sunnuntai 26. elokuuta 2012

Alkusyksy


Kauniin sunnuntapäivän kunniaksi kävimme isolla porukalla lenkkeilemässä Jaamankankaalla. Lauantain tokomenestyjät Inka ja Anniina tarjosivat meille ykköstulosten kunniaksi kahvia ja pullaa, koirillakin oli hauskaa kun saivat oikein urakalla rällätä yhdessä pitkin metsää. Annan kanssa kävimme vielä kuvailemassa koiria rannalla, jolloin reissulle tuli pituutta kolmisen tuntia.

lauantai 25. elokuuta 2012

Pykälän verran ylöspäin

Olin ilmoittanut Meelan oman seuran tokokokeeseen, jossa käytiin samalla seurojenvälinen tokomestaruuskamppailu. Minä ja Meela, Inka ja Cara, Emmi ja Toivo sekä Sirpa ja Sista? muodostimme PoKS ry:n tokotiimin, joten pieniä painetakin oli pohjalla oman seuran puolesta.

Kokeisiin valmistautuminen ei mennyt niin kuin Strömssössä: allekirjoittanut makasi reilut pari viikkoa sängynpohjalla flunssaisena ja täydellisen puhe- ja treenikyvyttömänä, joten harjoittelukertoja ennen koetta saatiin alle yhden käden sormilla laskettava määrä. Niistä viimeisin torstai-iltana vieraassa koiraporukassa, jossa saatiin aikaiseksi onnistunut paikkis superkovasta häiriöstä huolimatta, kivoja seuraamisia ja kehuja!

Kilpailimme seitsemänsinä, paikkamakuuryhmässä onnistuneesti tuttujen kavereiden, Islan ja Toivon välissä.
Tuomarina kokeessa toimi Riikka Pulliainen.




Luoksepäästävyys 10 - Varmaa Meelalaatua
Paikalla makaaminen 10 - Jes! Vähän haisteli ilmaa ja kaiveli varpaitaan, mutta malttoi hienosti.
Seuraaminen kytkettynä 8,5 - Tosi kivaa seuruuta kunnes... juoksuosuus. Kiihtyy siitä valtavasti ja alkaa käyttää ääntään, mistä pistevähennykset.
Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Hyvin pitkälti samanlaista kuin kytkettynä seuraaminen, tällä kertaa malttoi juoksuosuuksissa paremmin, muttei täydellisesti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 10 - Hyvä valmisteleva osuus, ripeä maahanmeno, hieno perusasento.
Luoksetulo 0 - Voi harmi! Meela jäi istumaan, alkoi ravistella itseään, unohti miksi ylipäätään istui paikallaan kun ohjaaja käveli poispäin ja tuli perässä. Tuomari totesi, että ihan selvästi koira vain unohti, mitä oli tekemässä.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 10 - Aijai mikä! Ei ennakoinut edes perusasentoa, paras pentu.
Estehyppy 7 - Otti kuulema vähän vauhtia hypystä ja ennakoi perusasennon.
Kokonaisvaikutus 9 - Iloista tekemistä, joskin äänenkäyttöä liikkeiden välillä (= kyrsiintymistä kun ei saa palkkaa) täytyy vähentää. Eniten mieltäni lämmitti ehdottomasti tuomarin kommentti "sulla on siinä upea koira!"

154 pistettä ALO2

Harmin paikka tosiaan tuo luoksari, ilman sitä olisi ykköstulos kasassa!
Toivon mukaan parin viikon päästä Noutajien kokeesta se ykkönen viimein irtoaisi, molemmat sheltit kun on sinne ilmoitettu kilpailemaan.

Meelan riemuksi saimme kokeen jälkeen palkinnoksi vielä kuvassa näkyvän vetopatukan, joukkueemme kun sijoittui sijalle kaksi! Ei tosin puhuta siitä, että osallistuneita seurojakin taisi olla vain kaksi kappaletta... :)

torstai 16. elokuuta 2012

Loistoshelttejä

 Tänään käytiin Jari Aholla terveystarkastuksissa koko koiralauman kanssa. Mintulta tutkittiin vain silmät ja sydän, Meelalta koko setti.
Kolmikko (sisältäen yhden lapinkoiran käyttäytyi oikein esimerkilliseksi. Sitkeänä pikkushelttinä Meela taisteli viimeiseen asti unta vastaan, seisoi vaan vastaanoton lattialla silmät kiinni ja yritti pysyä pystyssä. Kun sitä vähän silitti selästä, ei enää jaksettukaan seisoa. Myös röngenissä olosta sillä oli omat mielipiteensä, ja joka kuvan välissä tokkurainen merle yritti punkea jaloilleen.

Tuloksia saatiin tänään seuraavanlaisia:
Minttu, silmät terveet, sydän terve.
Meela: silmät, sydän ja selkä terveet. Lonkat A/A, kyynärät 0/0 ja polvet 0/0. Lonkkien ja kyynärien osalta luonnollisesti jäädään vielä jännäämään, onko Kennelliitto samaa mieltä!

maanantai 13. elokuuta 2012

Sairaspäivien ratoksi

Hip hei, tokihan se iski tännekin - flunssa. Viikon kestänyt aivan järjetön kurkkukipu ja yskä, johon ei edes arvauskeskuksessa saatu muuta diagnoosia, kuin "harvinaisen ärhäkkä flunssa". Ärhäkän kyllä allekirjoitan!
Myös talouden toinen henkilö on ollut niin ikään kipeänä, joten koirien liikunta on ollut kaikkine aktivointeineen jokseenkin köyhänlaista. Minttu ja Hupsis sen kestävät, kun eivät mitään aktiviisia muutenkaan ole, mutta Meela... Onneksi se on päässyt muutaman kerran tekemään agihallilla irtoamistehtäviä, joissa minun ei tarvitse juosta, niin ei koko koira hajoa käsiin. Nyt, kun Anna on tervehtymään päin, on pikkusheltti tutustuttanut lahnalapikkaaseen tottuneen agilityohjaajan myös säpäkkään ja nopsajalkaiseen shelttiin, joka on kuuleman mukaan aivan ihana ohjattava. En voi väittää vastaan - Meela tekee aina innolla, kenen kanssa vaan, lukee ohjaajaa paremmin kuin Hupsis ja irtoaa esteille hienosti.


Jenny heitti meille kuitenkin pienen haasteen, joka sopii mainiosti hiljaiselon keskelle blogintäytteeksi!


1. Millainen on/oli ensimmäinen koirasi? Miten se teille päätyi?


Timi. Ehdottomasti yksi elämäni valtavista virheistä, mutta myös hyvin opettavainen yksilö. Pienenä tyttönä halusin kamalasti omaa koiraa, ja viimein sain luvan ottaa sellaisen. Timi löytyi jostain kaupan ilmoitustaululta, vanhempieni kokemus koiran hankinnasta kun oli lähinnä tuollaisten sekarotuisten piskien ostelua, eikä minullakaan ollut kokemusta kasvattajien etsiskelystä ja oikean yksilön katselemisesta. Niin meille tuli lintukoiramix, joka kasvoi uroksia kohtaan vihamieliseksi, äärimmäisen riistaviettiseksi ja hyvin kovaksi tapaukseksi. Aikani taisteltuani näiden ongelmien kanssa (kävimme jopa koirakoulussa pentu- ja jatkokurssin!) perehdyin aiheeseen enemmän, ja sain Timistä irti edes jotain. Sen voi viedä mätsäreihin, se rakastaa tehdä helppoja asioita kanssani ja hyväksyy pitkän siedätyksen jälkeen myös uroksia reviirilleen.

Se hyvä puoli Timissä on aina ollut, että sentään tajusimme tarjota sille paljon liikuntaa ja muita virikkeitä, eikä se ole koskaan tuhonnut juuri mitään, haukkunut sisällä tai ollut ongelmallinen sisäsiisteyskoulutuksessa.

2. Oletko aina ollut koiraihminen vai innostuitko vasta myöhemmällä iällä?

Äitini mukaan ensimmäinen sanani oli "hauva". Pienenä retuutin mummon isoa snautserimiksiä (tai ainakin se näyttää muistikuvissani paljon suursnautserilta) ja setäni beaglea, joka oli meillä usein hoidossa. Olin pohjattoman kateellinen, kun ala-astekaverini saivat koiria, ja minä hamsterin.

Varsinainen koiraharrastaja minusta kehkeytyi vasta Mintun myötä. Otin Mintun periaatteella "harrastellaan aktivointimielessä, ei kisatavoitteita, katsellaan vähän, miltä tuntuu..." Touhu (ja seura!) imaisi sen verran hyvin mukaansa, että jo ensimmäisen sheltinomistajavuoteni aikana olin päättänyt tähdätä kisatavoitteisesti tokoon, innostunut näyttelyistä ja kiinnostunut agilitystä niin paljon, että ilmoittauduin kurssille. Nykyisellään kisaan niin tokoa kuin agilityäkin, vedän harvakseltaan treenejä, käyn mieluusti ulkomaillakin näyttelyissä ja olen kiinnostunut koirista aina vain enemmän. Hiljalleen PK-puolikin alkaa kiinnostaa, mutta vielä monet vuodet sheltit saavat toimia tutustumisporttinani tähän maailmaan.

3. Mikä on "oma rotusi"? Miksi?


Sheltin koen hyvin pitkälti omana rotunani, ainakin tällä hetkellä. Sekä Minttu että Meela ovat upeita yksilöitä, joiden kanssa pelaamme kivasti yhteen ja joiden kanssa voin oppia paljon uutta koiramaailmasta. Sheltin kanssa voin päästä pitkälle harrastuslajeissa, yksilöt ovat rodun sisällä hyvin erilaisia ja pienenä, sopeutuvaisena koirana sheltti menee hyvin mukana aktiivisessa opiskelijaelämässäni.
Etenkin Meela alkaa hiljalleen tuntua sellaiselta "elämäni koira"-tittelin arvoiselta otukselta. Se peilaa hirveän hyvin juuri minun ajatuksiani, sillä on aivan mahtava huumorintaju ja energia tehdä hommia. Se on myös tavattoman tunneälykäs; ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun se on tullut syliin ja nuolemaan naamaa, jos perheessä jollain on paha mieli.

4. Millaisia suunnitelmia sinulla on tulevaisuudessa koirarintamalla (esim. tulevat koirat, harrastukset)?
Seuraavan shelttini toivon olevan kaikin puolin kaunis trikkiyksilö. Omien koirieni kanssa pyrin harrastuksissa mahdollisimman pitkälle, ja tietenkin mielenkiinnolla odotan, millaisena mahdollisuuteni kasvattaa shelttejä jatkuu näiden kahden koiran kanssa... ; )
Haaveissa on joskus koettaa myös keeshondia ja ehkä belgianpaimenta rotuina, mutta se on sitten niitä haman tulevaisuuden juttuja.

5. Onko jokin sellainen rotu, jota ihailet, mutta jota et todellisuudessa syystä tai toisesta voi/viitsi/tahdo ottaa?
Pidän valtavasti näistä susityyppisistä roduista, saarlosista ja tsekistä. Tiedän kuitenkin mainiosti, etteivät ne rodut ole mistään kohti minua varten, paitsi ehkä kameran linssin läpi tuijoteltuina. Lisäksi villakoira (kääpiö tai keskari) olisi melko valloittava ilmestys, mutta jo viikko yhden minun elämässäni huopapalloksi takkuuntuneen keskarinartun kanssa riitti selvittämään, ettei ainakaan tässä vaiheessa todellakaan ole villiksen aika. Kauniita ja hienoja koiriahan on tosi paljon; käyttöpuoleen kallistuvat sakemannit, pomeranian, nahkacollie, greyhound... Uskon kuitenkin, että sekä rodun edustajat että minä ovat ainakin toistaiseksi varsin tyytyväisiä siihen, että tyydyn vain ihastelemaan näitä yksilöitä.

En jaksa haastaa ketään.

sunnuntai 5. elokuuta 2012

Harrastuskesä


Kesä on ollut kovin hiljainen treenipäivitysten suhteen, vaikka kovasti ollaankin treenattu. Silti jotenkin tuntuu, että varsinkin tokoiluja olen laiminlyönyt ihan hirveästi, kun ei kovin montaa kertaa olla lähdetty "ihan asiakseen treenaamaan", vaan otettu ennemminkin kaikenlaista pientä lenkkien aikana. Maanantain pentuagitkin ovat parina viikonloppuna jääneet välistä milloin matkojen, milloin työvuorojen takia.

Pieni tokokatsaus kuitenkin meidän liikkeistä tässä vaiheessa vuotta.
Minttu on alkanut palkkautua tosi näppärästi pallosta. Tänään Kuopion reissulta tarttui mukaan pieni vinkupallo, josta tuli oitis testitreeneissä sheltin suosikkilelu: se leikki pallolla jopa itsekseen samalla, kun palautti sitä luokseni!

Seuruussa olen palkannut perusasennoista, jotka aiemmin keväällä jäivät kisatilanteissa pois aivan kokonaan. Syy löytyi jälleen kerran hihnan toisesta päästä, sillä olin pitkin kevättä palkannut Minttua todella paljon nimenomaan hyvässä vireessä seuraamisesta ja paikasta, en juuri koskaan perusasennoista.

Nouto on alkanut sujua vauhdin puolesta hyvin. Vain ääni pitäisi saada vielä pois, vaikka edistystä siinäkin on tapahtunut. Tänään sheltti haukahti vain kerran saatuaan luvan noutaa kapulan, joten malttamisharjoitukset ovat selvästikin tuottaneet tulosta!
Metskuakin kantaa halukkaasti ja mälväämättä.

Kaukokäskyt, joissa Minttu ei mieluusti ottanut ensimmäistä käskyä ja välimatkakin oli ihan liian pieni, parantuivat heti uuden pallon myötä. Se innostui pallosta niin, että malttoi säpäkkänä kuunnella minua heti alusta asti, vaikka olisinkin ollut kauempana.

Tunnaria olen alkanut opettaa erilaisilla esineillä ja jättänyt palikat kokonaan pois. Sisällä pari testikertaa ovat olleet oikein onnistuneita! Minttu selvästi aiemmin etsi palikoita silmillään ja valitsi vain ensimmäisen tielleen osuvan, ovathan ne kaikki samanlaisia. Kun esineen ulkonäkö ei ollutkaan enää itsestäänselvyys, alkoi se oitis etsiä oikeaa kohdetta hajun perusteella. Aivan loistavaa!

Luoksarit toimii nykyään ihan kivasti, kun vaihdoin käskyn suulliseen. Omaan makuuni pysäytys saisi tosin olla huomattavasti napakampi, mutta joka tapauksessa Minttu on selvästi nyt sisäistänyt homman idean ja tottelee käskyä pidemmältäkin välimatkalta.
Ja mikä parasta, myös se paikkis on korjattu kesän aikana! Seuraavaksi siirrymme takaisin piilopaikkiksiin. Lisäksi täytyy tehdä paljon kontaktitreeniä häiriön kanssa, mutta joka tapauksessa homma alkaa näyttää taas oikein hyvältä.

Meela tekee alokkaan liikkeet hyvin, ja nyt paikkiskin on toiminut treeneissä. Hieman se on edelleen levoton, ja esimerkiksi kärpäset saavat keskittymisen herpaantumaan, mutta kehitystä on selvästi tapahtunut. Luoksarin äänenkäyttöä olen saanut karsittua oikein hyvin, samoin seuruun juoksuosuus alkaa sujua paremmin kuin hyvin. Treeneissä pitkäkestoinen keskittyminen parantuu kerta kerralta, ja seisomisessa sivulletulon ennakointiakin olen saanut karsittua.

Ylempien luokkien liikkeetkin ovat treenissä. Meela kiertää tolppia ja pysähtyy ihan kivasti käsimerkistä lyhyellä matkalla. Se nostaa jo hieman kapulaa, jonka kanssa olen tehnyt naksun kanssa hommia. Lisäksi kaukokäskyt istu-maahan-meinigillä toimivat hissimeiningillä ja pienellä välimatkalla, joskin toivon vielä pikkuisen säpäkkyytä, tuo kun ei mikään lahna koira kuitenkaan ole.


Agilityn osalta Mintulla on nyt hieman taukoa, sillä vihdoin viimein se päätti aloittaa juoksunsa. Johan niitä on odotettukin! Viimeiset pari viikkoa Meela on siis saanut keskittyä yksityistreeneihin kanssani, ja kyllä se on nauttinutkin. Ulkomaanmatkojen takia vietimme viikon tauon lajista, ja kun Meela pääsi seuraavana perjantaina kentälle, oli se kyllä ihan pitelemätön. Alku meni höslätessä ja höyryjä päästellessä, lopuksi pentukin jaksoi keskittyä ja saatiin tosi hienoja keppejä ja irtoamistreenejä tehtyä.


Ylläoleva rata on viime perjantain treeneistä, joihin Inka varioi meille ACE-pätkän treenattavaksi. Tämä olikin sellaista vauhtipyöritystä, että tuli ohjaajalle hiki ja koirakin väsähti sopivissa määrin! 1-6 sujuivat ongelmitta, mutta 6-7 tehtävä valssiheittohässäkkä oli minulle jotain ihan käsittämättömän vaikeaa. Oikeasti! Olen todella huono hahmottamaan käsiäni ja huiskan aina väärällä kädellä väärään suuntaan, ei ihmekään, että koira on sekaisin. Pari onnistunutta kuitenkin saatiin yleisen turhautumisen lisäksi aikaan, ja radan laidalla istuville treenikavereille hyvät naurut.

Alkuinnostuksensa jälkeen Meela teki kepit radallakin mallikkaasti, joskin alussa ja lopussa oli molemmissa kaksi ohjuria varmuuden vuoksi. Kepeiltä irtosi upeasti putkeen, ja sitten alkoikin tämä ohjaajalle haastava osuus. Parin irtoamistreenin jälkeen Meela teki kolme hyppyä varsin mallikkaasti niin, että itse juoksin puomin toisella puolella. Piirroksessa hypyt ovat jokseenkin epäonnistuneesti asetellut, mutta todellisuudessa niitä oli siis aseteltu kolme kappaletta tasaisin välein puomin viereen. Vaikka miten yritin, oli ennen estettä 14 tehtävä persjättö täysin mahdoton yhtälö Meelan kanssa. Muutaman kerran ehdin päähän ennen koiraa, mutta sitten pelkäsin juoksevani sen yli, jäin hannaroimaan loppuun ja siinä meni se mahdollisuus persjättöön. Takaaleikkauksia sen sijaan tehtiin ihan onnistuneesti. Vaan oli kyllä hommaa, huhhuh!


Lauantaina suuntasimme Meelan sekä Inkan & Islan kanssa Kuopioon ACElle. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta ACElla, ja voin kertoa kokemuksen olleen oikein loistava! Treenit veti Harri, jolle kerroin shelttini osaavan vaikka mitä muuta, muttei kontakteja ja keppejä radalla. Itse taas olen liian hidas ja kaipaan ohjaustreeniä, joten sitä myös sain.

Päivän teema meille oli pakkovalssi, jota treenasimme pienillä noin kuuden esteen ratapätkillä. Meela teki hyvin ja kesti paljon toistoja, jaksoi olla innoissaan koko ajan. Sen kanssa täytyy treenata merkkaamista, joka ei ihan vielä ollut pikkusheltille kovin tuttua hommaa. Lisäksi sain varsin havainnollistavan oppitunnin jalkojen asennoista koiraa esteelle lähetettäessä, joten tyhjin käsin ei tosiaankaan tarvinnut kotiin lähteä.
Toivottavasti minulla olisi jatkossakin mahdollisuus käydä vaikkapa kerran kuussa ACElla hakemassa eväitä kotitreeneihin molempien koirien kanssa!


Treenien lisäksi meidän kesään on kuulunut shelttilenkkejä varsin vaihtelevalla porukalla! Kyllä on ollut mukavaa vaihtaa kuulumisia muiden samanhenkisten ihmisten kanssa. Jostain kumman syystä meidän jälkipuinnit tuppaavatkin venymään myöhäisiltaan.

Kesä on myös kisojen aikaa. Vaikka Mintun kanssa oman seuran agilityt jäävätkin välistä juoksujen takia, on syksylle ja loppukesälle suunnitelmissa vaikka mitä kivaa. Meela on ilmottu seurojenvälisiin tokomestaruuksiin PoKSin joukkueeseen, toinen koe katsottu valmiiksi. Syksylle on pari koetta peräkkäin, joista ainakin toiselle päivälle ajattelin viedä molemmat sheltit. Agilityjäkin on rastittu kalenteriin ihan mukavat määrät. Kaiken huipuksi Meelan luustokuville on varattu aika 16.8, jolloin saadaan varmuus neidin agilityjatkosta. Lisäksi aion tutkituttaa uudelleen Mintun silmät ja sydämen.

Eilen meille kantautui myös uutisia etelästä! Mintun tytär Noona oli aloittanut tokouransa tuloksella ALO3! Kuuleman mukaan meininki oli muistuttanut melko paljon Meelan koesuoritusta, mutta eiköhän näille meidän duracelleillekin joskus aivot kasva :) Paljon onnea tuloksesta Fanny & Noona!