sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Kesän suunnitelmia

BH Crimson Light's Truly Divine   x    Sumburgh Head's Try To Kiss Me

Pennuntuoksuisen kevään jälkeen suunnitelmissa olisi hieman lisää pentuhulinaa. Mintun jätettyä jälkeensä kokonaisen pentueellisen mahtavia harrastuskoira, on aika suunnata katse Agarwaen C-pentueeseen!
Sulhanen löytyi jälleen kerran naapurimaastamme Ruotsista. Tevin on mahtava monitoimikoira - komea, taistelutahtoinen ja melkoinen kiituri agilityradalla!

Lisätietoja pentueesta.

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Kun silmäni mä auki saan


 Edward ei turhia hosu, vaan silmät aukesivat just eikä melkein neljäntoista vuorokauden iässä. Pentulaatikossa treenataan kovasti seisomista ja kävelemistä. Pentu pysyykin pystyssä joka päivä varmemmin, kuten ylläolevasta hienosta seisontaharjoituskuvastakin huomaa!
Seuraavan viikon aikana alkavat pentulaatikon reunat varmasti tuntua jo hieman matalilta. Pian sitä saakin olla jo virittämässä vähän isompaa asumusta yh-äidille ja tämän pojalle.

Minttu sai tänään privaattiaikaa kanssani, se pääsi nimittäin mukaan kouluun! Tämän viikon ajan olen käynyt Niittylahdessa opiskelemassa liikunnanohjausta, ja nyt oli ohjelmassa eräjormailua. Käytiin porukalla kiipeämässä isolle kukkulalle maisemia katsomaan ja pienen parin kilometrin luontopolun kautta takaisin autolle ja tallomaan Elovaaran retkireittiä. Matkan varrella keiteltiin nuotiolla kahvit ja paisteltiin makkaraa, ja taisipa yksi kerjäävä shelttikin saada retkieväistä osansa.
Loppua kohden alkoi vähän meno hyytyä, eikä joka puolelta satelevia rapsutuksiakaan enää olisi oikein jaksanut ottaa vastaan.

Tässä Minttu vähän nuotiolla:


sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Valsseja

Booooriiiing! T. Meela
Lauantaina elimme jännittäviä hetkiä suurinpiirtein lottoarvonnan aikaan. Mitään merkittävää ei kuitenkaan tapahtunut - molemmat koirat taisivat saada yhdet oikein, eikä sillä oikein pääpottia irronnut.
Mainittakoon kuitenkin, että lapinkoira ja trikkisheltti olisivat arponeet meille neljä oikein-riveillään yhteensä kaksikymmentä euroa, mutta enköhän minä lototessani päättänyt säästää ne rivit ensi viikolle. Pahus!

Perjantaina olimme Mintun kanssa ensimmäistä kertaa JOAn järjestämällä tekniikkakurssilla, jossa ohjaamassa oli vanha tuttumme Noora. Mainittakoon, että meikäläinen on täysin ulalla noin 90% ajasta kun puhutaan ohjaustekniikoista, niiden nimistä ja varsinkin oikeaoppisesta toteuttamisesta.
Ensimmäisen kerran aiheeksi oli valikoitunut valssit, mikä onkin ehkä ohjaustekniikoista haasteellisin. Kaltaiseni jumittava puupökkelö kun ei vain kykene ajoittamaan valssejaan oikein, ja yleensä ne menevätkin luokkaan oho, hups! kun tuleekin läheltä piti-tilanne koiran kanssa.

Radalle siis täytyi yrittää viritellä valssit joka ikiseen käännökseen. Rataantutustumisen jälkeen löysin monen monta paikka, joissa aivan varmasti kompastun jalkoihini tai jotain muuta yhtä viehkeää. Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut, koiraan ei törmätty eikä kukaan kuollut! Ihan hyvä saldo siis.
Radan alkupätkää tahkottiin useaan otteeseen, kun jäin odottelemaan koiraa (miksi?!?) ja hidastelemaan, vaikka koutsi miten yritti tsempata juoksemaan. Kakkoskierroksella valssit sujuivat kuin sujuivatkin suurin piirtein oikeaan aikaan, ja lopuksi sitten kirmattiinkin koko valssikammotus kertaalleen läpi. Eikä se tuntunutkaan sitten enää niin pahalta.
Harmi ettei tästä tilanteesta ole videota, olisi nimittäin ollut ihan kiva katsoa että näyttikö se meno oikeasti niin toimivalta kuin tuntui!

Viikonlopun ohjelmaan olin suunnitellut tokotreenejä, mutta kentälle tuli lähdettyä vain lauantaina.
Minttu sai duunailla ensimmäisessä setissä ruutua, kapulan hakuja, ja luoksaria, joka oli yhden äkin muuttunut taas kympin arvoiseksi. Tauon jälkeen tehtailtiin vielä vähän jotain seuruuntynkää ja kaukoja, mutta eipä niistä mitään ihmeempää.

Meela puolestaan näytti niin tylsistyneenä kotosalla, että summasin sen kanssa lenkkeilyn lomaan vähän patukkaleikkiä ja lyhyitä hetsattuja seuruupätkiä, ja hirveän onnessaan se touhusikin. Pikkuhiljaa tästä vielä päästään takaisin treenikentille iänikuisen olohuonetokoilun sijaan.

Tänään oli sen verran ruma sää, että uitettuani kerran koiriani mutaisilla lenkkipoluilla en enää raaskinut lähteä kentälle treenaamaan. Piti sitten lievittää erityisesti Meelan tylsistymistä pienillä sisätokoiluilla, että jaksaa sitten taas makoilla pentulaatikossaan Edwardin ilona. Hirveän kivat voittajan kaukot olen sille rakennellut tässä lomailun aikana, jos ei muuta!

Pakko kyllä myöntää, etten yhtään ihmettele sen tylsistymistä kun pentuboksin kaveri näyttää lähinnä tältä:


torstai 10. huhtikuuta 2014

Onnettaria



Ylläolevat kuvat on otettu Edwardin yksiviikkoispäivänä. Voi mahoton kun on söpö! Painoa sillä on jo puolisen kiloa, ääntä riittämiin pienen shelttimarsun tarpeiksi ja ruokahalua enemmän kuin laki sallii.

Koska treenirintamalla ei tapahdu mitään jännittävää, päätin repäistä ja laittaa lottorivin vetämään. Kaksikin, itse asiassa. Merletytöt pääsivät auttamaan numeroiden valinnassa. Kyllähän nyt näin söpöjen onnettarien toimesta täytyy vähintään pääpotti irrota! ;)
Ideasta sopii kiittää Narulelu maailmalla-blogia, johon eksyin aivan sattumalta.


sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Pennun päiviä


Pentu kasvaa aivan silmissä - se on jo likimain tuplannut painonsa näiden viiden päivän aikana. Se tosin ei ole mikään ihme, kun maitobaarin antimet ovat vain ja ainoastaan hänen käytössään. Onneksi pentulaatikossa on tilaa möngertää ja varsin liikkuvainen kaveri Edward onkin. Se seikkailee boksissa aktiivisesti eikä lannistu, vaikka välillä vähän kauemmas äidistään eksyisikin.

Edward on myös aloittanut Bio sensor-ohjelman, joka toistetaan kerran päivässä kunnes pentu on reilu pariviikkoinen. Vielä en ole muodostanut mitään mielipidettä siitä, mikä on ohjelman todellinen hyöty tällaiselle olohuoneessa kasvavalle pupelolle, mutten usko yhdenkään käsittelyhetken menevän hukkaan. Tarjoaahan tuo toki hieman erilaisia kokemuksia kuin perinteinen pikkupennun lällyttely.

Mintun elämää olen riemastuttanut nelisen viikkoa kestävällä tokon treeniohjelmalla, jonka olisi tarkoitus valmentaa meitä kohti kokeita. Liikkeiden ketjutuksia, lyhyitä kokeenomaisia treenejä ja osien harjoittelua sopivassa suhteessa.
Tämän viikon aikana etenkin ruudun kohdalla on tapahtunut varsinainen läpimurto, nimittäin Minttu hakee sen katseellaan kentältä ja hakeutuu ruutuun varman oloisesti, mihin se ei ole aiemmin pystynyt. Seuraava askel onkin sitten lisätä vähän vauhtia meininkiin, sen verran hidasta ponilaukkaa ruutuun vielä painetaan. Mutta eiköhän sekin tule sieltä varmuuden kasvaessa!

Ihana, rauhallinen pentulomaviikkoni on lopuillaan. Seuraavan viikon ajan pentulaatikon päivävahtiminen saa olla Annan tehtävä, niin pääsen itse takaisin toimistohommiin.
Vaikken ihan ehkä ole vielä sisäistänytkään, miten tällaisen pakkauksen malttaa jättää kotiin työpäivän ajaksi:

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Tervetuloa, pieni aprillipilani

Meillä on pentu!

 Eilen illalla blue merle uros 230g.
Edwardiksi tai "Eetvartiksi" kätilöapulaisten toimesta nimetty pikkupoika on hyvin eläväinen ja vilkas tapaus.

Meela puolestaan on mitä parhain äitikoira. Synnytykseen ei ihmisiä kaivattu, vaan pentu oli maailmassa ennen kuin sitä kukaan ehti huomatakaan. Touhukas emä ei meinannut malttaa nukkua lainkaan, vaan koko yö olisi mennyt pikkuista pentua ihmetellessä ja hoivaillessa. Tällä hetkellä kaksikko viettää rauhallista pentuaikaa pentuhuoneeksi muunnellussa olohuoneessamme ja molemmat voivat mainiosti.

Näillä näkymin pentu muuttaa Tampereelle opastamaan hyvää ystävääni harrastemaailman saloihin.


Ugh, kiitos kuvani värien sotkemisesta, blogger! Onneksi pennun todellinen väritys tulee esiin alemmassa kuvassa.


tiistai 1. huhtikuuta 2014

Minttu 6 vuotta


Koska syvästi epäilen, etten seuraavien kahden kuukauden aikana saa tilaisuutta tunkea täytekuviksi synttärikuvausten oheessa syntyneitä otoksia, saavat ne mahtua samaan tilaan ylläolevan kanssa.
Shelttejä ja ruusuja.