maanantai 20. maaliskuuta 2017

Viimeiset pentukuvat

Koko perhe kasassa
Kaikki loppuu aikanaan - myös meidän pentuearki. Tilalle tuli pentuarki, joka on verrattain ollut valtavan helppoa ja vaivatonta. Muura on kolmen muun huligaanin lähdettyä aika rauhallinen, leikkii itsekseen, nakertelee kiellettyjä paikkoja, kiljuu raivokkaasti jos sen sulkee pentuaitaukseen liian virkeänä, karkailee sheltinkestävää lumihankea pitkin "takapihan" pellolle ja luo ystävyyssuhteita erityisesti Gislin kanssa. Mitä nyt pennut yleensä tekevätkin.

Ennen luovutusta käytiin vielä pentutestissäkin. Koirakoulu Napakan Niina testasi pennut, ja testissä kaikki olivat hyvin pitkälti juuri sellaisia kuin olin kuvitellutkin. Kaikille pennuille ympyröitiin lomakkeisiin eniten kolmosnumerolla varusteltuja kohtia. Kolmosen pentuja kuvailtiin avoimiksi, helpoiksi ja kivoiksi koirille kenelle tahansa - eli juuri sellaisiksi kuin sheltin pitäisikin olla!
Hienoja harrastuskoiria.


Lauantaina ne sitten lähtivät. Melko pian agilityvalmennuksesta palattuamme Hanna tuli ensimmäisenä hakemaan Nuoskan - tai Moan, kuten pikkuneitiä nykyään kutsutaan. Moa lähti Helsinkiin Miro-kääpiöpinserin kaveriksi. Isona Moasta on tarkoitus tulla agilitykoira. Kuuleman mukaan Moa asettui taloksi vaivattomasti, eikä ole jännittänyt suurkaupungin vilinääkään.

Seuraavaksi lähti toistaiseksi vielä nimetön Routa. Roudan koti on täällä Joensuussa usealta agilityvuodelta tutun Soilin luona. Uudesta kodista löytyy shelttikavereita jo entuudestaan, ja kuten vanhemmat asuintoverinsakin, pääsee Routa isona tekemään ainakin agilityä ja rally-tokoa. Toivon mukaan sen toinenkin palli laskeutuu paikoilleen ja saan viedä Routaa mukanani myös näyttelyihin.

Viimeisenä pakkasimme Jaanan autoon pentulaatikon ja Nietoksen, nykyään Viiman. Viima pääsi asumaan Savonrannalle isäkoira Savun ja bortsulauman keskelle. Kuuleman mukaan myös siellä on mennyt hienosti, Viima on uskaltautunut lampolaan karitsointia katselemaan ja asettunut muutenkin taloksi. Lampaista huolimatta Viimasta ei tule isona paimenkoiraa, vaan isänsä käpälänjäljissä agilitykenttien sankari. Viiman seikkailuja voi jatkossa seurata sen blogista.


Muura otti sisarusten lähdön vähän raskaasti. Se itkeskeli ensimmäisen illan, mutta sitten maailma avartui - isojenkin koirien kanssa voi leikkiä! Gisli on vielä sen verran leikkisä, että kaksikon touhut natsaavat hyvin yhteen. Melkoisia ralleja ne saavatkin keskenään aikaiseksi.

Muuran kanssa on ryhdytty myös harjoittelemaan arjen perusasioita, kuten irti pysymistä ja yksinoloa. Yksinolotreenejä varten sille rakennettiin makuuhuoneeseen pieni aitaus, jossa pentu saa nukkua aina kun on väsynyt ja myös öisin. Makuuhuoneessa se viettää aikaansa myös päivisin, mutta molemmat merlet saavat pitää sille seuraa. Hihnassakin Muura on ehtinyt olla kertaalleen ja lisäksi se ehdollistuu naksuttimeen ja opettelee omaa nimeään sekä luoksetuloa.
Katsotaan, menemmekö viikonloppuna katselemaan hallille kisanomaisia agilitytreenejä. Siinä olisi hyvä mahdollisuus lyhyeen treenihetkeen.

Paljon on tiedossa pentutreffejä tämän "joensuulaisen" kolmikon eli Viiman, Muuran ja Roudan kanssa. Toivottavasti myös Moaa päästään tapaamaan pian uudelleen!

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Pentukevät


Lisää pentuja laitettu tilaukseen! Saagan astutusreissu Poriin meni nappiin, ja pikkukoira astutettiin kahteen kertaan Voitolla (Bumtsi Bum Vampire's Heart).
Nyt jännitetään ultraa ja toivotaan, että pieniä trikkejä möyrisi pentulaatikossa toukokuussa.

Pentueesta saa tiedustella lisää sähköpostitse laura.pitkanen[at]agarwaen.org ja lisäinfoa löytyy nettisivuiltani osoitteesta agarwaen.org .
Myös ne, joiden kanssa on pentueesta ollut puhetta aiemmin tänä vuonna tai viime vuonna - laittakaa postia jos olette edelleen kiinnostuneet pennuista!
Etsin myös sijoituskotia narttupennulle.


maanantai 13. maaliskuuta 2017

Pentutarkissa


Kun on viikonlopun pois kotoa tuntuu, että pennut ovat kasvaneet aivan holtittomasti! Vastaanotto oli riehakas ja iloinen, kun syliin tunkivat paitsi aikuiset koirat myös neljä kuusiviikkoista shelttiä. Iltariekkuminen jatkui reilun tunnin, ja niillä hillumisilla unta riitti yhtäjaksoisesti lähestulkoon aamuun asti. Tosi jees!

Pennut olivat viikonlopun aikana päässeet ulkoilemaankin, oli nimittäin tosi hyvät säät. Pikku pirulaiset juoksevat ulkona vaan karkuun jos niitä yrittää kalastella sisätiloihin. Meela on alkanut selvästi vieroittaa niitä ja ohjaa pentuja napakasti itsenäiseen elämään. Jostain syystä kaikki ovat viehättyneet jalkalampun ympärillä nukkumiseen, ja sieltä ne löytää helposti kasasta nukkumasta.


Tänään oli jännittävä päivä: pentutarkki.
Pennut pääsivät ensimmäistä kertaa autokyytiin ja suhtautuivat siihen kiljumalla äänensä käheiksi. Onnea vain kotimatkalle kaikki uudet kodit!
Ihana Anniina oli mukana lääkärireissulla hallinnoimassa pentusia, kaksin kun tuollaisen lauman organisointi on hieman helpompaa.

Kaikille pennuille laitettiin sirut, tarkistettiin yleiskunto ja silmät. Sydämet ja silmät olivat kaikilla terveet. Nietoksen molemmat pallit tuntuivat, mutta sillä on napatyrä jonka lääkäri kehotti operoimaan tarvittaessa. Roudan toinen kives oli nyt piilossa, mutta itse olen kyllä tuntenut molemmat killuttimet, joten toivottavasti se sieltä laskeutuu.

Lääkärissä pennut käyttäytyivät reippaan asiallisesti. Kukaan ei pahemmin välittänyt vieraan ihmisen käsittelystä ja sirulle täytyi totta kai kiljua dramaattisesti.
Kotimatkalla pennut karjuivat, jos mahdollista, vielä kovempaa kuin lääkäriin mentäessä. Sinne ne sitten jäivät aitaukseen ulvomaan kun minä jatkoin takaisin työmaalle.


Pentutarkin myötä varmistui myös, että Räntä - tai nykyään Muura - jää asumaan meille.
Pentuvalinnasta tuskin on kenenkään meillä vierailleen mielestä ollut mitään epäselvyyttä, sen verran minun koirani Muura on ollut alusta asti. Synnytyksessä vitsailimme että onpa äkäinen pentu, tää on nyt sitten Lauralle.  Niinpä taisi sitten ollakin.

Kevätkalenteri täytetään sosiaalistamisreissuilla, pentukursseilla ja leikkihetkillä. Toivon, että Muurasta tulee isona agilitykoira. Ainakin koko hänen liki seitsenviikkoinen olemuksensa suorastaan huutaa pääsyö agilityradoille.


keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Kuusi viikkoa

Pentuihin liittymätön täytekuva - Saaga yrittää mennä mukaan Mintun ja Meelan leikkeihin
Kuusiviikkoiset pennut ovat kohdanneet elämässään kaikenlaista uutta, ja olen vakuuttunut että ne ovat ihan huikea porukka. Ne ovat keksineet hepulirallien ihanuuden ja juoksevat hurjaa kyytiä etuovelta keittiöön ja takaisin. Ne retuuttavat leluja yhdessä ja yksinään, tai vaikka ihmistenkin kanssa. Ulkona ne rallattelevat menemään kantavalla hangella mutta eivät masennu vaikka välillä vähän upottaisikin.

Viikonloppuna meillä kävi paljon vieraita. Pennut ottivat kaikki iloisesti vastaan ja touhottivat menemään minkä kerkesivät. Olin etukäteen vähän jännittänyt niiden reaktiota pieniin lapsiin, joita kyläilemään saapui kaksin kappalein. Turhaan mietin reaktioita - vaikka miten kova meteli ja vilske olisi ollut, ei kukaan pennuista ollut millänsäkään ja kaikki tunkivat vain syliin palloteltaviksi. Päivän jälkeen ne kyllä olivat valtavan väsyneitä, niin paljon uutta asiaa tuli käsiteltäväksi.

Eilen Räntä kiipesi metalliseen kukkahyllyyn ja hyppäsi sieltä uhkarohkeasti alas. Nietos söi kaikien hiuksia ja Routa kenkiä. Nuoska juoksi villinä muristen vetolelun kanssa.
Enää reilu viikko yhteistä aikaa niiden kanssa, ja sitten niistä tulee uusien omistajiensa ongelma. Ensi viikolla onkin ohjelmassa kaikkea jännää, kun pennut pääsevät sekä pentutarkkiin että pentutestiin.

Videoita:
Pennut 6vko
Pennut 6vko 2

Nuoska 6vko



Routa 6vko

Nietos 6vko


Räntä 6vko



lauantai 4. maaliskuuta 2017

Viisi viikkoa


Nämä hullut ovat jo viisi viikkoa. Meno käy koko ajan villimmäksi, eivätkä pennut enää malta nukkua kovinkaan montaa tuntia peräkkäin.
Aamubileet alkavat yleensä siinä viiden, kuuden aikaan, joten tehokuuri aikaisista heräämisistä on taattu.

Pennut vaikuttavat kaikki hirmuisen reippailta yksilöiltä. Imuroin samaan aikaan kun pupsit ulkoilivat, eikä ketään oikeastaan kiinnostanut koko imuri. Ei kiinnosta onko tassujen alla kangasta, laminaattia, kaakelia vai mattoa, kaikki käy. Ihan sama vaikka pesukone hakkaa seinään lingotessaan pyykkejä ja koliseva metallitölkkikin päätyi leluksi. Putki on paras paikka rallata edes-takaisin, eikä muka "esteeksi" portin päälle roikkumaan laitettu vilttikään kiinnostanut, vaan siitä mennään sujuvasti vain läpi.

Anna on kuvannut kotona ollessaan videoita minulle töissä katsottavaksi. Tässäpä niitä:
5 vko osa1
5 vko osa2
5vko osa3
5vko osa4
5vko osa5


Tasapainotyynyt ovat muodostuneet ihan lemppareiksi. Kaikki kiipeilevät huojuvilla alustoilla reippaasti ja käyttävät niitä mielellään trampoliineina. Pienin Nuoska on ihan voittamaton tasapainoilija, ja pesee isommat sisaruksensa siinä hommassa mennen tullen.

Viidennen viikon aikana pennut ovat oppineet myös leikkimään repimisleikkejä. Raatolelut on ihan suosikkeja, ja niitä ne jaksaisi retuutta vaikka millä mitalla. Myös pienempiä pehmoleluja kannetaan innolla paikasta toiseen. Ei varmasti tule lelupalkan kanssa ongelmia isonakaan!

Tänään aamulla pennut pääsivät myös ensimmäistä kertaa ulos. Joensuussa on ollut melko leutoja kelejä, joten aiemminkin oltaisiin voitu lämpötilan puolesta käydä. Koko piha vaan suli vetiseksi sohjoksi, ja päätimme suosiolla odottaa hieman viileämpää säätä, jotteivät pennut joudu uimaan sohjovedessä ja kastu läpimäriksi.
Ulkomaailmakaan ei niitä jännittänyt, vaan ensimmäisestä hämmennyksestä toivuttuaan kaikki seikkailivat lumessa reippaasti.