriin. Ei hirveästi ainakaan alusta-aralta porukalta vaikuta!

Lienee turha sanoa, että Virna on kyllä ihan minun suosikkini. Se on kamala päällepäsmäri, joka on aina menossa ja vaatimassa oikeuksiaan. Samaan aikaan Myrtti yrittää pysyä menossa mukana ja on pentueen kovaäänisin draamailija. Virna sen sijaan on hieman ihmettelijätyyppiä, mutta kun sen kanssa on sokka irti, niin sitten todellakin mennään eikä meinata.

Pennuilla on käynyt paljon vieraita ja lisää on tulossa. Kohta on joululomakin, ja silloin meillä toivottavasti käy paljon kyläilijöitä ettei kahdessa viikossa ehdi aivan mökkihöperöityä! Joulunviettoon tosin lähdetään pentukatraan ja aikuisten kanssa Liperiin mökille, niin tulee kertaheitolla autokyytiä ja vieraita paikkoja tutuiksi kakaroille.