keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Oikea Harrastuskoira

Alkaa olla liian hämärää ottaa kuvia. Aina vaan sataa ja on pilvistä, koirat tuo kilon hiekkaa sisään jokaisella ulkoilukerralla ja tuuli puhaltaa kauhean kylmästi takin sisään. Tulisi vaan lumi ja kunnon talvi!

Kuten sanottu, vieraanamme oli koko syysloman ajan Mocca-puudeli. Kolmen koiran (varsinkaan kahden vielä kesken koulutusvaiheensa olevan ja yhden älykkään koiran) omistaminen ei ihan vielä ole minun juttuni, vaikka noista paljon iloa toisilleen olikin. Meela ja Mocca leikkivät aamusta iltaan, ja Minttukin sai välillä vähän huilitaukoja kersan kanssa touhuamisesta. Harmikseni Meelan sisäsiisteys kuitenkin otti takapakkia Moccan aikana, liekö sitten johtunut siitä, että myös tämä ruskea karvakasa tuppasi lirauttelemaan sisätiloihin... Moccaisen päästyä kotiinsa, on tilanne kuitenkin neutralisoitunut ja Meela on taas oma ihana itsensä, eikä pissi lattioille koulupäivieni aikana.


Viikonloppuna juhlistettiin loman loppumista mätsäreiden merkeissä. Ilmoitin sekä Mintun että Meelan kehään. Päivä oli melko kolea ja kostea, ja pentua palelsikin hieman odotteluvaiheessa. Se ei olisi millään malttanut seisoa, tuijotti vain kiukkuisesti ja meni istumaan. Ravatessa se kuitenkin loisti taas omalla olemuksellaan. Kehän laidalla seisoskelleet kaverinikin naureskelivat, miten itsevarma kikkana tuo on. Ja se oikeasti tykkää esiintymisestä! Siellä pieni shetlantilainen viipotti nokka pystyssä ja esitteli varsin ylpeänä liikkeitään - tällä showlla meille punainen nauha.

Nauhakehässä ei menestystä enää irronnut. Meelan mielenkiinto oli kaikessa muussa paitsi minun (huonoissa) nameissani, takana olevan koiran kanssa olisi voinut vaikka leikkiä ja seisominen oli muutenkin hurjan tylsää. Eipä mitään, taas on vähän kokemusta hankittuna!

Minttu kipaisi JH-kehässä, ja esiintyi omaan silmääni oikein mallikkaasti. Vähän sillä meni räveltämiseksi, ja sheltti näytti hurjan innokkaalta touhutessaan nuoren handlerinsa kanssa. Onneksi tuo on juurikin tuollainen luottomalli, jonka voi jättää hyvillä mielin kenen tahansa käsiin pelkäämättä yleistä katastrofia.

Itse käväisin esittämässä innokkaan epattoni avoimessa luokassa, ja hitsi se tykkäsi! Tuomari oli ensin ohjastamassa parimme meidän eteen, mutta kohteliaasti kiilasin ohitse, ja kerrankin oli tilaa juosta. Minttu esitti kauneimmat liikkeensä ja paineli ihan hirmuista vauhtia pitkin kehää, napotti seisomassa pienestä vihjeestä ja oli muutenkin aivan ihana esitettävä! Punaista nauhaa kouraan ja nauhakehiin, joissa menestys jatkui niin ikään hyvänä - meidät viitottiin neljän parhaan joukkoon ja lopullinen sijoituksemme oli PUN3.

Tiistaina päättelin Mintun aloittelevan juoksujaan, ja jätinkin sen kanssa ohjatut tokot suosiolla välistä. Meelan kanssa suuntasimme kuitenkin penturyhmään sillä tuloksella, että jo toinen ohjaaja ihmetteli, mitä me oikeastaan tehdään niin aloittelevien koirakoiden keskellä... Se on alle 8kk ikäisille pennuille suunnattu, ja minua ja puolivuotiastani on jo kahdella kerralla potkittu kohti alkeisryhmää, joten kai me sitten ensi viikolla mennäänkin sinne! On Meela kyllä huomattavasti niitä kaikkia noutajia kypsempi ja halukkaampi keskittymään, jos ihan rehellisiä ollaan. Mutta omaan silmääni se on ihan pieni pentu vielä, eikä ylipäätään osaa yhtään mitään... No joo, ehkä kuuntelen vain ulkopuolisia ja tyydyn kohtalooni ;)

Treenien aiheena olivat kuitenkin peruskäskyt. Aloitimme ihan perus luoksepäästävyydellä, josta Meela suoriutui mallikkaasti. Tämän jälkeen jatkoimme kontaktiharjoituksilla ja ohitimme vuorotellen koirakoita, mikä oli Meelalle niin ikään helppo juttu. Se on todella kontaktihakuinen pentu, eikä sille tulisi koulutuskentällä mieleenkään meuhkata ventovieraiden koirien perään, kun toinen vaihtoehto on toimia yhdessä minun kanssani ja saada nameja palkkioksi.

Peruskäskyihin luokitellaan mm. istuminen ja maahanmeno, ja kumpaakin vahvisteltiin ensin paikoillaan, sitten liikkeestä. Meelan maahanmeno on vielä siinä määrin vaiheessa, että se tarvitsee siihen vielä käsimerkin. Nopeasti se on kuitenkin homman hoksannut, enhän minä ole ihan hirmuisesti sitä jaksanut edes koulutaa... ups. Nopea ja taitava kaikki tyynni, vaikka liikkeestä istumiset taisivatkin enemmän olla perusasentojen ottoa kuin istu-käskyn noudattamisia.

Loppuun otettiin vielä luoksetulot. Jätin Meelan paikoilleen ja kutsuin sen n. seitsemän metrin päästä luokseni sivulle. Pätevä! Viime viikolla ongelmamme oli se, että kersa lähti aina tulemaan luokseni ennenaikaisesti, jos seisoin yhtään pidempään hiljaa paikoillani. Viikon takainen treeni ja tänään ottamani odotuspätkät olivat kuitenkin tuottaneet tulosta, eikä Meelalla ollut mitään vaikeuksia odottaa lupaa kiihdyttää luokseni.

Käytiin vielä tyttöjen kanssa katsomassa salkkarit Annalla, kun en olisi kotiin ehtinyt. Meela meuhkasi Hupsiksen kanssa, ja Hupsis puolestaan vahvisti epäilykseni alkavista juoksuista suhtautumalla Minttuun varsin... urosmaisesti. Kiukkuinen akkani pelastautui sohvalle ja puri lappalaista päähän joka kerran, kun se erehtyi vilkaisemaan Mintun suuntaan sillä silmällä.

Ja lisää hyviä uutisia! Meelan kanssa päästiin pentujen agilityryhmään, ja aloitamme omat treenit maanantaisin. Myös Mintun agiryhmä on maanantaina, ja laskeskelin viettäväni sen nelisen tuntia agilityhallilla...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti