lauantai 20. heinäkuuta 2013

Vaatimattomasti paras

Aamulla minä vielä käänsin kylkeä peittojen alla, kun Anna rymisteli pitkin kämppää keräilemässä näyttelyromppeita kasaan. Männäviikon puunailu ja strategioiden hiominen tulisi päivän aikana päätökseen, kun talouden nuoriso-osasto suuntasi Pieksämäen ryhmikseen Tarja Löfmanin arvosteltaviksi! Itse jouduin jättämään nämä kinkerit väliin töiden vuoksi, mutta onneksi kennelhenkilöni on erittäin pätevästi koulutettu handlaamaan pikkushelttejä, vaikkei olevinaan kehässä itse viihdykään. Tarkemman kertomuksen näyttelymatkasta voikin käydä lukaisemassa Annan blogista.

Päivä meni Torilavan laidalla hermostuneesti puhelinta vilkuillen ja tuloksia odotellen. Akkukin uhkasi loppua, ja lopulta pääsimme purkamaan äänentoistolaitteita sekä muita kamoja lavalta, eikä tuloksia vieläkään kuulunut. Kesken laitteiden roudauksen tuli kuitenkin se puhelu - Maasu oli just ROP.
Huhhuh, mitä ihmettä! Minun pieni raivokääpäni, Meela? Mutta totta se oli, kylkiäisinä luonnollisesti myös ensimmäinen SERT!
Vähän meinasi tärisyttää, vaikken paikalla ollutkaan; en mä ole tottunut tällaiseen!


Annan kertoman mukaan Meela oli esiintynyt oikein mukiinmenevästi, joskin jälleen kerran arvon lady oli kovaäänisesti komentanut kiitoradallaan hituroivia kanssakilpailijoita pistämään töppöstä toisen eteen hieman rivakammin. Huhujen mukaan tuomari oli hymyillyt varsin tyytyväisen näköisenä koko Meelan esiintymisen ajan, eikä enää ROP-kehässä paljon uroskoiraa katsellutkaan, vaan lumoutunut täysin pienen siniseni ylväästä loistosta.

Ryhmäkehiä tuomaroi Maret Kärdi. Olin itse melkoisen vakuuttunut siitä, että läpijuoksuksihan se menee, mutta yllätyksiä riitti vielä sinnekin: Meela valittiin kahdeksan koiran kanssa jatkoon! Se kuitenkin tippui uusintatarkastelussa porukasta, joten sen suurempaa menestystä ei tällä kertaa tippunut.

Mutta olihan se hienoa! Sääli, etten itse päässyt mukaan näin hienoa näyttelypäivää viettämään, mutta kyllä moiset tulokset kelpaavat ihan miten päin vain. Hieman odotuksia olin päivälle jo asettanutkin, olihan Löfman sijoittanut Meelan keväämmällä Outokummussa nuortenluokan voittoon. Ihan tällaiseen en kuitenkaan ollut varautunut.

Myrn esiintyi samaisessa näyttelyssä JUN ERI3:sen verran, mikä on hienosti sekin! Koiramme saivatkin majoittua hienossa seurassa Amor'jade-teltassa, kun vähän kaikille siitä porukasta osui jotain kivaa kohdalle.

Pikkupuudelien arvostelut päivältä olivat niin ikään varsin mairittelevaa luettavaa:

Myrn
"1-vuotias. Kookas. Oikeat rungon mittasuhteet. Hyvä purenta. Puhdaspiirteinen pää, jossa feminiininen ilme. Hieman kevyt kuono-osa. Tummat silmät ja hyvä pigmentti. Kookkaat oikein taittuneet korvat. Tasapainoiset kulmaukset. Oikeansyvyinen rintakehä, eturinta saa vielä täyttyä. Liikkuu hyvällä askeleella, vielä löysästi edestä. Hyvä ylälinja ja häntä. Kaunis väritys."
Tarja Löfman, Suomi - JUN ERI3

Meela
"Erinomaisen tyyppinen. Erinomaiset mittasuhteet ja vahvuus. Ryhdikäs olemus. Hyvä purenta. Oikeat linjat ja pituus päässä ja hyvät korvat. Hyvin kulmautunut. Erinomainen luustonvahvuus. Liikkuu erinomaisella askeleella ja asenteella. Hyvä karvanlaatu ja mukava käytös."Tarja Löfman, Suomi - AVO ERI1 SA PN1 SERT ROP
Tehkää tietä Hänen Parhaudelleen


Näin messevästi meillä aloitettiin loppukesän näyttelyrupeama! Seuraavan kerran ollaan koko tallin voimin parin viikon päästä Iisalmessa, jossa minun pitäisi viedä kehään kaikki kolme shelttiä. Hauskaa päästä itsekin pitkästä aikaa tositoimiin.

Kuvat kehästä on ottanut Emmi Hirvonen.

3 kommenttia: