perjantai 26. elokuuta 2011

Meela eskarissa osa1

Viime viikolla käväisin pentukurssin teoriakerralla, mutta tällä viikolla päästiin vihdoin ja viimein käytännön pariin. Meelan lisäksi kurssilla on monta muuta koirakkoa, joihin lukeutuvat mm. Inka & Isla sekä Netta & Brändi, joten ainakin pahemmanlaatuista häiriötä luulisi riittävän koko kurssin ajan tuon siskolikan toimesta!

Mel oli ennen kurssin alkua ehtinyt jo telkuta Timin kanssa pari tuntia, joten se ei paikan päälle saavuttaessa pursunut energiaa tai ollut kovin rasittava. Se saikin kouluttajilta paljon "voi kun se on rauhallinen ja keskittymiskykyinen!"-kommenttia, ja minä tyydyin naureskelemaan, että normaalisti tämä pentu on rauhallisesta kaukana... Mutta hirmu hyvin pieni jaksoi tosiaan keskittyä minuun (tai taskustani pilkottaneeseen pussilliseen broilerpyöryköitä), eikä juurikaan ottanut häiriötä ympärillä olevista vieraista koirista.

Ihan ensin menimme ympyrään, jossa harjoittelimme koiran oikea-aikaista palkkausta siten, että meidän piti pyrkiä palkkaamaan koiraa kielellä lipaisemisesta. Meela kyllä lipsutteli kielellään hyvin ahkeraan, ja sille olisi saanut olla tunkemassa namia suuhun ihan jatkuvalla syötöllä...

Seuraavaksi ohjaajat kävivät moikkaamassa koiria. Meelaa ei pahemmin kiinnostanut - se istui vierelläni ja otti kontaktia, ja meni tutustumaan ohjaajaan vasta, kun vihjaisin sille, että moikkaamassakin saa käydä. Kovin suurta innostusta vieraat ihmiset eivät kuitenkaan tällä kertaa saaneet osakseen, olihan minulla niitä superhyviä broilerpullia hyppysissäni, eikä superahne pentu olisi malttanut millään olla tekemättä töitä niiden eteen.

Jakauduimme kahteen riviin toisiamme vastapäätä. Homman nimi oli se, että kaikki kävelivät vuorotellen toistensa ohitse ja pentujen tuli pitää kontaktia omistajaansa. Kohtaaminen setterinpennun kanssa meni hyvin, eikä Meelalle tullut mieleenkään käydä tervehtimässä vierasta koiraa. Tätä olisin voinut tehdä useamminkin.

Kaikki ottivat myös yksi kerrallaan luoksaria siten, että ohjaaja otti koiran hihnan itselleen ja omistaja perääntyi sen verran, että saattoi kutsua pennun hihnanmitan päähän luokseen. Meela ei ehkä edes tajunnut tätä luoksariksi - me ollaan treenattu tätä niin paljon lenkillä ja irti, että parin askeleen kävelemiset eivät ehkä ihan uppoa pienenpienen kaaliin. No jaa, eiköhän se siitä pitene.

Ensimmäinen kerta oli minun makuuni aivan liian helppo ja yksinkertainen, sillä Meelan kanssa ollaan treenattu kaikkea tätä jo paljon yksikseenkin. Toivottavasti ensi kerralla, kun pentujen taso on selvillä, saadaan jotain vähän haastavampaa aivojumppaa! Itse otin vapaa-ajalla sivulletuloa, imuttelin seuraamista ja koetin vahvistaa maahanmenoa nopeammaksi.

Tänään ohjelmistossa sitten agilitytreenit, joissa ajattelin ensimmäistä kertaa tutustuttaa Meelaakin esteisiin... Jotain putken läpi juoksemista ja siivekkeiden välistä menemistä, ei mitään ihmeellisempää. Hirveästi himottaisi myös ACEn babykurssi ja joku tasokkaampi ryhmä, mut eihän tällaisella opiskelijalla ole varaa maksaa reilua kahdeksaakymppiä kurssista ja ajaa vielä kerran viikossa pari tuntia suuntaansa treenaamaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti