sunnuntai 5. elokuuta 2012

Harrastuskesä


Kesä on ollut kovin hiljainen treenipäivitysten suhteen, vaikka kovasti ollaankin treenattu. Silti jotenkin tuntuu, että varsinkin tokoiluja olen laiminlyönyt ihan hirveästi, kun ei kovin montaa kertaa olla lähdetty "ihan asiakseen treenaamaan", vaan otettu ennemminkin kaikenlaista pientä lenkkien aikana. Maanantain pentuagitkin ovat parina viikonloppuna jääneet välistä milloin matkojen, milloin työvuorojen takia.

Pieni tokokatsaus kuitenkin meidän liikkeistä tässä vaiheessa vuotta.
Minttu on alkanut palkkautua tosi näppärästi pallosta. Tänään Kuopion reissulta tarttui mukaan pieni vinkupallo, josta tuli oitis testitreeneissä sheltin suosikkilelu: se leikki pallolla jopa itsekseen samalla, kun palautti sitä luokseni!

Seuruussa olen palkannut perusasennoista, jotka aiemmin keväällä jäivät kisatilanteissa pois aivan kokonaan. Syy löytyi jälleen kerran hihnan toisesta päästä, sillä olin pitkin kevättä palkannut Minttua todella paljon nimenomaan hyvässä vireessä seuraamisesta ja paikasta, en juuri koskaan perusasennoista.

Nouto on alkanut sujua vauhdin puolesta hyvin. Vain ääni pitäisi saada vielä pois, vaikka edistystä siinäkin on tapahtunut. Tänään sheltti haukahti vain kerran saatuaan luvan noutaa kapulan, joten malttamisharjoitukset ovat selvästikin tuottaneet tulosta!
Metskuakin kantaa halukkaasti ja mälväämättä.

Kaukokäskyt, joissa Minttu ei mieluusti ottanut ensimmäistä käskyä ja välimatkakin oli ihan liian pieni, parantuivat heti uuden pallon myötä. Se innostui pallosta niin, että malttoi säpäkkänä kuunnella minua heti alusta asti, vaikka olisinkin ollut kauempana.

Tunnaria olen alkanut opettaa erilaisilla esineillä ja jättänyt palikat kokonaan pois. Sisällä pari testikertaa ovat olleet oikein onnistuneita! Minttu selvästi aiemmin etsi palikoita silmillään ja valitsi vain ensimmäisen tielleen osuvan, ovathan ne kaikki samanlaisia. Kun esineen ulkonäkö ei ollutkaan enää itsestäänselvyys, alkoi se oitis etsiä oikeaa kohdetta hajun perusteella. Aivan loistavaa!

Luoksarit toimii nykyään ihan kivasti, kun vaihdoin käskyn suulliseen. Omaan makuuni pysäytys saisi tosin olla huomattavasti napakampi, mutta joka tapauksessa Minttu on selvästi nyt sisäistänyt homman idean ja tottelee käskyä pidemmältäkin välimatkalta.
Ja mikä parasta, myös se paikkis on korjattu kesän aikana! Seuraavaksi siirrymme takaisin piilopaikkiksiin. Lisäksi täytyy tehdä paljon kontaktitreeniä häiriön kanssa, mutta joka tapauksessa homma alkaa näyttää taas oikein hyvältä.

Meela tekee alokkaan liikkeet hyvin, ja nyt paikkiskin on toiminut treeneissä. Hieman se on edelleen levoton, ja esimerkiksi kärpäset saavat keskittymisen herpaantumaan, mutta kehitystä on selvästi tapahtunut. Luoksarin äänenkäyttöä olen saanut karsittua oikein hyvin, samoin seuruun juoksuosuus alkaa sujua paremmin kuin hyvin. Treeneissä pitkäkestoinen keskittyminen parantuu kerta kerralta, ja seisomisessa sivulletulon ennakointiakin olen saanut karsittua.

Ylempien luokkien liikkeetkin ovat treenissä. Meela kiertää tolppia ja pysähtyy ihan kivasti käsimerkistä lyhyellä matkalla. Se nostaa jo hieman kapulaa, jonka kanssa olen tehnyt naksun kanssa hommia. Lisäksi kaukokäskyt istu-maahan-meinigillä toimivat hissimeiningillä ja pienellä välimatkalla, joskin toivon vielä pikkuisen säpäkkyytä, tuo kun ei mikään lahna koira kuitenkaan ole.


Agilityn osalta Mintulla on nyt hieman taukoa, sillä vihdoin viimein se päätti aloittaa juoksunsa. Johan niitä on odotettukin! Viimeiset pari viikkoa Meela on siis saanut keskittyä yksityistreeneihin kanssani, ja kyllä se on nauttinutkin. Ulkomaanmatkojen takia vietimme viikon tauon lajista, ja kun Meela pääsi seuraavana perjantaina kentälle, oli se kyllä ihan pitelemätön. Alku meni höslätessä ja höyryjä päästellessä, lopuksi pentukin jaksoi keskittyä ja saatiin tosi hienoja keppejä ja irtoamistreenejä tehtyä.


Ylläoleva rata on viime perjantain treeneistä, joihin Inka varioi meille ACE-pätkän treenattavaksi. Tämä olikin sellaista vauhtipyöritystä, että tuli ohjaajalle hiki ja koirakin väsähti sopivissa määrin! 1-6 sujuivat ongelmitta, mutta 6-7 tehtävä valssiheittohässäkkä oli minulle jotain ihan käsittämättömän vaikeaa. Oikeasti! Olen todella huono hahmottamaan käsiäni ja huiskan aina väärällä kädellä väärään suuntaan, ei ihmekään, että koira on sekaisin. Pari onnistunutta kuitenkin saatiin yleisen turhautumisen lisäksi aikaan, ja radan laidalla istuville treenikavereille hyvät naurut.

Alkuinnostuksensa jälkeen Meela teki kepit radallakin mallikkaasti, joskin alussa ja lopussa oli molemmissa kaksi ohjuria varmuuden vuoksi. Kepeiltä irtosi upeasti putkeen, ja sitten alkoikin tämä ohjaajalle haastava osuus. Parin irtoamistreenin jälkeen Meela teki kolme hyppyä varsin mallikkaasti niin, että itse juoksin puomin toisella puolella. Piirroksessa hypyt ovat jokseenkin epäonnistuneesti asetellut, mutta todellisuudessa niitä oli siis aseteltu kolme kappaletta tasaisin välein puomin viereen. Vaikka miten yritin, oli ennen estettä 14 tehtävä persjättö täysin mahdoton yhtälö Meelan kanssa. Muutaman kerran ehdin päähän ennen koiraa, mutta sitten pelkäsin juoksevani sen yli, jäin hannaroimaan loppuun ja siinä meni se mahdollisuus persjättöön. Takaaleikkauksia sen sijaan tehtiin ihan onnistuneesti. Vaan oli kyllä hommaa, huhhuh!


Lauantaina suuntasimme Meelan sekä Inkan & Islan kanssa Kuopioon ACElle. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta ACElla, ja voin kertoa kokemuksen olleen oikein loistava! Treenit veti Harri, jolle kerroin shelttini osaavan vaikka mitä muuta, muttei kontakteja ja keppejä radalla. Itse taas olen liian hidas ja kaipaan ohjaustreeniä, joten sitä myös sain.

Päivän teema meille oli pakkovalssi, jota treenasimme pienillä noin kuuden esteen ratapätkillä. Meela teki hyvin ja kesti paljon toistoja, jaksoi olla innoissaan koko ajan. Sen kanssa täytyy treenata merkkaamista, joka ei ihan vielä ollut pikkusheltille kovin tuttua hommaa. Lisäksi sain varsin havainnollistavan oppitunnin jalkojen asennoista koiraa esteelle lähetettäessä, joten tyhjin käsin ei tosiaankaan tarvinnut kotiin lähteä.
Toivottavasti minulla olisi jatkossakin mahdollisuus käydä vaikkapa kerran kuussa ACElla hakemassa eväitä kotitreeneihin molempien koirien kanssa!


Treenien lisäksi meidän kesään on kuulunut shelttilenkkejä varsin vaihtelevalla porukalla! Kyllä on ollut mukavaa vaihtaa kuulumisia muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Jostain kumman syystä meidän jälkipuinnit tuppaavatkin venymään myöhäisiltaan.

Kesä on myös kisojen aikaa. Vaikka Mintun kanssa oman seuran agilityt jäävätkin välistä juoksujen takia, on syksylle ja loppukesälle suunnitelmissa vaikka mitä kivaa. Meela on ilmottu seurojenvälisiin tokomestaruuksiin PoKSin joukkueeseen, toinen koe katsottu valmiiksi. Syksylle on pari koetta peräkkäin, joista ainakin toiselle päivälle ajattelin viedä molemmat sheltit. Agilityjäkin on rastittu kalenteriin ihan mukavat määrät. Kaiken huipuksi Meelan luustokuville on varattu aika 16.8, jolloin saadaan varmuus neidin agilityjatkosta. Lisäksi aion tutkituttaa uudelleen Mintun silmät ja sydämen.

Eilen meille kantautui myös uutisia etelästä! Mintun tytär Noona oli aloittanut tokouransa tuloksella ALO3! Kuuleman mukaan meininki oli muistuttanut melko paljon Meelan koesuoritusta, mutta eiköhän näille meidän duracelleillekin joskus aivot kasva :) Paljon onnea tuloksesta Fanny & Noona!

2 kommenttia: