maanantai 15. elokuuta 2011

Mintun kanssa tanhuilla

Kaivatessani vaihtoehtoista harrastamista tokon rinnalle ja ollessani äärimmäisen altis höyrähtämään ties mihin lajeihin, ilmoitin silmät innosta loistaen Mintun koiratanssikurssille. Koko humppakurssi käsitti neljä käytännönkertaa ja yhden teorian, johon en tosin maailmanmatkailujeni vuoksi voinut osallistua.

Kun saavuimme Netan & Jussin kanssa raviradan parkkiin, totesimme ryhmämme koostuvan varsin sekalaisesta ja sekatasoisesta porukasta. Ensimmäinen treenikerta sisälsi lähinnä jo ennestään tuttuihin temppuihin perehtymistä, mutta se oli toisaalta hyväkin - minä olen yleensä sen verran laiska näiden temppujen kanssa, etten jaksa opettaa niitä ihan "valmiiksi" asti. Riittää, että koira osaa tehdä ne ja on jollain tasolla sisäistänyt asian. Naksuttelin tuolle lähinnä peruuttamista, jalkojeni eteen seisomaan tulemista, jalkojen välissä kävelyä (jo tuttu heppa-käsky) ja muuta yhtä kehittävää. Koira suoriutui hyvin pyydetyistä, ja vaikkei osaa noista oltu ikinä temppuina treenattukaan, oli edessä seisominen mm. näyttelyistä niin helppo juttu, ettei tarvinnut kovin montaa toistoa, kun se jo homman hoksasi.

Kotona tehtäväksi jäi pohdiskella musiikkia omaan esitykseen ja kehitellä seuraavalle kerralle muutaman liikkeen sarja. Itsehän luonnollisesti kyhäsin koko homman kasaan puolisen tuntia ennen treenejä, mutta hyvin toimi, kun valitsin taktisesti ne koiralle kaikkein tutuimmat temput!

Jatkossa harjoittelimme muutamia temppuja (joista suurin osa oli, once again, Mintulle tuttuja mutta vaativat hiomista) ja treenailimme musiikin tahdissa liikkumista ilman koiraa. Tämä aiheuttikin ohikulkijoille runsaasti hupia; miettikää nyt, miltä on mahtanut näyttää, kun kourallinen ihmisiä ohjaa mielikuvituskoiraa pienessä kehässä musiikin soidessa vierellä...

Viimeiselle kerralle edettyämme olisi pitänyt suunnitella jonkin kiva ohjelma valitsemaansa biisiin. Tekniset ongelmat kuitenkin estivät musiikin saamisen, joten improvisoin äärimmäisen laadukkaan ohjelmakuvion johonkin täysin tuntemattomaan biisiin. Minttu oli innoissaan, teki kivasti ja minua lähinnä nauratti, joten ei kai se ihan katastrofi voinut olla!

Summa summarum: kivaa puuhaamista koiran kanssa, molemmat tykkäsimme kovasti. Osallistumme myös jatkokurssille, jonka järkkäämistä on kovasti lupailtu. Mukaan tarttui motivaatio opettaa koira toimimaan myös oikealla puolellani, tokoiluun orientoituneina kun olemme kovin vasureita molemmat!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti