sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Keinuylläri



Voihan sateinen syksy ja olematon treeni-into!
Harmaat päivät vievät kaiken innon treenaamisesta ja lenkkeilystä, mutta pakko on porskuttaa eteenpäin. Onneksi viikonlopun aurinkoiset kelit ovat korvanneet viikolla menetetyt kauniit hetket, ja koiratkin ovat saaneet nautiskella ulkoilusta runsaalla kädellä.

Viime viikolla Anna tilasi meille kotiin kontaktien harjoittelua varten matalan laatikon, jonka päällä on liukueste. Muutaman euron maksanut kapistus onkin toiminut aktivoivana tekijänä sateisina iltoina, ja etenkin Meela on hoksannut sen idean paremmin kuin hyvin. Kun avaan koiraportin olohuoneeseen, kirmaa pikkusheltti oitis boksille tarjoamaan kontakteja. Aika fiksu!
Lisäksi ollaan jumpattu Meelalla avo-kaukoja, Mintulla taas voittajan. Minttu treenaa metskun kanssa toimimista, Meela nostelee puukapulaa. Kunnon treenejä ei ole jaksettu pitää, rapaisella kentällä tokoileminen ei kuulu minun tai shelttieni lempiaktiviteetteihin.

Agilityä ollaan tehty molemmilla
, Meelalla kahdesti, Mintulla kerran.
Molemmilla kerroilla treenasimme tällaista rataa, niitä punaisia. Treeni oli ensin Inkan tuomana maanantai pentuharkoissa, joissa totesin haluavani tehdä tuota Mintulla. Tuumasta toimeen, ja samainen rata pystyyn lauantain vapaavuorolle!

Maanantain
plan oli se, että Meela ei tee keinua radalla, vaan se ohjataan nätisti ohi. Alkupätkä meni oikein mainiosti aina kepeille, osasi puomi-putkierottelun hyvin ja teki A:n kontaktin kivasti. Kepeille hakee tosi pätevänä, mutta alkoi sitten jättää viimeisen välin pujottelematta. Totesin vain, että meilläpä ei tällaista sikailua itse asiassa sallita, ja treenasimme keppien loppupäätä huolella. Kokonaisina ei sen jälkeen enää mentykään.
6-10 ei ongelmaa, mutta voi elämä, että osasi pentu säikäyttää! Olin ohjaamassa sitä keinun ohi, Meela katsoi minua sellainen hei pliis, kyllä mä nyt tän osaan!-ilme naamallaan ja karautti keinulle. Vähän sydänalassa jysähti, mutta eikö mitä. Meela teki keinun kuin olisi aina sitä radalla ottanut, vaikka yleensä alkutreeneistä meno on niin villiä, että hyvä kun malttaa puomille pysähtyä. Huh heijaa! Loppupätkä meni omalla painollaan, erityismaininnan saa puomin kontakti, jonka Meela teki ihan supernätisti!

Pitäisi varmaan alkaa luottaa tuohon penikkaan enemmän myös ratatyöskentelyssä, eikä aina vaan varmistella. Antaa sen kokeilla, tehdä haastavampia juttuja. Mutta kun!


Lauantaina treenailin ensin Minttua, jonka kanssa rata oli tosi jees. Vähän oli ohjaajalla laiskuutta menossa, mutta kun sain ruoskittua itseeni oikeasti vähän tekemisen meininkiä, alkoi homma sujua varsin mainiosti. Kepeille tuo ei hae yhtä kivasti kuin Meela ja sain vähän varmistella, mutta kontaktit, putkille haku (putki nro14 kun oli maanantaina vähän hankala) on ihan eri luokkaa ja Minttu on tosi jees. Hirmu innoissaan se oli päästessään taas tekemään, ja duunaili tosi mainiot kontaktit ja haki kivasti hypyille.

Meelan kanssa tein vähän eri juttuja, keskityin enemmän irtoamiseen kuin itse radan vääntämiseen. Onneksi tuolta sellaisia hyviä pätkiä löytyikin, joissa sai vähän kauempana työskentelyä treenittyä kuntoon. Otettiin rengas mukaan yhteen väliin, lisäksi A korvattiin pussilla, kun ei kahdestaan Annan kanssa saatu estettä kannettua. Meela ei ihan muistanut pussia, mutta pienellä muistuttelulla sekin kyllä sitten palasi mieleen. Kepeillä hinkattiin viimeistä väliä, lisäksi vähän kontakteja.

Ohjaajaa vähän kehtuutti, mutta koirilla oli kivaa ja tekivät hyvin!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti