sunnuntai 14. lokakuuta 2012

ACE

Yhdeksän jälkeen aamulla starttailtiin porukalla kohti Kuopiota ja ACEn treenejä! Tällä kertaa meitä ohjasi jo edelliseltä huge-tunnilta tuttu Harri.
Jos Minttu olisi saanut päättää, se olisi jäänyt vielä vällyjen väliin nukkumaan. Se ei selvästikään arvosta aikaisia herätyksiä agilitytapahtumiin tai muihin suurta urheilullisuutta vaativiin tehtäviin. Eräs pikkumerle oli kyllä kovasti tunkemassa mukaan, mutta tällä kertaa sille piti sanoa, että sinä jäät sori vaan kotiin.

Meille esiteltiin hurja ainakin kolmenkymmenenkuuden ratahirviö, loppujen lopuksi minä ja Minttu pääsimme jonnekin esteen numero kaksikymmentäkuusi paikkeille.
Olin vuorossa ensimmäisenä, ja Minttu ei ehtinyt tutustua halliin ennen treenaamaan ryhtymistä ollenkaan. Harrin sanoin sitä vähän jännitti, mutta treenikaverit kommentoivat myös minun olleen itse aika vaisu. Ensimmäinen kierros ei ollut kovin mieltäylentävä - Minttu haukkui paljon, keskittyi vähän. Olin aiemmin sanonut, ettei keppien haastava avokulma välttämättä toimi meillä kovin hyvin, mutta nyt kepit eivät toimineet ollenkaan. Vieressä ollut A-este oli niin houkutteleva, että Minttu oli koko ajan juoksemassa sinne. Tästä sai sellaisen kuvan, ettei koira osannut keppejä laisinkaan, ja Harri neuvoi miten niitä voisi opettaa itsenäisemmiksi ja halusi käyttää kaukopalkkaa. No tämähän meni sitten ihan vaan namin kyttäämiseksi, ja Mintusta sai entistä taitamattomamman kuvan.
Kierroksen loppuun tehtiin pieni radanpätkä, jonka Minttu kuitenkin teki oikein kivasti.


Toisella kierroksella treenattiin ensin pätkää 7-putkelta (keppien jälkeen) tuolle punaiselle suoralle putkelle. Minttu oli kiva! Hinkattiin tosi pitkään tuota putki-hyppy-hyppy-hyppy-putki-juttua, kun en saanut poispäinkäännöstä mitenkään toimimaan. Putkien välistä vetäminen sen sijaan toimi tosi hyvin, ja Minttu sai paljon kehuja siitä, miten hyvin se lukee ohjaustani.
Tämä kierros antoi ohjaajallekin paljon enemmän kuin ensimmäinen, joka meni vähän jutusteluksi.

Video on koostettu ihan lopusta, kun mentiin Mintun kanssa rata pari kertaa läpi niin pitkälle kuin osattiin. Lykkäsin yhteen kolme eri pätkää, jotta sain aikaiseksi jonkinlaisen kuvan siitä, miten radan olisi voinut mennä onnistuneesti loppuun asti. Muuten varmaan olisinkin saanut sen kerralla melkein loppuun asti vedettyä, mutta jokin ihmeellinen aivopieru pakotti aina vaihtamaan puolta ennen rengasta, joka taas sotki aivotoimintani ihan kokonaan, enkä enää hahmottanut radan kulkua...
Kepitkin saatiin kerran tehtyä tosi kivasti vaikeasta kulmasta, mutta sitä ei tietysti tullut videoitua.

Huhheijaa, että osasi kyllä koira ja omistaja olla naatteja tuon valmennuksen jälkeen! Kolme päivää ankaraa agilityä takana, nyt otetaan rennosti loppuviikkoon asti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti