sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Pennuista parhain

Inkan ehdotuksesta ilmoitin Meelan Lohjalle sivuerkkariin. Siinä sivussa lykkäsin myös Mintun ilmot menemään - hällä väliä, jos se saa jonkun huonon arvosanan turkin takia, jos arvostelu muilta osin on hyvä. Näyttelyt ovat kuitenkin vain harrastus, eikä siellä olla mitään voittamassa. Jos jotain tulee, se on vaan plussaa.
Minun riemukseni Islan ja Meelan lisäksi Fanny ilmoitti paikalle Mintun tyttären Noonan, joten sain nähdä kaikki kasvattini samalla kertaa pitkästä aikaa!

Jotta reissusta ei puuttuisi jännitystä, ei meillä ollut yösijaa Lohjalta. Matkaan lähdettiin jo kello 02:00 lauantaiyönä. Itse olin torkkunut huonosti ehkä puolisen tuntia ennen lähtöä, mutta onneksi kakkoskuskiksemme lähtenyt Emmi oli hieman enemmän levännyt tapaus. Kyytiin tulivat vielä tietenkin Inka sheltteineen sekä Tuulia Ludo-pentunsa kanssa.

Perillä Lohjalla oltiin jo ennen kahdeksaa. Parkkitilaa oli paljon ja sisällä hallissakin sai itse päättää, mihin leirinsä pystyttäisi. Saimme kuin saimmekin häkit kasaan ja kamat survottua seinänvierustalle, ja siitä alkoi pitkäpiimäinen oman vuoron odottelu. Näyttelypäivää ei toki oltu tehty turhan helpoksi, sillä avo nartut ja pennut pyörivät kehässä yhtä aikaa. Emmi-parka hätyytettiinkin handlaamaan Minttu kehässä, ja parin hassun koekierroksen jälkeen villakoirahandleri ymmärsi toivottavasti edes rahtusen shetlantilaisen sielunmaailmasta.

Pentujen tuomari oli Päivi Eerola, jonka mielipide minua toki kiinnosti - onhan kyseessä jalostustarkkituomari ja pitkän linjan sheltti-ihminen. Haluaisin kovasti viedä Mintunkin hänelle arvosteltavaksi, ja tietenkin Meelan uudelleen sitten isompana! Pentuja oli kokonaisuudessaan ilmoitettu kevyet viisikymmentä kappaletta, 5-7kk ikäisissä nartuissa niitä oli 20. Populaa siis riitti kehässä kuin kehässä, olihan paikalle ilmoitettu kaikenkaikkiaan 220 shelttiä!

Emmi ja Minttu hävisivät narttujen kehään, minä nakitin Islalle handlerin ja juoksin itse esittämään Meelaa kaikkien muiden pikkupentujen kanssa. Alkukatselmus oli nopeasti ohi, ja jäimme Fannyn ja Kristinan kanssa kehään odottelemaan vuoroamme. Kaikeksi onneksi Inka selvisi Caran arvostelusta sukkelasti, ja pääsi Islan puikkoihin. Noonan arvostelun jälkeen olikin jo minun vuoroni, Meela nostettiin pöydälle. Pentu käyttäytyi oikein asiallisesti ja sujuvasti, antoi tuomarin kopeloida itsensä läpikotaisin kaikessa rauhassa.
Liikkuessaan Meela ottaa ikävästi kontaktia, ja pitääkin alkaa naksutella näyttelyravia ihan kunnolla. Onhan se toki ymmärrettävää, että kun ollaan tokoa treenattu, tarjoaa pentu kontaktin automaattisesti. Hyviäkin pätkiä tosin löytyi, ja pentu liikkui tosi vauhdilla ja komeasti! Vähän se kuumui ja kyllästyi ravaamiseen, jolloin yleisöä viihdytettiin varsin päättäväisellä haukahduksella ja muutamalla sinkauksella laukan puolelle. Seisominen oli niin ikään pitkäveteistä, ja Meela ehti kymmenien eri poseerausten lisäksi esittää Eerolalle myös istumisen, maahanmenon ja muutaman pyörähdyksen.

(c) Sirpa Saari
(c) Sirpa Saari
Kaikeksi onneksi narttujen kehä pyöri hitaasti, ja pentuja oli niin runsaasti, ettei takaisin kehään ollut mikään kiirus. Ehdin siis itse esittää Mintun Iso-Britannialaiselle Mary Bathurstille. Minttu oli kehässä hyvin täpinöissään ja ahneena liikenteessä, eikä sen esiintyminen ollut kovinkaan mallikelpoista katseltavaa. Liikkeessä se kaahotti menemään kuin päätön kana, enkä meinannut saada siihen minkäänlaista kontaktia, jotta koira olisi vähän edes hidastellut. Seisottaessa seisoi kauniisti, mutta se kuolasi. En ole ikinä nähnyt sen kuolanneen, mutta nyt broilerpyörykkä oli niin suurta herkkua, että pari kertaa kunnon kuolanoro karkasi lattialle seisomisen aikana. Hyi ällötys!

Tuloksena karvattomana kaahailusta meille AVO EH, mihin olen oikein tyytyväinen. Turkkihan tuolla tosiaan on olematon, ja arvostelu oli kokonaisuudessaan hyvä. Tuomari käytti laajaa skaalaa arvosanoja antaessaan, eikä huonoille varmastikaan hävitty!

(c) Sirpa Saari
(c) Sirpa Saari
(c) Sirpa Saari
Minttu jäi Emmin hoteisiin, ja itse siirryin intoa puhkuvan Meelan kanssa pentukehän laidalle seuraamaan loppujen pentujen arvostelua. Yllättävän nopeasti se olikin ohi, ja taas mentiin! Pennut kiisivät kerran ympäri kehässä ja seisoa tönöttivät tuomarille hetken. Ensimmäinen satsi Isla mukaanluettuna tiputettiin pois ja juostiin vähän lisää. Seuraavalla kierroksella karsiutui myös Noona. Juostiin vähän lisää, ja nyt pikkukiiturin liikehdinnälle oli jopa tilaakin, kun hituroivat vastustajat eivät olleet edessä. Tässä vaiheessa taisi jäljelle jäädä enää kärkinelikko, jota juoksutettiinkin sitten taas koko rahan edestä. Eerola ryhtyi järjestelemään pentuja, ja olin aivan varma, että Meela sijoitettiin viimeiseksi. Mahdoin olla melko lailla puulla päähän lyödyn näköinen, kun tuomari tuli kättelemään ja ilmoitti, että tässä on voittaja. Kohtalaisen ihmeissäni löysin tieni palkintopaikalle, enkä tajunnut edes esittää koiraani kuvaajille. Kaikki neljä sijoittunutta pentua saivat KP:n ja minä luovin tieni sijoittuneiden kuvauspaikalle.

Vanhempien narttujen arvostelussa meni sen verran mukavasti aikaa, että Meela ehti lepäillä boksissa. Kohta olimme kuitenkin taas kehässä, tällä kertaa vastassamme vanhemmat pennut voittanut soopeli narttu. Pennut arvosteltiin kumpikin vielä pöydällä, minkä jälkeen ne juoksutettiin yksi kerrallan edestakaisin ja ympäri. Minut käteltiin voittajaksi, ja Meela oli juuri pokannut itselleen pullolisen Nutrolinia. Pikainen poseeraus valokuvaajille, jonka jälkeen seurasin pentujen PU-kehän. Sitten olikin aika siirtyä vielä kerran kehään.

Meela juoksi vastustajansa kanssa vähän lisää, ja olin yllättynyt siitä, miten hyvin tuo pentu jaksoi edelleen keskittyä. Se oli kuitenkin tehnyt jo todella pitkän päivän näyttelyissä, ja kaikki aiemmat kerrat sisälsivät melkoisen väsynyttä sählinkiä neidin osalta. Meela kuitenkin esiintyi edukseen niin hyvin, että se valittiin rotunsa parhaaksi pennuksi! Voin kertoa, että on melkoisen huikea tunne, kun ensimmäinen oma kasvatti pärjää erikoisnäyttelyssä kymmenien pentujen seassa niin hyvin, että voittaa ne kaikki. Tuomari naureskeli, että narttu voitti tänään asenteensa takia - Meela esiintyi kehässä hänen mukaansa niin minäminäminä-asenteella ja kunnon showkoiran elkein, että oli palkintonsa ansainnut. Liekö eräältä tanskalaisherralta tämänkin piirteensä perinyt ;)

Pentu ja sen pytyt
Esiintymisensä jälkeen Meela rauhoittui häkkiin nukkumaan melkein saman tien. Ilman häkkiä se ei olisi malttanut levätä ollenkaan, sillä siskojen ja paikalla turistina pyörineen Magnuksen kanssa leikkiminen oli pennusta huomattavasti hauskempaa aktiviteettiä kuin rauhoittuminen.
Pitkän päivän päätteeksi kävimme vielä kuvailemassa koko perheestä yhteiskuvan, ja sen jälkeen olikin aika pakata kamat ja lähteä varsin väsyneinä ajamaan kohti Joensuuta. Kotona oltiin vasta reilusti yhdeksän jälkeen, joten reissulla oli kyllä pituutta!


Ja vielä koko katraan arvostelut:

(c) Sirpa Saari
Crimson Light's Truly Divine - AVO EH, Mary Bathurst, Iso-Britannia
"Nice type. Good size. Well balanced. Head profile good. Good underjaw. Flat skull. Eyeset rather straight which gives foreign expression. Well set ears but unsetted. Good shoulder layback, upperarm ok. Good rear. Long tail. Good bone and feet. Rather erratic on the move, going a little wide in front."


Anyer - 5-7kk, Päivi Eerola
"Tässä kehitysvaiheessa vielä kauttaaltaan kapea. Hyvin ryhdikäs narttu. Kapea päänkiila. Syvä kallo. Kierteiset etuliikkeet. Voimakas polvi- ja kinnerkulma. Syvät värit. Korvien asento ei vielä vakiintunut. Paljon temperamenttia. Tarvitsee lisää pöytäharjoitusta. Kauniisti esitetty."


Aysla - 5-7kk, Päivi Eerola
"Kauniilla tavalla edukseen esitetty, kovin suuri, hyvin linjakas, komea, näyttävä ja tasapainoinen narttupentu. Hyvä eturinta. Sopiva luusto. Erittäin hyvä askelpituus. Väri saisi olla puhtaampi. Itsevarma käytös. Mallikelpoinen esiintyminen."


Arya - 5-7kk PEK1 PN1 ROP KP, Päivi Eerola
"Kaunis pentu. Erittäin tasapainoinen. Lupaava koko. Sopiva luusto. Lupaavat päänlinjat. Tilava rintakehä. Leveä reisi. Tasapainoinen liikunta. Väri voisi olla puhtaampi. Paljon temperamenttia. Kokonaisuus miellyttää. Kauniisti esitetty."

Noonan arvostelu tulee, jahka saan sen käsiini :)

6 kommenttia:

  1. Hurjan paljon onnea ROP-pennun tittelistä! Meela on vaan niin upea pieni että voitto meni kyllä oikeaan osoitteeseen :-)

    VastaaPoista
  2. Onnea täälläkin! Ihan mahtavaa :-)

    VastaaPoista
  3. Meela näyttää niin suloiselle kuvissa, ettei ihmekään, että hurmasi tuomarin. Paljon onnea!

    VastaaPoista
  4. Vau, onnea huikeasta menestyksestä! :)

    VastaaPoista
  5. Kiitoksia kaikille kovasti! :)

    VastaaPoista