sunnuntai 7. huhtikuuta 2013

Ihan säpäkkä

Kuvassa oleva koira on huhujen mukaan "ihan säpäkkä."


Naapuriseuramme JOA järjesti agilitypäivän, jossa kouluttajana toimi Lukkarisen Jari, joka ohjaa itsekin shelttejä. Loppuviikosta facebookini ilmoitti, että agipäivässä olisi vielä tilaa, ja laitoin ilmon vetämään. Ohjattuja treenejä, jes! Meelan kanssa mahduttiin kisaavien ryhmään oikein mainiosti.

Rataantutustumisen jälkeen huolta aiheutti lähinnä etualan hyppyhässäkkä, jonka arvelin koituvan kohtaloksemme sekä mennessä, että tullessa.
Ensimmäisellä kierroksella ohjasin hypyt 1-3 keppien puolelta, ja Meela teki hyvin. Epäilin sen karkaavan kakkosen taakse, kun suunnittelemani pakkovalssi ei tähän treeniin kuulunutkaan, mutta eikö mitä! Hyvin tuli käteen ja haki hypyt. Kepeille autoin vaikean kulman kanssa, niiden jälkeen persjättö. Yritin ensin edestäleikkauskuviota, joka oli rataantutustumisessa vaikuttanut kokeilemisen arvoiselta. Totesimme yksissä tuumin, että koira on niin nopea ja ohjaaja niin jäinen, ettei tule mitään, joten päädyin ohjaamaan hypyt 6-8 A:n puolelta jonkinlaisella päällejuoksuhässäkällä. 9 - 14 meni helposti, 15 takaakierron haki ihan huipun hyvin ja tuli hienosti käteen hypyn jälkeen. Keinulta tuli palautetta, että pitää alkaa vaatia paremmin kontaktit, ettei lipsu lentokeinuksi. 19-21 tosi hyvin, 22 kunnon linjaus hypylle, valssi ja selkeä lähetys 24 takaakiertoon. Siinäpä se sitten olikin!

Kouluttajalta tuli lähinnä positiivista palautetta koiran estehakuisuudesta, ohjauksen lukemisesta ja draivista. Kuuleman mukaan se on "ihan säpäkkä" ja "tosi hyvä", mitkä allekirjoitan täysin. Ehdittiin tehdä rata useampaankin otteeseen läpi vartin treeniajan aikana ja kokeiltiin eri ohjauskuvioita. 1-3 hypyille testattiin ohjausta seinän puolelta siin, että 2-3 väliin tuli persjättö. Toimi huomattavasti paremmin kuin edelliskierroksen ohjaus, kunhan vain itse sain leikkaukseni ajoitettua oikein!
Lopun hyppyhässäkän (22-25) kanssa treenattiin vielä oikein ajoitettua valssia ihan urakalla, ja saatiin sekin menemään tosi jees.

Voin kyllä sanoa, että kun vartin juoksi täysillä ja ohjasi nopeaa koiraa, niin oli aika tuskaisia viimeiset minuutit! Huhhuh, en edes muista, milloin olisi ollut yhtä rankat treenit.
Mutta on se vaan niin paras treenikaveri ja taitavin agilityeläin.



Illalla suuntasin vielä Mintun kanssa hallille tekemään ratatreeniä. Tai no, oma osuus näissä ratatreeneissä jäi siihen että kirmasin merlen kanssa radan pari kertaa nollana läpi, muuten Anna sai harjoitella ohjaamista.

Olin poiminut netistä radan, joka paljastui loppujen lopuksi turhan pitkäksi halliimme. Sovellettiin vähän, ja tulihan siitä ihan juostava. Kovin kaksisia ansapaikkoja radalla ei ollut, mutta muutamassa kohdassa täytyi olla tarkkana, ettei koira juokse hämyhypyille tai A:lle, joka oli suoraan esteen jälkeen tyrkyllä. Intouduin itse treenaamaan kaikkiin kohtiin myös niitä edestäleikkauksia, jotka Mintun kanssa ovat niiiin paljon helpompia ajoittaa, kuin miljoonaa paahtavan tyttärensä.
Minttu teki tosi hyvällä fiiliksellä ja innoissaan, eikä olisi malttanut lopettaa treenejä ollenkaan. Huippu!

Tänä aamuna käytiin vielä tokoilemassa
molempien kanssa. Anniina liikkuroi Meelalle lyhennetyn alokkaan, erityistä plussaa jäävistä, ennakoimattomuudesta ja liikkeiden välien hiljaisuudesta! Suuri miinus häiriöherkkyydestä paikkiksessa - ihmeen paljon ääntä lähtee pienestä sheltistä, kun se järkyttyy kauempana pihalle ilmaantuvista koirista... Tehtiin loppuun yksi hiljainenkin paikkis kyllä.

Mintun kanssa ruutua, ja se oli hiljaa! Huippua! Lähti napakasti ja hyvin pallopalkan perään. Harmi kyllä kenttä oli vielä niin märkä ja jäinen, ettei kovin pitkiä välimatkoja voitu treenata.
Seuruu oli jees, käännöksissä hiottiin tarkkuutta ja muutaman askeleen siirtymisiä. Loppuun vielä pidempi seuruu pallopalkalla ja juoksukäännöksillä, mikä toimi sekin.
Luoksarin pysäytyksiä n.15 metrin välimatkalla, toimivat hyvin. Kaukokäskyissä i-s siirtymä on jostain syystä paljon parempi kuin m-s, mutta huomioitavaa on, että tätä voidaan treenata jopa häiriössä nykyään ilman, että koira paineistuu liikaa! Ihan lopuksi tehtiin vielä kapulan kanssa seuruuta ja muita pitoharjoituksia, mokoma kun on keksinyt kapulan mälväämisen ihanuuden jälleen kerran...

Ensi viikolla olisi tokokoe, johon ehkä pitäisi vähän treenata. Ja sitten Viro... kevät kulkee kamalan nopeasti!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti