sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Valsseja

Booooriiiing! T. Meela
Lauantaina elimme jännittäviä hetkiä suurinpiirtein lottoarvonnan aikaan. Mitään merkittävää ei kuitenkaan tapahtunut - molemmat koirat taisivat saada yhdet oikein, eikä sillä oikein pääpottia irronnut.
Mainittakoon kuitenkin, että lapinkoira ja trikkisheltti olisivat arponeet meille neljä oikein-riveillään yhteensä kaksikymmentä euroa, mutta enköhän minä lototessani päättänyt säästää ne rivit ensi viikolle. Pahus!

Perjantaina olimme Mintun kanssa ensimmäistä kertaa JOAn järjestämällä tekniikkakurssilla, jossa ohjaamassa oli vanha tuttumme Noora. Mainittakoon, että meikäläinen on täysin ulalla noin 90% ajasta kun puhutaan ohjaustekniikoista, niiden nimistä ja varsinkin oikeaoppisesta toteuttamisesta.
Ensimmäisen kerran aiheeksi oli valikoitunut valssit, mikä onkin ehkä ohjaustekniikoista haasteellisin. Kaltaiseni jumittava puupökkelö kun ei vain kykene ajoittamaan valssejaan oikein, ja yleensä ne menevätkin luokkaan oho, hups! kun tuleekin läheltä piti-tilanne koiran kanssa.

Radalle siis täytyi yrittää viritellä valssit joka ikiseen käännökseen. Rataantutustumisen jälkeen löysin monen monta paikka, joissa aivan varmasti kompastun jalkoihini tai jotain muuta yhtä viehkeää. Mitään tällaista ei kuitenkaan tapahtunut, koiraan ei törmätty eikä kukaan kuollut! Ihan hyvä saldo siis.
Radan alkupätkää tahkottiin useaan otteeseen, kun jäin odottelemaan koiraa (miksi?!?) ja hidastelemaan, vaikka koutsi miten yritti tsempata juoksemaan. Kakkoskierroksella valssit sujuivat kuin sujuivatkin suurin piirtein oikeaan aikaan, ja lopuksi sitten kirmattiinkin koko valssikammotus kertaalleen läpi. Eikä se tuntunutkaan sitten enää niin pahalta.
Harmi ettei tästä tilanteesta ole videota, olisi nimittäin ollut ihan kiva katsoa että näyttikö se meno oikeasti niin toimivalta kuin tuntui!

Viikonlopun ohjelmaan olin suunnitellut tokotreenejä, mutta kentälle tuli lähdettyä vain lauantaina.
Minttu sai duunailla ensimmäisessä setissä ruutua, kapulan hakuja, ja luoksaria, joka oli yhden äkin muuttunut taas kympin arvoiseksi. Tauon jälkeen tehtailtiin vielä vähän jotain seuruuntynkää ja kaukoja, mutta eipä niistä mitään ihmeempää.

Meela puolestaan näytti niin tylsistyneenä kotosalla, että summasin sen kanssa lenkkeilyn lomaan vähän patukkaleikkiä ja lyhyitä hetsattuja seuruupätkiä, ja hirveän onnessaan se touhusikin. Pikkuhiljaa tästä vielä päästään takaisin treenikentille iänikuisen olohuonetokoilun sijaan.

Tänään oli sen verran ruma sää, että uitettuani kerran koiriani mutaisilla lenkkipoluilla en enää raaskinut lähteä kentälle treenaamaan. Piti sitten lievittää erityisesti Meelan tylsistymistä pienillä sisätokoiluilla, että jaksaa sitten taas makoilla pentulaatikossaan Edwardin ilona. Hirveän kivat voittajan kaukot olen sille rakennellut tässä lomailun aikana, jos ei muuta!

Pakko kyllä myöntää, etten yhtään ihmettele sen tylsistymistä kun pentuboksin kaveri näyttää lähinnä tältä:


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti