tiistai 6. maaliskuuta 2012

Tallinna 3-4.3

Autossa mainitsin matkaseurueelleni, että kun vuonna 2008 Minttu asteli taloon, en koskaan kuvitellut matkustavani ulkomaille koiraharrastuksen myötä. Vuodenvaihteessa kuitenkin syntyi idea lähteä laatuseurassa valloittamaan Tallinnaa koirien kanssa. Siinä vaiheessa ei kiinnostanut, että "kai teil on joku kokenut mukana, siellähän on ihan kamalan vaikee ajaa autoa!" tai "te varmasti kuolette ja jäätte Viroon ja ette osaa ajaa laivaan", koska mehän osataan jos halutaan! Niin sain ylipuhuttua mukaan Reetan ja dalmatiankoira Ninon, Katjan ja keeshond Tinjan sekä Anniinan ja koikkeri Adyan, ja täydellinen setti vironmatkaa varten oli valmis.

Laguna starttasi Noljakasta viiden aikaan perjantai aamuna. Kun kaikki koirat, ihmiset ja matkatavarat oli pakattu kyytiin, oli autossa varsin tiivis tunnelma, mikä ei toki menoa haitannut! Kymmenen aikaan seikkailimme jo Lahdessa, johon jätimme varakuskiksi mukaan otetun Annan ja koppasimme Katjan koirineen kyytiin. Siitä alkoi ajomatkamme Helsinkiin ja laivalle, mikä oli melko traumaattinen kokemus sinänsä. Joensuun keskustan liikenteeseen tottuneille Helsingin meno ratikoineen oli melkoista pyöritystä, mutta siitä selvittiin Katjan ajellessa vallan mainiosti! Ilman ongelmia pääsimme myös laivaan, joskin hieman meitä jännitti jättää koirat kolisevaan autohalliin. Matka meni kuitenkin loistavasti, ja kaikki koirat olivat ihan hyvinvoivan näköisiä meidän palatessamme autolle. Kukaan ei tosin muistanut laittaa autokannen numeroa ylös, joten autoa etsittiinkin hyvä tovi... No, osattiinpa seuraavalla kerralla toimia oikein!

Tallinnasta meitä oltiin peloteltu ihan urakalla, ja se oli liikenteensä puolesta melko positiivinen yllätys. Suoriuduimme kivuttomasti maantielle kohti Nõmme Kõrtsia, johon Katja oli varannut majoituksen. Majatalo oli noin 40 minuutin ajomatkan päässä Tallinnasta, ihanalla hiljaisella alueella, jossa koirat saattoi laskea pellolle vapaaksi heti majatalon pihasta! Itse talokin oli ihana, keskiaikaistyylinen ja vanhahtavan sisustuksen omaava rakennus, johon minä toki kaikenlaiseen vanhaan ja fantasiavivahteiseen hurahtaneena rakastuin oitis. Majatalon omistaja, varsin epäsopivasti nimeltään Raivo, esitteli meille huoneemme ja suihkutilat. Huonejaot olivat varsin selkeät - minä ja Katja nukuimme yhdessä, Anniina ja Reetta toisessa huoneessa. Koiratkin tulivat hyvin juttuun pienessä tilassa, ja lauantaina uskalsimme jo jättää ne keskenään pieniin huoneisiin odottamaan.

Kannettuamme kaikki tavarat majapaikkaamme, nukahtivat kaikki siinä yhdeksän pintaan. Alakerrassa oli kuulema ollut jotkut juhlatkin, mutta ei kukaan herännyt edes basson jytkeeseen.

Aamulla ponkaisimme pystyyn ennen seitsemää, nautimme varsin suloisesti katetun pienen aamiaisen ison pirtinpöydän ääressä ja painelimme sitten ulos koirinemme. Laskimme ne irti pellolle, ja annoimme purkaa pahimpia energioita ennen pitkää näyttelypäivää.



Taustalla näkyy lumikattoinen majapaikkamme.

Olin vasta autossa kohti Helsinkiä tajunnut, että Minttu oli jonkun sekaannuksen saattelemana päätynyt esiintymään sunnuntain ruotsalaistuomarille. En kuitenkaan viitsinyt valittaa - tämän reissun päätavoite olivat junnusertit Meelalle, tuomareista ja muusta tuloksesta viis!
Lauantaipäivänä puolalaiselle Waldemar Mrowiecille pääsi esiintymään siis vain Meela.

Saku Suurhall oli varsin hyvien kulkuyhteyksien päässä, eikä ajomatka ollut niin pitkä, kuin meille oltiin kerrottu. Parkkeerasimme häkkimme mukavaan nurkkaan shelttikehän laitamille, ja aloitimme piinaavan odotuksen. Minun koirani oli ensimmäinen kehässä pyörähtävä eläin, joten kaikki jännittivät meidän puolestamme ihan erityisen paljon.

Suomalaisia shelttejä oli melko runsaasti, ja odotellessa olikin mukava rupatella muiden sheltinomistajien kanssa. Eipä aikaakaan, kun meidän kehämme alkoi - ja miten ihana Meela olikaan! Pelkäsin koko reissun olevan täydellinen katastrofi, sillä emme ole treenanneet näyttelyitä aikoihin. Pentu oli hieman villi, mutta seisoi kuin unelma ja jaksoi ravata ilman kovin suuria pelleilyjä oikein upeasti. Oli varsin huojentavaa, kun meille ojennettiin vaaleanpunainen ERI-nauha ja saatoin siirtyä jo siihen tyytyväisenä seuraamaan muiden junnunarttujen arvostelua.



Kuinka ollakaan Meela valittiin parhaaksi junnunartuksi, ja varsin epätodellisissa meiningeissä vastaanotin junnusertin ja rop-junnu-ruusukkeen. Aivan liian pian meidät haluttiin valokuvattaviksi ja heti siitä paras narttu-kehään kilpailemaan avoimen luokan narttua vastaan. Olin tässä vaiheessa jo aivan varma siitä, että Meela ei pärjäisi kehittyneelle nartulle mitenkään päin, mutta toisin kävi. Pikkukääpiäiseni liiteli ROP-kehään vastassaan suomalainen uros. Upeasti esiintyvä Meela liiteli shelttikehien voittoon, ja siinä me seisoimme poseeraamassa palkintokuvissa. Minä ja pentupentu. Mintun tytär.

Reetan ottamista valokuvista paistaa täydellisesti se hämmennys, mistä en näköjään pääse ikinä eroon koirieni pärjätessä jossain. Oli sitten kyse tokosta, agilitystä tai näyttelyistä, olen aina yhtä puulla päähän lyöty kun minun koirani sijoittuvat. Paljon onnitteluja. Meelalle kasa aamiaiselta nyysittyjä kinkunsuikaleita naamaan. Niin paljon tekstiviestejä Suomeen, että kännykkäni meni tukkoon.
Mieletön fiilis.

Maailman kaunein 10kk.
Meidän ensimmäinen ROP-poseeraus!

"Excellent type. Good size. Excellent typical head. Good bite. Deep chest. Straight & firm topline. Well-angulated ribs. Excellent ruff(?). Excellent movement."


Waldemar Mrowiec, Puola - JUN ERI JUK1 PN1 ROP-JUN ROP JSERT

Ostin Meelalle ikioman kaninkarvalelun, jollaiseen se oli agilitytreeneissä aiemmin ihastunut. Se pääsi häkkiin odottamaan isojen kehien alkua samalla, kun minä ihailin muun seurueemme kehämenestystä. Adya oli odotetusti ROP, Nino haki EH:n mainiolla arvostelulla ja Tinja hävisi valioluokan nartulle haalien kuitenkin toivotun SERTin itselleen. Aivan mahtavaa!

Kukaan ei ollut tajunnut ottaa eväitä mukaan, joten näyttelypäivä sinniteltiin paketillisella keksejä. Onneksi BIS-junnut alkoivat koota koiria piinallisen odotuksen jälkeen, ja Anniinan kanssa livahdimme muiden hienojen junnukoirien sekaan. Ensimmäinen kerta oikeasti isossa kehässä, ja huima meininki! Meela oli aivan liian väsynyt esiintyäkseen, ja keskittyi kehittelemään mahdollisimman näyttäviä ilmaloikkia koko sen ajan, kun tuomari katsoi sen liikkeitä. Seisoa se kuitenkin malttoi vallan mainiosti, vaikka läpijuoksuksihan kehä odotetusti meni. Eipä siinä, hieno kokemus!
Ykkösryhmän RYP-kehä meni toisintona junnuista, mutta kivaa oli!

RYP-kehässä
Koko palkintoporukan potti!
Nõmmessa oltiin vasta iltamyöhällä. Koirat pääsivät pikaiselle lenkille, jonka jälkeen ne mönkivät lopen uupuneina nukkumaan samalla, kun me menimme tutustumaan alakerran ruokatarjontaan. Paikalla oli jokin (ilmeisesti paikallinen) livebändi, ja koko päivän syömättömyyden johdosta ruokia odotellessa nautitut siiderit aiheuttivat yllättävän hilpeän olotilan itse aterioinnin ajaksi. Ruoka oli hyvää, ja sitten väsytti!

Sunnuntaina herätys oli vielä lauantaitakin aiemmin, sillä Ninon kehä alkoi jo kello yhdeksän. Pakkasimme koirat ja kaikki tavaramme autoon ja suunnistimme jo tutuksi tulleelle näyttelypaikalle. Majoituimme jälleen shelttikehälle, joskin tällä kertaa Minttu ja Meela olivat kehässä porukasta viimeisinä. Muiden menestystä oli kuitenkin ilo seurata; Nino sai mustien korviensa takia EH:n, Adya oli jälleen kerran ROP ja Tinja PN2 serteineen.

Laitoin koirat valmiiksi ennen kehän alkua ja sovin, että jos joudun ottamaan molemmat yhtä aikaa kehään, esittää Anniina Mintun, joka toimii unelmasti myös vieraalla handlerilla. Hitusen hermostuneena seurailin colliekehän loppua, sipaisin Meelan turkin vielä viimeisen kerran kuntoon ja vein sen ruotsalaisen Hans Almgrenin arvosteltavaksi.

Meela esiintyi yhtä hienosti kuin eilenkin. Se oli reipas pöydällä, seisoi oikein kauniisti ja kuunteli minua todella pätevänä. Kuulin tuomarin arvostelusta vain kohdan "excellent mover", mikä lämmitti mieltä suuresti! Kuten eilenkin, palkittiin Meela vaaleanpunaisella nauhalla. Kilpakumppaniksemme päätyi jälleen kerran suomalainen Roza, jonka kanssa teimme tuttavuutta jo lauantaina. Junnusertistä kilpaillessamme Meela olisikin halunnut leikkiä Rozan kanssa eikä juosta rinkiä nätisti ravaten, mutta satunnaisesta hyppimisestä ja pyörimisestä huolimatta meidät käteltiin voittajiksi! Meela valittiin myös ROP-junioriksi, joten päivän tavoitteet tulivat enemmän kuin täytetyiksi.

Vaihdoin koiran lennosta Minttuun, joka tuntui hihnan päässä varsin simppeliltä handlattavalta nollasta sataan sekunnissa kiihtyvän tyttärensä jälkeen. Ihana luottokoirani toimi kuten aina - varmasti ja tyylikkäästi turhia hötkyilemättä. Niin ikään Mats sai vaaleanpunaisen nauhan, ja sijoittui avokahinoissa toiseksi soopelin nartun viedessä voittosijan.

Kehätoimitsija naureskeli minulle, että taidan olen ongelmissa kahden kisaavan koirani kanssa ja että kannattaa varmaan etsiä varahandleri. Huutelin Anniinan kehään ja vaihdoimme koirat päikseen, minulle Meela ja Anniinalle Minttu. Tällä kertaa järjestys PN-kehässä oli sellainen kuin kuvittelinkin: avoimen luokan voittanut narttu päihitti koko porukan, Meela sijoittui toiseksi ja Minttu kolmanneksi. Ei voi muuta sanoa, kuin että aivan mahdottoman upeita tyttöjä minulla, olin niin kamalan ylpeä niistä!

Kehän jälkeen Minttu tultiin vielä erikseen ihastelemaan, ja olin kamalan iloinen niistäkin kommenteista. Viikonlopun odotukset olivat täyttyneet moninkertaisesti kaikkien koirien osalta, eikä reissua toden totta voinut pilata enää mikään!


"Excellent mover. Beautiul ear carriage. Little rounded eyes. Strong jaws, good bite. Good reach of neck. Nice coat texture for age. Excellent temperament. Covers the ground well."

Meela - Hans Almgren, Ruotsi - JUN ERI JUK1 PN2 JSERT

"Excellent size. Nice profile. Well carriaged ears, good size. Good reach of neck. Medium bone. Good lenght of ribcage. Low set hocks. Nice mover. Attractive bitch. Nice outline. Carries herself well."

Minttu - Hans Almgren, Ruotsi - AVO ERI AVK2 PN3

Kehän jälkeen tyhjensin koirille kaikki ylimääräiset herkut, annoin niiden mennä odottamaan isoja kehiä häkkiinsä ja siirryin odottamaan kokoomien alkuja. BIS-junnut oli taas läpijuoksu, ja Meela käyttäytyi myös tänään jokseenkin väsyneesti. Tuomari oli kuitenkin varsin kiinnostunut shetlanilaiseni ulkomuodosta, ja koska kyseessä oli suomalainen herra, saattaa olla, että pyörähdämme hänen tuomaroitavanaan kotimaan näyttelyissä...

 
Päivän suurimpiin ilonaiheisiin lukeutui ehdottomasti nuoren Adyan menestys. Koikkerivahvistuksemme viitottiin RYP-kehissä sijalle RYP3! Omien koirien menestykselle en osaa itkeä, mutta pakko myöntää, että siinä iltapäivän näyttelyhysterisessä meiningissä tuli jo tippa linssiin, kun Adya valittiin kasiryhmän koirien joukosta jatkoon. Aivan huikeaa!

Tuloksesta riemastuneina pakkauduimme koirinemme autoon ja suuntasimme etsimään ruokaa. Aikamme ympäri Tallinnaa rävellettyämme päädyimme johonkin syrjäkylän Hesburgeriin, jossa ei osattu englantia lähes ollenkaan ja saimme vaivoin tilattua ateriat pöytään. Viimeiset rahamme tuhlasimme läheiseen Maksimarkettiin, ja käytimme koiria vielä kerran pitkällä kävelyllä ennen laivan lähtöä. Muutama tunti meni nopeasti, ja pian seisoimmekin lähtöselvityksessä autoinemme ja koirinemme. Lienee turha sanoa, että päästyämme laivaan, koko porukka nukahti odotustilan penkeille saman tien.

Yhden aikaan yöllä starttasimme Lagunan kohti Joensuuta. Katja jäi pois Heinolassa, ja Anniina jäi vielä Helsinkiin, joten veimme vain Adyan kotiin. Matka oli kamala - koko porukka oli väsyneitä, minä en saanut unta vaikka Anna ajoikin Heinolasta Juvalle ja olimme kotona puoli kahdeksan aikaan. Väsyneet koirat loikkasivat varsin mielellänä tutulle pedille nukkumaan, ja niin teki myös omistaja.

Reissu oli aivan mahtava. Kuten Reetta jo sanoikin, olisi se ollut mahtava ilman menestystäkin. Oli huimaa pärjätä hienosti kehissä, ja ulkomaanmatkoja koirien ja aivan ihanan porukan kanssa tulee toivottavasti tehtyä myös tulevaisuudessa. Kiitos kaikille matkaan osallistuneille, olette parasta!

11 kommenttia:

  1. Missä tykkää -nappi?!?!?! :D

    VastaaPoista
  2. Miten ois ne agit, niin minäkin pääsisin reissuun!
    Nimimerkki näyttelyeläimiä omistamaton.

    Tuli hyvä fiilis tätä lukiessa. :)

    VastaaPoista
  3. Vau, teillä on mennyt upeasti! Onnea! :)

    VastaaPoista
  4. On hyvä saavutus saada minut itkemään _aamulla_, _pirteänä_! Eri asia jos olisin lukenut tän illalla väsyneenä niin olisin ymmärtänyt tämän reaktion, mutta niin. On ne hienoja!

    VastaaPoista
  5. Pipe, sitä valioitumista odotellessa... :DD

    Kiitos kaikille, oli aika huikea reissu! :)

    VastaaPoista
  6. Mulle tuli kanssa ihan törkeen hyvä mieli kun luin tän tekstin. Alkoi hymyiliyttämään ja silmäkulmat kostui. Se kaikki ilo ja into oikein huokuu tekstistä ja kuvista. Ihan mahtavaa! Onnea vielä tuhannesti :-)

    VastaaPoista
  7. Teillä on ollut kyllä ihan mahtava reissu :D Onnea!

    VastaaPoista
  8. Ihanaa luettavaa ja mielettömiä sijotuksia, onnea! :)

    VastaaPoista
  9. Sopii toivoa, että sama into ja ilo säilyy vielä vuosien päästäkin :) Tylsää, jos ei osaa iloita omasta ja muiden menestyksestä! Se on koiraharrastuksessa niin kovin tärkeää.

    Kiitos vielä kerran! :D

    VastaaPoista
  10. Hihii minäkin iloitsen teille vaikken koiraihminen ole! Jännää!

    VastaaPoista