sunnuntai 10. elokuuta 2014

Sieltä tulee nolla!


Lauantai oli suuri päivä - Meela starttasi ensimmäistä kertaa sitten mammalomailunsa ihan oikeissa agilitykisoissa. Myös Minttu ehti vielä mukaan skaboihin kolmelle radalle. Heti alkuunsa iski kuitenkin ongelma: päivästä tulisi pitkä ja kuuma. Huono yhtälö, jos puhutaan koirista ja autolla odottamisesta.
Onneksi kelpo kennelhenkilöni kuitenkin auliisti lupautui kuskiksi, ja kumpikin koira sai odottaa toisen luokan aikana kotosalla jäisen kongin parissa askarrellen. Muutoin autoon oli varattu viileitä pyyhkeitä ja runsain mitoin vettä, lisäksi uittopaikkaa kulutettiin ahketaan - oli niin kuuma, että jopa Minttu ui!

Ensin startattiin Meelan kanssa. Radat olivat juostavat, sellaiset että selviytyisimme ongelmitta.
Jostain syystä ohjaajan pää ei kuitenkaan toiminut odotetulla tavalla. A-radalla ohjasin koiran pitkin väärää rataa ja ihmettelin, miksi tuomari puhalsi hyllyä pilliin. B-radalle mennessä iski paniikki, että en muista rataa. Palauttelin sen mieleeni, mutta kesken radan iski taas hämmennys. Sain homman kasattua, mutta jäin ratkaisevasti ohjauksessa jälkeen, ja vienti putkelle oli huono. Kielto ja vitonen, jolla napsahti luokkavoitto.

Kokonaisuudessaan tosi hyviä ratoja koiran osalta, eikä ohjaaminenkaan tuntunut pahalta. Pyrin tekemään ne valinnat ohjauksiin, jotka tekisin jos olisi kyseessä treenit. Tässä tapauksessa siis persjättöä ja sensellaista, jotka olisin voinut korvata kököillä valsseillakin, jos olisin halunnut varmistella. Pysyin kuitenkin suunnitelmassani, ja hyvä niin. Meela selvitti useat kohdat jotka muille osoittautuivat ongelmallisiksi, ja oma tuntuma radoilta oli hyvä. Tämän vuoden kisarutiini ja kehittyminen radoilla konkretisoitui siinä vaiheessa, kun kummallakin radalla kepit onnistuivat virheettömästi. Aiemmin olen aina kiirehtinyt ja pilannut sisäänmenon omalla toiminnallani, mutta nyt olen näköjään viimein sisäistänyt, ettei mulla ole mikään hätä siellä radalla. Ei edes Meelan kanssa.
En malta odottaa, että pääsemme kisaamaan lisää!



Mintun kanssa jatkettiin kolmosiin, joissa ratoja tarjoilivat yhteensä kaksi eri tuomaria.
A-rata oli todella juostava ja kiva, mutta Minttu päräytti jostain syystä lentokeinun ja otettiin sieltä sitten hylly.
B-radalla tehtiin todella hyvin töitä yhdessä eikä siinä mitään kovin pahaa tunarointia ollutkaan. Hieman ansaesteitä ja sensellaista, joista kyllä selvisi tiukasti kääntämällä. Minttu tuli kuitenkin vähän hitaanlaisesti alas A:lta ja olin itse niin pahasti edessä, että rytmitys putkelle mennessä ei toiminut ja Minttu häiriintyi minun stoppaamisestani (seinä vastassa :D) niin, että teki putkelle kiellon. Tällä radalla alku oli mielenkiintoinen, hankala keppikulma muurilta. Olin itse kuitenkin luottavaisin mielin, sillä en nähnyt siinä mitään, mitä Mintun kanssa ei voitaisi selvittää. Hieman varmisteluvaihtoehdon kepeille kuitenkin valitsin kun valssasin, mutta se sopi kyllä siihen kohtaan ihan hyvin. Ja se selvitettiinkin tosi näppärästi, ilman ongelmaa!
C-hyppyrata oli myöskin alkupäästä kinkkinen, sillä siinä oli kohta johon oli mahdollista tehdä esimerkiksi välistäveto. Itse päädyin takaakiertoihin ja backlappiin, jota ei kyllä olla varmaan ikinä kisoissa tehty. Ja se toimi! Vähän hidas ja takkuinen, mutta tehtiin kuitenkin. Loppurata suoritettiin varmasti loppuun asti ja -0,66s alle ihanneajan - se oli nolla! Minttu on ehkä paras.

Kuuma päivä alkoi painaa niin koiraa kuin ohjaajaakin, ja asenne viimeiselle radalle mennessä oli että ei kyllä vois vähempää kiinnostaa. Onneksi kuitenkin menin!
Parasta kisapäivässä olivat myös kontaktit, jotka olivat Mintulta ihan ykkösluokkaiset. Hän on paras.
Videolla vielä nollarata.


Kisojen jälkeen pakattiin koirat ja kamppeet autoon, jonka nokka suunnattiin kohti Liperiä. Rentouttava viikonloppu parhaimmillaan: hyvää ruokaa, kaunista säätä, uimista, saunaa, leffailtaa ja metsäilytouhuja. Koirat saivat olla koko viikonlopun ulkoruokinnalla, ensin lauantaina kisojen jälkeen lampaanluiden parissa ja sunnuntaina sitten mätin kaikki raksut pihalle nurmikon sekaan että saivat porukalla vähän käyttää nenäänsäkin.
Sheltit uivat viikonlopun mittaan hurjasti, eikä unta tarvinnut pahemmin iltaisin kysellä. Tänään katselimme elokuvaa parven tietokoneelta ja jätimme oven auki niin, että koirat saivat itse mennä ulkosalle tai pysyä sisällä. Loppuviimein kaikki löytyivät sohvalta nukkumasta.

Kävimme myös sienimetsässä, Minttu sai ilmaista tutulta sienipaikalta kanttarelleja. Hyvin haki ja ilmaisi, vaikka kyseessä oli ensimmäinen kerta tänä vuonna metsässä ja tuoreilla sienillä! Ainekset yhteen kanttarellikastikkeeseen noukin talteen, loput jätin odottamaan muita poimijoita ja seuraavaa kertaa. Toivottavasti vielä ehdimme sieniretkelle tämän syksyn aikana.

Sieniretkestä innostuneina keräsimme myös reilun litran mustikkaa. Vähän huonolta sato vaikutti, mutta ei kyllä hirveän pitkään maltettu metsässä ollakaan. Erityisesti shelttien nuoriso-ostasto osallistui marjanpoimintaan pistämällä hirmuista kyytiä mustikkaa poskeensa... Hirveän avuliasta :)

Kun viimeinenkin uintiretki oli heitetty, auto imuroitu ja pesty ja mökki siistitty siihen kuntoon että vanhemmat uskaltaa taas päästä sinne jahka kotiutuvat, oli aika pakata vastentahtoiset koirat kyytiin ja ajella kotiin.
Ensi viikko kokeillaankin rivitaloelämää Utrassa. Toivottavasti säät suosivat ja saan kauan kaipaamiani kuvia Timistäkin pitkästä aikaa!

Myrn testailemassa uusia pelastusliivejään. Hyvin toimivat!

2 kommenttia: