maanantai 24. huhtikuuta 2017

Lillipilli Outokummussa


Pikku-Lillin kanssa tehtiin viikonloppuna nopea näyttelyreissu Outokumpuun. Lähinäyttelyissä ei ehdi edes tulla näyttelyfiilis - ei aamuyön heräämistä, kuolemanväsyneenä ajamista tai koko viikon suunnittelurumbaa. Vain normaali aamu, fiinit näyttelyvaatteet ja puolen tunnin ajomatka.

Outokumpuun mennessä satoi lunta. Sellainen kevät. Meidän onneksemme myös maa oli jäässä, ja Gisli pääsi kuivin tassuin sisään halliin. Myöhemmin päivällä tulleille piha ei ollut yhtä armollinen.

Asemoimme itsemme kehän laidalle odottamaan. Arvostelu oli nopsakkaa, ja aivan yllättäen menossa olikin paras uros-kehä. Apua! Onneksi olin laittanut Gisliä nätiksi jo hyvän tovin, joten sen suhteen ei tullut paniikkia. Pikainen kehäänmeno näkyi kuitenkin siinä, että Gisli oli todella levoton ja etsi Annaa yleisöstä. Juoksuttamisen jälkeen se kuitenkin rauhoittui, ja malttoi yksilöarvostelussa käyttäytyä oikein maltillisesti. Pöydälläkin meni hienosti!

Tiukan linjan pitänyt tuomari antoi Gislille ERIn, ja näin päädyimme kilpailuluokkaan kolmen muun junnunartun kanssa. Lilli tiputettiin jonossa kolmanneksi, ja tuloksemme olikin sitten JUN ERI3.
SA jäi saamatta, kenties niukan turkin takia nyt sitten.


"Feminin tik med fina linjer och utmärkta rörelsen. Litet tunn i huvud och benstomme. Ej i bästa päls i dagen. Byggt på fina linjer"
Tuomari: Dan Ericsson, Ruotsi.

Outokumpu oli viimeinen näyttely tälle keväälle. Seuraavaksi meidät nähdään ehkä Joensuun näyttelyssä. Saa Gislikin vähän kasvatella turkkiaan!

maanantai 17. huhtikuuta 2017

Pääsiäisromaani


Pääsiäisloma. Meillä päin se tietysti tarkoitti kokonaista neljää päivää täytettynä erilaisilla koirajutuilla aina kisoista pennun sosiaalistamisreissuihin. Täydellistä! Täytyy tosin myöntää, että hirmu hyvä että välillä pitää käydä töissäkin - näin aktiivisella tahdilla joka ikisestä meidän koiristamme tulisi varmasti kaameita hyrriä, jotka flippaisivat vapaasta viikonlopusta totaalisesti.

Perjantaina aloitettiin viikonloppua agilitykisojen merkeissä. Odotukset kisapäivästä olivat viime vuoden tapaan korkealla. Piti olla aurinkoista, lämpötilat plussan puolella, piha niin mutavellissä että koirat saisi pestä kisapäivän jälkeen. Oli sitten pakkasta ja vähän lumisadettakin.
Minttua kylmä keli haittasi, ja tuntui koko päivän tahmealta. Lämmittelin sitä erityisen huolella, ja loppua kohti mummikoira tuntuikin vertyvän. Radat olivat kuitenkin aikamoista kuraa, kun meno ei ollut yhtään sama kuin treeneissä ja koira ei irronnut yhtään mihinkään. Pari vitosta ja yksi hylsy tehtiin, ja kisapäivä oli kyllä muuten kokonaisuutena mukava. Ei enää pakkaskisoja meille!


Kisojen jälkeen nappasin Muuran mukaani ja suuntasimme läheisille kukkuloille pentutreffeille. Sattui nimittäin niin onnekkaasti, että tuttavapiiriin on juuri hankittu pari viikkoa Muuraa nuorempi mudipentu Nasti! Tällä kertaa Muura oli leikeissä vähän raju ja päällekäyvä, mutta Nastia se ei onneksi haitannut. Taitaa kuitenkin käydä niin, että pari viikkoa tästä eteenpäin Muura on se, joka häviää leikeissä vähän isommaksi kasvavalle mudinalulle.

Muutama tunti ehdittiin välissä levätä ennen kuin käytiin samassa paikassa leikittämässä pentuja yhdessä Iitan kanssa. Muura sai leikkikaverikseen tällä kertaa vanhemman Jazzin, jota pikkusheltti vähän jo väistikin. Juoksuleikkeihin Muura lähti kuitenkin mielellään mukaan.
Kuvittelin pentukoiran väsyvän kaksista leikkitreffeistä, mutta vielä mitä - Muura meuhkasi menemään tavalliseen tapaansa koko illan ja laittoi vielä päreiksi yöaitauksensa sanomalehdetkin.


Lauantaina koirien väsytysprojekti alkoi jo varhain, kun läksimme Annan ja Gislin kanssa käymään Pärnävaaralla kisoissa. Muura pääsi ensimmäistä kertaa kisaturistiksi. Kisapaikalla oli ajatus harjoitella etenkin muiden koirien ohituksia ja kisaympäristön ääniä, ja se onnistuikin vallan mainiosti. Välillä jännille jutuille piti haukkua, mutta käskystä Muura ottaa hyvin kontaktia nakkien toivossa. Toisinaan pentu pääsi syliin katsomaan tuttujen kisaratoja, ja pari tuntia kisapaikalla vietettyään se sammui saman tien autoon!

Ilta menikin mukavasti naapurissa grillijuhlien merkeissä. Ei haitannut, vaikka oli pakkasta ja satoi lunta. Ruoka oli hyvää ja seura loistavaa.
Harmi kyllä ilman takkia grillaamisesta seurasi vain kuume, joten seuraava päivä meni sitten sängyssä koomaten. Minun nukkuessani pieni musta koira laittoi päreiksi mm. isojen koirien pedin. Onneksi illaksi suuntasimme mökille Liperiin, ja koirat saivat purkaa energiaansa pihapiirissä ja metsässä juoksennellen.


Maanantain ohjelmistossa olivat isojen koirien rallymöllit. Muura lähti mukaan kisaturistiksi, Minttu ja Meela kisailemaan. Meelan kanssa ei tietysti olla harjoiteltu koko pentuaikana kovinkaan tasaisesti, mutta uskoin noin koulutetun koiran osaavan kyllä kaikki temput. Ja osasihan se! Meela toimi radalla todella hyvin, teki jopa istu-seiso-kierrä koiran ympäri -tempun oikein ja sai 78 pistettä. Yksi kylttimoka mahtui mukaan, joten siitä sitten -10p.

Minttu taas oli ihan pärinöissään, koska kisapaikalle mentiin ensimmäisenä aamulla. Se räksytti kaksi ensimmäistä kylttiä, ja rauhoittui sitten tekemään kun tuli vähän vaikeampia tehtäviä. Keulia ja edistää se meinasi ja haukahteli aina silloin tällöin. Hyväksytty tulos oltaisiin kuitenkin saatu, olisiko ollut 75p.

Muuran kanssa harjoittelimme lähinnä hengailua ja häkissä oloa, sekä lisäksi vähän kostetusalustaa ja istumista. Muura oli kisapaikalla oikein reippaana, ja loppupäivästä rauhoittui hienosti vielä omaan mökkiinsä nukkumaankin. Olemme harjoitelleet häkkikäyttäytymistä aina hallilla, ja Muura osaa nykyään odottaa kiltisti lupaa ja mennä häkkiinkin melkein aina käskystä.

Loma tuntui loppuvan lyhyeen, mutta niin ne taitavat aina tehdä. Onneksi kohta on taas yksi pidennetty viikonloppu, kun vappu tulee ensi kuun alussa vastaan. Vappuna haen myös Saagan meille. Ultrassa sen mahassa näkyi neljä pentua, joiden syntymää odotellaan toukokuun puolivälin paikkeille.


keskiviikko 12. huhtikuuta 2017

Erikoisnäyttely

Perhepotretti: Muura 9vko, Minttu 9v, Meela 6v ja Teemo 3v
Erikoisnäyttely oli ja meni. Se järjestettiin täällä Joensuussa meidän treenihallin tiloissa. Kuten odottaa sopii, myös meidän taloutemme oli valjastettu erkkarihommiin, allekirjoittanut lähinnä markkinoinnin ja tiedottamisen parissa.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt kuin Strömssössä, sillä tietysti juuri erkkariviikonloppuna alkoi norovirusepidemia (sairastuneita 2kpl)! Niinpä tyydyin jakelemaan ohjeita kuvauspaikan rakentamisesta puhelimitse ja päivittämään näyttelyiden facebookia kotisohvalta.

Suurin harmistus näyttelyn peruuntumisessa oli tietysti se, että Katja ajoi Teemon kanssa koko pitkän matkan Tampereelta Joensuuhun. Tietenkään nyt meille ei voinut tulla yöksi, ja lopulta ehdin moikata Teemoa pikaisesti näyttelyn jälkeen. Minun oli tarkoitus myös esittää Gisli, mutta tällä kertaa Anna joutui koiransa kanssa kehään.

Näyttelymenestyksestä erkkarissa vastasi Gisli, joka kuten odottaa saattaa, oli kaikessa brittisirpukkashelttiydessään kovasti rotutuomarin mieleen. Lillipulla sijoittui junnuluokassa neljänneksi ja sai vielä SA:nkin!
Teemo sen sijaan sai H:n, kenties se on vielä vähän turhan rimpulainen näyttelykehiin ja kantaa häntäänsäkin pöyristyttävän korkealla.

Kuva: Netta Timonen
Gisli (Lovestain Too Glam To Give A Damn) JUN ERI4 SA
"Very elegant sable. Very feminine. Nice head and ears, could have a more round shape on eye. Well balanced, good in sense. In good coat. Moved well. Should have a bright future."
Tuomari: Mrs Ann Stafford

Teemo (A. Balrog of Morgoth) AVO H
"3 year old blue merle. Coat of good colour and well broken. Nice reach at neck. Lovely long tail, carry very high on the move. Rich tan markings over head making attractive expression. Movement unsettled. Good show man."
Tuomari: Mrs Mary Glover-Guest

Seuraavia näyttelyhommia onkin sitten tiedossa Outokummussa Gislin kanssa. Pikkukoira ei enää tiputa niin raivokkaasti turkkiaan kuin aiemmin, joten ehkä siitä vielä alkukesäksi näyttelykaveri leivotaan.

maanantai 3. huhtikuuta 2017

Pari viikkoa Muuraa


Kylläpäs meni aika nopeasti!
Muura täyttää aivan juuri kymmenen viikkoa, ja edelliset kuvat siitä on napattu siinä kahdeksan viikon ikäisenä. Pennun elämässä ei ole tapahtunut juuri ihmeitä. Se on päässyt mukaan metsälenkeille, opetellut helppoja temppuja ja ärsyttänyt isoja koiria urakalla. Gislistä on kuoriutunut varsinainen leikkitäti, ja se touhuilee pennun kanssa mielellään. Välillä jopa hapannaama-Meela intoutuu leikkimään jälkikasvunsa kanssa.

Meela on käynyt pentujen jälkeen kaksi kertaa huollossa. Sen todettiin säilyttäneet lihaskuntonsa pentueesta huolimatta todella hyvin. Meela on saanut melko pian pentujen jälkeen ryhtyä käymään omaan tahtiinsa lenkillä muiden koirien kanssa, joten varmasti se on auttanut ylläpitämään peruskuntoa.
Edellisellä kerralla saatiin iloisia uutisia - agilityn voi varovasti ottaa takaisin treeniohjelmistoon!


Viime viikolla Muura sai oman osansa pakollista kaupunkisosiaalistumista, kun pakkasin sen ja Mintun mukaani ja lähdin keskustaan vahtimaan Timiä. Ensimmäisen illan ajatukset olivat, että kuka hullu ottaa pennun kaupunkiin. Muura ei voinut tehdä tarpeitaan ulos kertaakaan, se tuijotteli autoja ja liikennettäkin oli niin paljon, että jatkuvasti sai pelätä pennun jäävän jonkun pyörän tai jalan alle. Kerrostalon toisesta kerroksesta ulos lähteminen oli myös aikamoinen projekti, joten ainakaan kovin suuria harppauksia ei pennun sisäsiisteys sen viikon aikana ottanut. Kaikenlainen muu sosiaalistuminen kyllä!
Loppuviikosta uskalsin käyttää aamuvarhain ja yömyöhään kaikkia kolmea koiraa jopa yhtä aikaa ulkoilulla. Melkoinen saavutus.

Kaksi erityisen sosiaalistamisen päivääkin viikkon mahtui. Viima-veli tuli maalta kaupunkiin, ja kävimme yhdessä vierailemassa kauppakeskuksessa ja kävelykadulla. Kumpikin pennuista oli oikein reippaina, joskin kulkeminen meinasi mennä enemmän painimiseksi kuin hienosti hihnassa etenemiseksi.

Toisella kertaa Muura tuli meille töihin kylään pariksi tunniksi. Se ajeli hissillä toimiston kolmanteen kerrokseen ja oli kuin kotonaan - pureskeli hihoja ja riehui menemään. Sen verran rankka kokemus kuitenkin oli, että lopulta pentu malttoi rauhoittua syliin nukkumaan.
Työpäivän jälkeen akut oli kuitenkin taas ladattu ja kotona kyytiä saivat niin lelut kuin sanomalehdetkin.


Myös hallilla ollaan käyty pari kertaa koko lauman kera. Se on aikamoinen sirkus, kun autosta purkaa kaikki koirat, häkin, kassillisen treenikamoja, kahdet sisäkengät ja muut tykötarpeet. Tulisi jo kunnolla kesä, että auton voisi hyvillä mielin järjestellä kuuden koiran mentävämmäksi!

Pentu on hallillakin reipas. Se leikkii mielellään, lisäksi ollaan harjoiteltu mukana kulkemista ja kiertämistä. Tehtävien harjoitteluun sillä ei halliympäristössä meinaa vielä hermo riittää, vaan aina olisi jotain jännempää tutkittavaa. Olen kuitenkin ilmoittanut Muuran pentukurssille toukokuussa, joten silloin on tiedossa sitten kunnon tehotreenejä!

Aikuiset koirat ovat puuhanneet hallireissuilla lähinnä tokoa ja rallya. Meela on ollut lähteä lapasesta vähän kaikessa, niin kamalan innoissaan se on tekemisestä. Mintun kanssa keskitytään nyt hiljaisiin "liikkeiden väleihin", jos rallyssa näin voi sanoa. En tiedä onko siitä Mintun tapauksessa mitään hyötyä, mutta tuleepahan treenattua.

maanantai 20. maaliskuuta 2017

Viimeiset pentukuvat

Koko perhe kasassa
Kaikki loppuu aikanaan - myös meidän pentuearki. Tilalle tuli pentuarki, joka on verrattain ollut valtavan helppoa ja vaivatonta. Muura on kolmen muun huligaanin lähdettyä aika rauhallinen, leikkii itsekseen, nakertelee kiellettyjä paikkoja, kiljuu raivokkaasti jos sen sulkee pentuaitaukseen liian virkeänä, karkailee sheltinkestävää lumihankea pitkin "takapihan" pellolle ja luo ystävyyssuhteita erityisesti Gislin kanssa. Mitä nyt pennut yleensä tekevätkin.

Ennen luovutusta käytiin vielä pentutestissäkin. Koirakoulu Napakan Niina testasi pennut, ja testissä kaikki olivat hyvin pitkälti juuri sellaisia kuin olin kuvitellutkin. Kaikille pennuille ympyröitiin lomakkeisiin eniten kolmosnumerolla varusteltuja kohtia. Kolmosen pentuja kuvailtiin avoimiksi, helpoiksi ja kivoiksi koirille kenelle tahansa - eli juuri sellaisiksi kuin sheltin pitäisikin olla!
Hienoja harrastuskoiria.


Lauantaina ne sitten lähtivät. Melko pian agilityvalmennuksesta palattuamme Hanna tuli ensimmäisenä hakemaan Nuoskan - tai Moan, kuten pikkuneitiä nykyään kutsutaan. Moa lähti Helsinkiin Miro-kääpiöpinserin kaveriksi. Isona Moasta on tarkoitus tulla agilitykoira. Kuuleman mukaan Moa asettui taloksi vaivattomasti, eikä ole jännittänyt suurkaupungin vilinääkään.

Seuraavaksi lähti toistaiseksi vielä nimetön Routa. Roudan koti on täällä Joensuussa usealta agilityvuodelta tutun Soilin luona. Uudesta kodista löytyy shelttikavereita jo entuudestaan, ja kuten vanhemmat asuintoverinsakin, pääsee Routa isona tekemään ainakin agilityä ja rally-tokoa. Toivon mukaan sen toinenkin palli laskeutuu paikoilleen ja saan viedä Routaa mukanani myös näyttelyihin.

Viimeisenä pakkasimme Jaanan autoon pentulaatikon ja Nietoksen, nykyään Viiman. Viima pääsi asumaan Savonrannalle isäkoira Savun ja bortsulauman keskelle. Kuuleman mukaan myös siellä on mennyt hienosti, Viima on uskaltautunut lampolaan karitsointia katselemaan ja asettunut muutenkin taloksi. Lampaista huolimatta Viimasta ei tule isona paimenkoiraa, vaan isänsä käpälänjäljissä agilitykenttien sankari. Viiman seikkailuja voi jatkossa seurata sen blogista.


Muura otti sisarusten lähdön vähän raskaasti. Se itkeskeli ensimmäisen illan, mutta sitten maailma avartui - isojenkin koirien kanssa voi leikkiä! Gisli on vielä sen verran leikkisä, että kaksikon touhut natsaavat hyvin yhteen. Melkoisia ralleja ne saavatkin keskenään aikaiseksi.

Muuran kanssa on ryhdytty myös harjoittelemaan arjen perusasioita, kuten irti pysymistä ja yksinoloa. Yksinolotreenejä varten sille rakennettiin makuuhuoneeseen pieni aitaus, jossa pentu saa nukkua aina kun on väsynyt ja myös öisin. Makuuhuoneessa se viettää aikaansa myös päivisin, mutta molemmat merlet saavat pitää sille seuraa. Hihnassakin Muura on ehtinyt olla kertaalleen ja lisäksi se ehdollistuu naksuttimeen ja opettelee omaa nimeään sekä luoksetuloa.
Katsotaan, menemmekö viikonloppuna katselemaan hallille kisanomaisia agilitytreenejä. Siinä olisi hyvä mahdollisuus lyhyeen treenihetkeen.

Paljon on tiedossa pentutreffejä tämän "joensuulaisen" kolmikon eli Viiman, Muuran ja Roudan kanssa. Toivottavasti myös Moaa päästään tapaamaan pian uudelleen!