maanantai 27. huhtikuuta 2015

Möllisikailua

Nokkelat manulaiset
Tänään Agarwaen A-pentue täyttää kokonaiset neljä vuotta! Se on aika paljon, ja kaikki pentuset alkavat olla koiria parhaassa iässä. Paljon onnea Meela, Isla ja Noona!

Viikonloppuna kuuntelin paitsi kaksi kipaletta viettiseminaareja, kisailin myös möllikisoissa agilityä. Ajatuksena oli lähteä palkkailemaan kontakteja koirille ja juosta rataa hyvällä fiiliksellä. Sekä möllien että kisaavien radat sisälsivät melkoisesti haastetta ja ansoja: vaikea leijeröintikohta, yllättävän pitkiksi osoittautuneet sivuttaisetäisyydet, todella haasteellinen keppikulma ja muuta sellaista pientä. Ehjiä ratoja ei saatukaan aikaiseksi, mutta taas vähän ajatusta siitä, mitä vahvistella treeneissä.

Kontakteille koirat menivät vauhdilla, ja Meelan ensimmäinen puomi saikin kehuja yleisöstä: muuten hyvä, mutta toinen takajalka puuttui kontaktipinnalta! Lisäksi seisottaessani koiraa se päätti lähteä liikenteeseen omatoimisesti, joten ei kun uusimaan.
Toisella radalla kontaktit löytyivät jo helpommin, mutta kepit eivät toimineet yhtään. Riemukseni pikkukoira tehtaili kuitenkin tosi hienon viskin, ihan vahingossa!

Mintun kanssa ensimmäinen möllirata meni todella hyvin. Kisamölliradalla se taas tilttasi ihan totaalisesti. A:lle jäi odottamaan huipulle, sillä edellisellä radalla olin huomauttanut sille huonosta kontaktista. Kepeille mennessä koira meni johonkin ihmeelliseen off-modeen, ja pyöri vaan ympärillä haukkumassa, eikä uhrannut yhtäkään ajatusta esteelle ihan oikeasti menoon. Kun radan lopussa pieni Minttu sitten hyppäsi railakkaasti alas puomilta, päätin kantaa sen suoraan autoon. Ihme porsailua! Ilmeisesti kisapäivän huuma oli ihan liikaa mummokoiralle, ja korkea viretila veti sen pääkopan ihan tilttiin.
Huh, mitähän vapun kisoista tulee, kun jo möllit olivat tätä tasoa?

No, tiistaina on vielä yhdet möllit kisattaviksi, joten saadaan sessejen kanssa muistella kisamaisia suorituksia  vielä kertaalleen.
Tilanne vaatinee kontakteille palkkailua, sillä korkeammassa kisavireessä ne ovat selvästi vain niiiiin paljon vaikeammat. Pitää muistaa vappunakin, että jos on virheitä alla, saavat koirat treenata kontakteilla seisoskeluja ihan oikeissa kisoissa.

Tänään pikkukoira Meela pääsee ProPerrolle valmennukseen synttäreidensä kunniaksi.
Huippua!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Periaatenollan paluu

Ylpeä frisbeekoira Bloggerin haalistamassa kuvassa
Tänään korkattiin kisavuosi tokokokeiden osalta Pärnävaaralla JOAn kisoissa. Olimme ilmonneet meiltä junnuosaston eli Myrnin ja Meelan, kumpaisenkin avoimeen luokkaan.
Meelan kanssahan olemme olleet vuoden verran siinä onnellisessa asemassa, että koira on sen verta valmis että voin viedä sen puskista suorittamaan kisatilannetta ja sen pitäisi osata asiat. Sen sijaan pienenä, terävänä ja häiriöherkkänä pikkupaholaisena Meela ei ole selviytynyt kisatilanteista ilman nollaa tai paria, eikä kyllä selvinnyt nytkään.
Alan kutsua niitä nollia periaatenolliksi.

Kisajärjestäjä oli ilahduttavasti jakanut paikkiksen siten, että toisessa olivat pikkukoirat ja toisessa isot. Hirveän kiva! Kyllä oli varma olo ulkona odotellessa, kun tiesi että sheltin kanssa paikkistelee vain muita shelttejä, cavalier ja yksi bortsu!
Meela kilpaili numerolla 12 ja oli ensimmäisen paikkisryhmän viimeinen koira. Anna ja Myrn kisasivat ensimmäisinä.
Tuomarina toimi varsin tiukkaa linjaa pitänyt Anne Nokelainen.

Paikalla makaaminen 9 ulos kuului yksi VÄY! Sanoin jo siinä, että oli varmasti Meela. Tiedostin myös siinä vaiheessa, että hallissa oli täytynyt tapahtua jotain. Liikkeen jälkeen kehän laidalla seuraillut kaveri tuli sanomaan, että hallissa oli paikkiksen aikaan liehakoinut juosten varsin iloisen oloinen valkkari, josta Meela oli kovin järkyttynyt.
Seuraaminen taluttimetta 8,5 vähän meni haahuiluksi. Teki kivaa pätkää ja suureksi yllätyksekseni oli mm. juoksuosuudella hirveän nätisti! Vasemmalle käännöksissä kyttäili liikkuria ja meinasi jäädä vähän alle.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10. Kazing!!
Luoksetulo 9 niin siis tämä täydellistä 10 luoksaria tehnyt pikkuperkele päätti sivulletulossa hypätä minua vasten? Mutta pysähtyi ihan törkeän hienosti ja oli hiljaa! Se on suuri saavutus.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 ennakoi perusasennon.
Noutaminen 10 vähän tiputti raville pari metriä ennen, mutta muuten hyvä.
Kauko-ohjaus 9 Se teki sen! Meela oli koko ajan todella vaivaantuneen näköinen ja tuijotteli yleisöä (kaket tehtiin aidan vieressä), mutta kuuli käskyt ja teki. Yksi kaksoiskäsky maahanmenoon.
Estehyppy 0 Siis tämä oli niiiin periaatenolla! Hän hyppää, seisahtuu, ja sitten on ihan että enpä oo istumisesta kuullutkaan. Siis Meela! Käskytin uudelleen istumaan, nyki vähän pyllyä ja hyppäsi takaisin. Voi pölö! Olisi pitänyt vaan jättää seisomaan.
Kokonaisvaikutus 9 ja erityiskehuja saatiin liikkeiden väleistä, jotka olivat muka huolitellut. Minusta taas tuntui, että mopo meinasi karata joka ikisessä välissä.

Tällä pisteitä 163 ja tulokseksi AVO1! Hieno raivokääpä!
Anna ja Myrn tekaisivat joutessaan kakkostuloksen, koska Myrn halusi tehdä kaksi liikkeestä seisomista eikä yhtään maahanmenoa.

Kas näin on vuoden tokotavoitekin saavutettu. Kisoja on kovin vähän näillä nurkilla, joten saas nähdä käydäänkö enää tänä vuonna edes kokeissa. Sitä kun voisi kisata vaikka aksaa...
Kilpailujen jälkeen käytiin vielä kuuntelemassa keskustelutilaisuutta uusista tokosäännöistä, ja eipä vaikuta nekään enää ihan mahdottomilta! Paitsi sitten se EVL:n vitunkierto, mutta sen opettelu lienee asia erikseen.



Ylläolevassa kuvassa onnellinen Minttu juoksuttaa frisbeetä. Eilen Heli kävi taas hieromassa Mintun ja Myrnin läpi, ja Minttukin saatiin taas vähän vetreämmäksi. Eiköhän ala sekin taipua aksakeppeihin!
Tänään ei tehty mitään ihmeellistä, vaan käytiin pari lyhyempää ulkoilutuokiota lähipellolla auringon paisteessa.
Mintulla oli tosi siistiä, vaikka se tippuikin mutaojaan. Aina ei voi olla kovin fiksu.

perjantai 17. huhtikuuta 2015

Pesiskenttäkausi!

Pesiskenttäkausi on virallisesti korkattu!

Kun on koko talven ajanut hallille iltamyöhään treenaamaan tokoja ja muuta sälää, on todellista luksusta kun voi työpäivän jälkeen siirtää autoa parisataa metriä läheisen kentän parkkiin ja purkaa treenikamppeet sinne. Nyt joku tietysti leimaa heti laiskaksi, ettei jaksa edes siihen kentälle kävellä, mutta tällä treeniromppeen määrällä auto on vaan niin kätevä. Lisäksi koirat rauhoittuvat autohäkissä parhaiten settien välissä.

Wiu, Riima ja Isla
 Keskiviikkona käytiin kokeilemassa ihan ensi kertaa Jaanan ja Annan kanssa, miltä kenttä tuntuu. Olin vähän pettynyt: kenttä oli täynnä ilotulitusjätettä, roskia ja koiranpaskaa. Kuka tauno paskottaa koiransa talvella sinne kentälle niin, että keväällä lumen sulaessa kakka valuu pitkin kenttää? Hyi yrjö!
No eipä siinä, kakkamiinoja väistellen treenattiin ja yritettiin bongailla mahdollisia lasinsiruja ja muuta ikävää, ettei vain kävisi köpelösti.

Mintun kanssa on ihanaa treenata ulkona. Toko sisällä on sille aina vähän vaikeaa, mutta ulkokentällä kaikki toimii. Siltä voi vaatia enemmän, se kestää paremmin toistoja ja niin edelleen. Otettiin kuitenkin vain lyhyt setti seuraamista (lisättiin vaatimista, keskity äläkä sekoile!), luoksareita läpijuoksuilla ja stopeilla sekä jäävät läpi. Vähän se noita jääviä sotkee, mutta pienen muistuttelun jälkeen kulkee kauniisti.
Minttu sai myös kunnian paikkistella.

Meelan kanssa leikittiin palloilla ja tehtiin siinä sivussa pari stoppia. Noudonkin se teki, ja siihen otin vaikeutta heittämällä kapulan kohti treenaavia kavereita. Tästä pieni sheltti suivaantui ja huusi minulle sekä kapulalle. Olin että eihän nyt tämmöistä, otettiin pieni breikki ja uudelleen: ihan hiljaa.
Kaukoja menin vielä tekemään häiriössä keskelle Annan liikkuroimaa seuruuta, ja Meela jaksoi keskittyä varsin hyvin.

Treenien päätteeksi käytiin vielä Nooran kanssa rämpimässä lintutornilenkki ympäri. Koirat eivät olleet asiasta niin innostuneita kuin me, varsinkaan kun päätimme käyttää vetistä rantapengertä pitkospuiden sijaan. Meela ja Myrn rälläilivät vedessä mielellään, mutta Minttu näytti hapanta naamaa. Diiva!
No lopulta meidänkin piti luovuttaa ja mennä niille pitkospuille kävelemään, koska vesi tuntui lisääntyvän uhkaavasti ja sopivat maalämpäreet vähentyä.

Saaga, Riima ja Wiu
Torstaille olin kutsunut kavereita kisanomaisiin treeneihin. Saatiinkin hyvä porukka kasaan, vaikka minä taisin olla ainoa joka oikeasti teki kisasettiä. Sain kuitenkin liikkuroida edes vähän!
Ensin asemoitiin tötsiä kentälle luoksariin ja zetaan. Sen jälkeen tehtiin kolmen minuutin piilopaikkis, johon koiraksi pääsi Meela. Hyvin teki!

Meela autoon ja Mintulle kevyt setti. Se meni näin:
Seuraaminen tasoa AVO, oli siellä yksi peruutus välissä. Ensin lähti hullulla raivolla liikenteeseen, mutta keskittyi sitten paremmin. Vähän edistää.
Zeta ei sotkenut käskyjä! Tää oli hyvä.
Luoksari VOI-malliin, ihan loisto! Käskyt vaihdoin suullisiksi ja se toimii tosi hyvin.
Tässä välissä Minttu kuumui liikaa ja alkoi komentaa kamalasti. Vietimme pienen rauhoittumistauon.
Nouto oli sellainen episodi, että ei-niin-rauhoittunut sheltti vain karkasi kapulalle hullulla räksytyksellä. No nyt meni nollille.
Kaukot tehtiin voittajamalliin. Ensimmäisen ylös-käskyn kuvitteli ilmeisesti luoksariksi ja ampaisi täysillä luokse. Puolivälissä tajusi, että liike olikin väärä ja kävi maahan. Pölö.
Otin uudelleen alusta, jolloin sitten tilttasi ja jäi vain maahan. Lyhensin matkaa n.7m ja suoritti oikein kivat kaukot. Pönttö.

Palkkasin palloleikillä ja fiilistelin, että eipä olisi muutama vuosi sitten uskonut, että Mintun kanssa voisi tehdä kokonaisen treenin ilman yhden yhtä namia!

Meela sai tehdä avoimen luokan liikkeet miinus hyppy.
Seuruu oli vähän haahuilua, mutta tekipä nyt kuitenkin.
Jäävä maa oli hyvä se.
Luoksarissa palkkasin stopin pallolla, ja stoppi olikin superhyvä. Liikepaikalle siirtyessä kävi tsekkaamassa luoksaritötsät erikseen. Olivat vissiin huisin jännittäviä.
Jäävä seiso oli sekin mallikas.
Nouto oli kovin vauhdikas ja lähti haukkuen kapulalle. Rumasti tehty.
Kaukot Meela suoritti selkä skeittipuistoon päin oikein hyvin.

Loppupalkaksi vähän patukkaleikkiä. Tuollaisen esityksen jos se tekisi lauantaina, olisi koe varmasti ykköstuloksen arvoinen. Toivoa sopii, että lukuisat häiriötreenit olisivat talven aikana tuottaneet tulosta!

Tänään lenkkeiltiin isommalla porukalla eilistä pienempi lenkki pitkin peltoa ja metsiä. Koirilla oli kuitenkin huisin hauskaa, nimittäin uudet lenkkikaverit innostivat juoksuleikkeihin ihan eri tavalla. Jopa Minttu innostui juoksemaan kilpaa Adyan kanssa!

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kevätpäivät

Koko mökkiporukka: Myrn, Minttu, Meela, Saaga, Wiu, Isla, Riima sekä epäsheltit Hupsis & Leya.
Näin huhtikuun alkuun osui odotettu viikonloppu, nimittäin koko porukan kevätpäivät! Näin pienellä porukalla mahduttiin vielä Liperiin meidän mökille, mutta ensi kesänä taitaa olla pakko lähteä jo vähän isommille mestoille viettämään treeniviikonloppua.
Viikonlopun ohjelmaan kuului tietysti yhdessä hengailua, ulkoilua, vähän agilityä ja ihmisten pyynnöstä jopa trimmaushommia.

Mukaan pääsivät tällä kertaa tietysti meidän omat koiramme, sekä Mintun tyttäristä Saaga (Cirni Fallstar), Wiu (Cithri Nightfall) ja Isla (Aysla). Islan pentu Riima edusti lapsenlapsiosastoa, ja mukaan mahtui myös yksi holskukin.

Perjantaina nappasimme Stefin ja Wiun juna-asemalta mukaamme ja ajelimme kaupan kautta mökille. Illan mittaan muutkin saapuivat koirineen paikalle, emmekä voineet kuin ihastella shetlanninlammaskoiran helppoutta: kaikki seitsemän shelttiä sulautuivat yhteen porukkaan sen suuremmin mukisematta, ja yhteiset leikit etenkin junioriosaston kesken löytyivät nopeasti.
Koirat saivatkin viettää koko valoisan ajan mökin pihalla tohuillen, mikä riitti pitkien matkustelujen jälkeen vallan mainiosti niille aktivoinniksi.

Saaga
Wiu
Lauantaina keskityimme agilityn treenaamiseen JOAn hallilla. Noora oli lupautunut kouluttamaan meitä, ja rakentelimmekin halliin melkoisen tuskailuradan. Porukalla kävimme rataantutustumisen läpi ihan radanlukutaidon kehittämisen kannalta, jonka jälkeen kisaavat koirakot päästettiin kentälle. Meelan kanssa aloittelimme, ja pikkusheltti olikin hurjalla energialla liikenteessä! Radalla ongelmakohdiksi osoittautuivat avokulman kepit ja todella jyrkkä takaaleikkaus sekä lähetykset esteille. Sen sijaan pieni Meela yllätti tekemällä taidokkaita poispäinkääntöjä kepeiltä!
Anna treenasi Mintulla ja Inka Islalla, ja kaikki me onnistuimme tehokkaasti turaamaan ihan tismalleen samoissa kohden koirinemme.

Pentuosasto sai harjoitella vähän etenemisjuttuja ja leikkimistä, ja ilo oli viisikuisia shelttejä katsella työn touhussa. Kaikki C-pennut ovat vähän aloitelleet agilityharrastusta, mutta tällä hetkellä pääpaino on tosiaan siinä etenemisessä ja lajiin varovaisesti tutustumisessa. Tänään pienille esiteltiin pari hyppyä pumppereilla sekä tumma putki. Hienosti Saaga ja Wiu selviytyivät tehtävistä, ja voin kyllä luvata että melkoisen sukkelia agilitykoiria niistä on kasvamassa! Erityisen riemuissani olin myös niiden raivokkaasta tavasta leikkiä ohjaajiensa kanssa, olen nimittäin saanut huomata ettei tuolla tavoin leluja repivä sheltti ole ihan itsestäänselvyys.

Treenien jälkeen kävimme Pärnävaaralla kimppalenkkeilemässä viimeisiä energioita pois koko porukasta. Löytyi hyvä metsäreitti, jolla koirat saivat rällätä keskenään ja verrytellä treenin jäljeltä. Kun pääsimme ajamaan kohti Liperiä oli kello jo pitkällä iltapäivän puolella, mutta päätimme käydä vielä aikuisten koirien kanssa ottamassa lyhyet tokot Liperin puolella hiekkakentällä. Väsymys alkoi kuitenkin näkyä etenkin omien merlejeni touhuissa, joten niiden osalta treenit jäivät hyvin kevyiksi.

Iltasella koiraosasto olikin kovin rauhallista, ja me saimme itse keskittyä tekemään pitsaa, saunomaan ja saksimaan pentujen jäätävän tuuheita korvakarvoja. Niin, ja käytiin vielä ennen nukkumaanmenoa kiikaroimassa tähtitaivaan ilmiöitä samalla kun koirat saivat viimeisen ulkoilunsa. Maalla ne tähdetkin näkyy vaan niin paljon selkeämmin kuin täällä kaupungissa.


Wiu ja Minttu
Isla
Minttu ja Meela
Saaga ennen korvien siistimistä
Sunnuntai menikin melko pitkälti koirien ulkoillessa pihamaalla ja ihmisosaston siivoillessa mökkiä. Eilen niin kovin väsyneet koirat olivat yön jäljiltä jälleen täynnä energiaa, ja saivat melkoisen hyvät rallit aikaan pihamaalla!

Kaiken kaikkiaan viikonloppu meni hyvin nopeasti, ja oli ihanaa päästä näkemään erityisesti näitä pikkutrikkejä, joita en ole loppiaisen jälkeen päässyt näkemään vielä kertaakaan.
Olen äärettömän tyytyväinen siihen millaisia niistä on kehittynyt, enkä malta odottaa että joskus pääsen näkemään näitäkin tyttöjä tositoimissa! Pieniä näyttelysuunnitelmia jo puuhattiin loppukesälle, joten viimeistään silloin toivottavasti pääsen pyörittelemään noita pikkukoiria uudelleen.
Ihania koiria ja mahtavia omistajia, ei voi muuta sanoa :) Toivottavasti seuraaviin joukkoajoihin saadaan myös kolme tältä kerralta pois jäänyttä kaveria mukaan!

Minttu ja sen tyttäret: Saaga, Wiu, Isla, Minttu itse ja Meela.

sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Pääsiäiskisailuja

Pääsiäisloman ensimmäiset päivät vietettiin tiiviisti kivituhkan seassa naapuriseuran treenihallilla. JOA järjestää joka vuosi pääsiäiskisat, ja perinteen mukaisesti olimme mukana myös tänä vuonna.
Ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttivat lähtölistat, sillä suureksi riemukseni kahden tuomaroivan tuomarin lisäksi onnistuin spottaamaan kilpailijoiden joukosta yhden tuomarin lisää. Kolme tuomaria riittäisi kolleegioon, joka mittaisi Mintun uudelleen. Alkuviikon viestittelinkin sain ahkerasti tuomareiden kanssa, ja sain luvan tuoda koirani lauantaina mitalle. Voi onnea!

Perjantaina menimme katselemaan tuttujen kisaamista kolmosluokassa. Päätin kuitenkin pakata Mintun autoon mukaan ajatuksella, että eihän sitä voi tietää vaikka tuomarit olisivatkin paikalla jo tänään. Lähes välittömästi halliin tullessani Noora tuli sanomaan, kuinka harmi on ettei Minttu ole täällä tänään, sillä tuolla makseissa kisaa vielä neljäs tuomari jota ei listoilta huomattu. No mutta olihan se!
Juoksin kisapaikalta tuomarilta toiselle ja sovin, että kisapäivän jälkeen pieni sheltti mitattaisiin uudelleen. Huh, kylläpä tuli yhteen turistireissuun jännitystä kertaheitolla!

Ihanat tuomarit tulivatkin ratojen jälkeen mitan kanssa ottamaan Mintun vastaan. Kaikki kolme vitsailivat siinä, että hyvänkokoinen medihän tämä, ei mitään ongelmaa pomppia niitä rimoja. Kun he lopulta yhdessä totesivat että eiköhän me olla aika yksimielisiä siitä että tämä koira on mini, oli helpotus aivan valtaisaa. Viimeinkin! Uusintamittaus takaa meille toivottavasti muutaman kisavuoden lisää, sekä mahdollisuuden päästä aikoihin myös kolmosluokan radoilla.
Kiitoksia myös kaikille tilannetta myötäeläneille, vielä sunnuntainakin tutut tulivat kyselemään että miten siinä nyt kävi. Agility on parasta.

Mini se on!
Sunnuntaina taas oli minun vuoroni päästä starttaamaan kisaradalle Meelan kanssa. Tulimme paikalle jo hyvissä ajoin, sillä ykkösissä kisaavia Jaanaa ja Savua piti luonnollisesti päästä kannustamaan. Kannatti mennä, nimittäin ensimmäiseltä ykkösten radalta kaksikko nousi kakkosiin meidän seuraksemme. Jee!
Sovittiin siinä tohinassa, että kun kerran molemmat kisataan B-radalla niin miten olis et tempaistaan omista säkäluokistamme nollavoitot ;)

Esa Muotka oli suunnitellut melkoiset juoksuradat, joilla mentiin eikä meinattu. A-radalla oltiin Meelan kanssa tosi nätisti samalla kartalla hyvin pitkään, kunnes olin itse himppusen myöhässä ja persjätöstä tulikin koira kintuille-ohjaus. Siitäpä saimme kiellon, jonka jälkeen pikkusheltti porsasteli itsensä läpi A-esteeltä, jonka uusin. Hienosti hyllytetty!

B-radalla meille oli annettu ihastuttavasti tehtäväksi juosta ensin täysillä koko halli ympäri ja siirtyä sitten ohjaamaan vähän kinkkisempää keppihässäkkää ja taituroimaan ansaesteiden seassa. Radalle mentiin fiiliksellä että kyllähän tämä nyt osataan, ja niin osattiinkin! Ainoa mikä jäi harmittamaan oli se, ettei pieni koira irronnut pussiin vaan jäi räyhäämään minulle siinä joutessaan, mutta eteni se kuitenkin sen verran hyvin eteenpäin ettei tästä vielä annettu kieltoa. Loppurata luukuteltiinkin ihan täysin puhtaasti, tällä iloisesti se toivottu nollavoitto, LUVA ja menolippu kolmosiin! Huraa!
Diilin mukaan myös Jaana ja Savu tempaisivat voittonollan medeissä, joten päivä ei oikeastaan olisi voinut päättyä paremmin.


Pariskunta palkintoineen
Kas näin on kaikki agilitytavoitteet tälle vuodelle täytetty jo ennen lumien sulamista. Vappuna taidetaankin starttailla vähän molempien koirien kanssa kotikentällä. Enpä malttaisi odottaa!