sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Huikean mainiot kotikisat

Onnen Pötkö viikko sitten hiekkamontulla.
Eilen käytiin JOAn kisoissa juoksemassa kaksi rataa molempien tyttöjen kanssa. Ja voi vitsit, miten olikaan meidän päivä ja kiva fiilis kisata! Kolme neljästä radasta meni ihan mukavasti ja fiilis oli hyvä huolimatta siitä, että huonosti koleaan syksyyn varustautunut autoporukkamme meinasikin paleltua pitkäksi venyneen päivän mittaan kuoliaiksi. Tai no, ehkä ei ihan, mutta melkein.

Meela aloitti päivän A-radalla, joka oli profiililtaan varsin miellyttävä. Ohjaamista piti hieman suunnitella ja olla kartalla, keppikulma oli juuri passeli ja lopussa painettiin suoralla eteenpäin. Maasu oli ihan  täpinöissään siitä että pääsi radalle, ja vauhtiakin löytyi sen mukaan. Olin itse hölmö ja rupesin varmistelemaan ihan turhaan, muutin alkuperäistä ohjaussuunnitelmaani eikä takaaleikkaus ihan toiminut, vitonenhan sieltä napsahti. Muuten meni ihan nappiin, ja vaikka pari nollatulostakin radalla nähtiin, voitti Meela luokkansa näiden puhtaiden ratojen mentyä yliajalle.

Mintun kanssa samaisella A-radalla ei tehty enää virheitä tai muutettu suunnitelmaa, ja nollatuloshan sieltä napsahti! Tosin todettava on, että kaikenlaisilla kontakteilla sitä tuloksia saakin... tuurikontaktieläimeni osui ehkä kynnellään kontaktipintaan, mutta vitosia ei silti sadellut. Mii sijoittui nollallaan toiseksi ja sai toisen LUVAnsa kakkosista, voi jehna! Alla vielä video suorituksesta.


Meelan kanssa B-rata meni ihan perseilyksi. Otin koiran tosi huonosti lähdössä vastaan, meni kakksohypyn ohi, jolloin jäin itse jälkeen ja Meela pinkaisi putken sijaan puomille. Kun se lopulta tuli vielä A:n kontaktilta surutta läpi, otettii A-este uusiksi ja paineltiin onnistuneen onoffin jälkeen maaliin. Tulipahan palautettua mieleen, että niillä kontakteilla voi oikeasti seisoa myös kisatilanteissa.

Mintun B-rata taas oli ihan hitsin hieno! Oltiin pitkän aikaa tekemässä toista nollaa, mutta sitten loppuvaiheilla kämmäsin ja Mii nappasi puomilta tullessaan mukaan yhden ylimääräisen hypyn. Se ei kuitenkaan haitannut, vaan mentiin sitten vähän omia reittejä maaliin. Hitsin pätevänä se oli kuitenkin, pieni pötkönen! Jos tulos olisi ollut nolla, olisi se ollut koko luokan ainoa, ja se olisi tiennyt menolippua kolmosiin. Ehkä vielä hetken haluan nauttia lyhyistä kakkosluokkalaisten kisapäivistä, tulkoon se viimeinen nolla kun on tullakseen.

Kisojen jälkeen kuuma keitto ja kahvi maistuivat ja oli ihanaa sulaa vähän aikaa sisätiloissa. Sitten oltiinkin taas menossa, nimittäin etelästä tulleet shelttituttavuudet pyörähtivät meidän kanssamme vielä pellolla niin, että koirat saivat leikkiä keskenään. Kyllä illalla uni maittoikin pienille shetlannineläimille, varsinkin kun talo täyttyi iloisesta agilityväestä. Eikä suotta - Inka ja Isla laittoivat valiokellon tikittämään, sillä Isla nappasi ensimmäisen A-SERTinsä hienolla nollavoitolla! On ne hurjia :)

Rauhallista syyssunnuntaita on vietetty piitkän lenkin merkeissä Lykynlammella. Nyt on meillä joukko tyytyväisiä shelttejä ja voin hyvillä mielin lähteä pallottelemaan kolmiviikkoisia tollerilapsia.



The Agilitytiimi

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti