keskiviikko 9. maaliskuuta 2011

Toivotonta tokoilua

No ei ehkä ihan niin kauhean toivotonta. Jälleen kerran minua harmittaa se, ettemme pääse viettämään kevättä kisaradoilla. Olen selannut Joensuun näyttelyiden sivut, tulevat mämmikisat ja läjän tokokokeita esiin. Todennut, että eihän mulla oo koiraa niihin. Okei, myönnetään - kun ne kilpailut ovat ajankohtaisia, on minulla ihan varmasti paljon muuta ajateltavaa pienten sheltinpoikasten kanssa! Mutta on tämä nyt silti aika turhauttavaa, kun on tottunut viimeiset kolme vuotta rakentelemaan menosuunnitelmansa koiran kisojen ja koulutusten varaan. Oh well! Kalentereista puheenollen - kohtahan sitä voi varata jo ajan ultraan.

Tänään joka tapauksessa oli tokopäivä! Ystäväni Emmi villaisen ystävänsä Toivon kanssa oli lupautunut treeniseurakseni, kuvaamaan ja videoimaan. Pahaksi onneksi videopokkarista loppui patterit kesken seuruupätkän, joten materiaalia ei nyt sitten kovin kaksisesti olekaan. Mutta kuvia on! Tosin... niin, ei ne hirveän paljon siitä treenistä itsessään kerro.
Yleisön pyynnöstä esittelyssä myös ensimmäistä kertaa Rumat Kengät ruokakaupan alennuslaarista! Järkyttääkseni teitä vielä lisää voin kertoa, että niiden sisustat ovat kirkkaanpinkit. Maiharit hiertävät jalkaa, joten... niin, nuo on ihan kivat lenkkipopot.

Ihan ensiksi perusasentoa ja kontaktijuttuja, kun niiden hinkkaamisen makuun kerran ollaan päästy. Hei olenko vähän supertylsä kun teen kaikki asiat aina samalla tavalla! No plääh, pitää alkaa keksiä jotain uutta. Mutta kun perusasennot on kivoja alun lämmittelyliikkeitä eikä shelttikään ole vielä ilmaissut niihin kyllästyneensä... ja ne vaatii treeniä... mut silti.
Joo. Meni ihan kivasti, osaa nyt hakea paremmin sitä pari senttiä taaempaa paikkaa kuin aiemmin. Jotkut alkukilarit se taas vetäisi ja turhautui, mutta kun neutralisoin tilanteen niin alkoi korvatkin taas löytyä.

Perusasennoistahan sitä sujuvasti siirrytään seuraamiseen, kuin myös tällä kertaa. Olen ottanut asiakseni naksutella tuolle täydellisen kontaktin pitämisen liikkeelle lähdettäessä ja tiukemmat kaarrokset. Ja a-aa! Ne kaarteet on parantuneet! Jotain on siis tapahtunut pienen tokosheltin pienessä mielessä. Tai sitten minä vaan liikun niin slow motionilla nykyään kun on niin jäistä, että sillä jää aikaa miettiä. En tiedä! Toivotaan, ettei ainakaan tuo jälkimmäinen ole syynä liikkeen paranemiseen. Hyvät perusasennot myös. Ei voitu juosta, koska meinasin lentää naamalleni jatkuvasti muutenkin, oli niin jäistä. Ehdotin, josko voisin ostaa kenkiini sellaiset nastajutut pohjiin. Emmi tyrmäsi ajatukseni ilmoittamalla, että rumat kenkäni olisivat sitten vielä hyvin mummomaiset.


 Mielenkiintoni rakoili ja laskin sheltin leikkimään Toivon kanssa lelulla. Minttu on kiva, kun se osaa leikkiä ihan kenen tahansa kanssa kauniisti. Se ei mene ottamaan toisilta koirilta leluja pois ennen kuin ne ovat todella hyvät ystävykset.

Pystykorvakettuni posettaa... Ei vaan, kun leikit oli leikitty, jatkoin liikkeestä jätöillä. Kuvassa on meneillään liikkeestä seisominen. Huomatkaa navakka tuuli, joka aiheuttaa äärimmäisen komean ilmiön myös korviin. Jätöt tarkkoja, hyviä. Mentiin maahan, seiso ja istu. Istuminen paranee kerta kerralta. Pahimman tuulen aikaan jostain syystä maahanmeno tökki, jäin pohtimaan, josko koirani ei saanut puheestani selvää. Tehtiin vielä muutama kerta ja silloin kyllä pelasi.

Ja luoksaria! Sekä läpijuoksuna että takapalkattuna avoimen luoksetulona pysähdyksellä. Osaa jo tosi kivasti lyhyellä matkalla pysähtyä käsimerkistä ja suullisesta käskystä. Jee! Ehkäpä hänestä tulee vielä avo-koira.



Lopuksi vielä sankarillista seuruuta. Hyvä kontakti, ei mitään valittamista! Kivasti pysyy mukana, on skarppina ja jaksaa tehdä. Harmi kun perjantaina on möllit, ois ollut kiva käydä. No, ensi vuonna sitten toivottavasti kahden koiran kanssa!

Osoitus shelttini taistelutahdosta - palkkalapanen!

Merkinnän kuvat (c) Emmi H. Paitsi leikkikuvat otin minä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti