perjantai 19. syyskuuta 2014

Agilityseikkailuja

Kuva: Jaana Makkonen
Syksyn mukana tulivat myös Meelan syysjuoksut, ja jouduin laittamaan kilpailukalenteria uusiksi ihan urakalla. Oman seuran syyskisoihin emme päässeet, samoin rallytokokilpailut jäävät pikkusheltin osalta nyt välistä. Onneksi sain heittää rallyyn lennosta mukaan Mintun - olkoonkin, ettei se ole moisia tehtäviä nähnyt edes sitä vähää mitä tyttärensä. Paniikkitreeneissä olen opettanut sille eteentuloa (kriteerinä, että koira istuu eikä pyydä kurre-asennossa...) ja takaa kiertämistä. Muissa tehtävissä en usko ongelmia tulevan, ja onpahan ainakin hupinumeroa yleisölle, kun esittelemme hienoa eteen kurre-osaamistamme kokeessa lauantaina.

Meelan juoksut tarkoittavat myös sitä, ettei omalle hallille ole mitään asiaa treenaamaan. Yleensä olen nähnyt juoksut positiivisena taukona harrastamisen keskelle, mutta nyt pitkän loman jälkeen en ollut valmis taukoilemaan heti perään, vaan ostin vapaatreenioikeuden naapuriseuran hallille. Pärnällä onkin käyty pari kertaa viikossa työstämässä juttuja ihan ajatuksen kanssa, ja meininki treeneissä on ollut hyvä.

Pärnätreenien pääteemaksi on kuin itsestään valikoitunut koiran itsenäisempi suorittaminen, irtoaminen ja ajattelu. Keskiviikkoisin olen treenannut Jaanan kurittaessa meikäläistä, ja ratatreeneistä ollaan siirrytty melko lailla pieniksi pilkottuihin harjoituksiin eri teemojen ympärille. Toissaviikolla tehtiin pikaisesti yksi rata, mutta koska se osoittautui helpoksi nakiksi, päädyimme tekemään leijeröintejä ja keppien avokulmaa. Treenit vaativat aina yhden muistuttelukierroksen, jonka jälkeen Meela alkoi irtoilla oikein nätisti etupalkalle.

Tällä viikolla taas Noora tuli pitämään MM-teemaiset treenit, joissa menimme minien rataa. Koko treenirupeama alkoi loistavasti: pimenevässä illassa rämmimme pitkin Pärnävaaran metsiä parin otsalampun valossa, milloin umpimetsässä, milloin ihan oikealla polulla. Moisen seikkailuelämyksen jälkeen ei yksinkertaisesti voinut olla muuta mahdollisuutta, kuin että treeneistä tulisi hirmuisen mainiot!

Meela tekikin hyvin hommia, ja ilahdutti minua erityisesti keinuosaamisellaan: lähetin sheltin keinulle, kirmasin itsekseni jo valmiiksi kauemmas esteiden taakse tekemään valssia, ja keinun suoritus oli kertakaikkisen mallikas!
Kepit sen sijaan vaativat vielä paljon työstöä vaativammissa olosuhteissa. Hankalasta kulmasta olisimme kyllä selvinneet, mutta kovin tyylipuhdas suoritus ei päällejuoksuni kepeille - saati sitten keinulle lähetys - ollut. Lopputreeneistä Meela kuitenkin teki taitavasti keinulle poispäinkääntöjä suoraan kepeiltä, kunhan vain kovasti tsemppasi ja kannusti. En olisi ihan heti arvannut!

Viimeiseksi päätimme tehdä kisanomaisen treenin, että rata loppuun vaikka mitä tapahtuisi. Tässä vaiheessa kello lähenteli puolta yötä, ja tehtyämme radalle useamman hylkäyksen, nauroivat sekä kouluttaja että treenikaverit vedet silmissä kentän laidalla meidän rävellyksellemme. Tosin myönnetään - siinä vaiheessa kun koira sujahti toiseksi viimeiseen putkeen väärän päähän ihan vain siksi että itse jäädyin seisomaan paikalleni, en voinut itsekään olla enää nauramatta moiselle.
Isoina myös meistä tulee maailmanmestareita.

Torstaina käytiin vielä Nooran ja Emmin kanssa hallilla tekemässä avokulmatreeniä kepeille sekä poispäinkääntöjä, ne kun eilen tuppasivat toisinaan vähän takkuilemaan. Minttu sai tehdä rallyharjoituksia muiden vuoroja odotellessa, ja esitteli vielä harvinaisen kuuliaista tokoakin siinä sivussa. Vähän väsynyt meininki treenissä kuitenkin oli, eikä ihmekään, sillä edellisen treenin jälkeen lyhyiksi jääneet yöunet ja työpäivä eivät ainakaan pahemmin virkistäneet.

Treeniviikko saatetaan päätökseensä tänään, kun käymme porukalla vetäisemässä kuuntelutreenit tokon osalta alta pois. Lauantaina Minttu kisaa rallya. Aika menee niin kamalan nopeasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti