sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Mitä parhain viikonloppu

Täydellisesti onnistuneen viikonlopun resepti on melko yksinkertainen. Se sisältää sopivassa suhteessa toimintaa, ystäviä, hyvää ruokaa ja tietysti koiria.
Tai okei - olen viettänyt täydellisiä viikonloppuja myös ilman koiriani, mutta kyllä tämän hetken paras viikonloppu syntyy myös niiden karvaisten kavereiden seurasta.

Kaikki alkoi perjantaina, kun puhelimeni ilmoitti paketista postissa. Eikä mistä tahansa paketista, vaan sellaisesta, joka sisälsi juuri tilaamani objektiivin! Innoissani kävin hakemassa töiden jälkeen uutuuttaan hohtelevan Sigman 70-200mm F2.8 linssin, jota olisin varmaan rynnännyt testaamaan saman tien jos päivä olisi vain ollut hieman pidempi.

Sen sijaan menimme hiihtämään Nooran ja koirien kanssa. Hiihtelin ensin omaksi ilokseni pururataa ympäri, jonka jälkeen Anna toi Hupsiksen testiajolle. Lapinkoira kulki suksien edessä ihan hyvin, mutta ei sen kanssa kyllä vauhdilla juhlittu. Kun Noora ja Pinna sitten saapuivat paikalle, otin naruun Meelan. Pieni sheltti oli aivan intona vetohommista! Vedettiin lämmittelyksi n. 300m pätkä pariin otteeseen niin, että vaihdettiin välillä koirat päikseen. Sitten vielä pari kertaa nelisensataa metriä tietä, eli yhteensä vetoa tuli tehtyä 1,5km! Meela veti kyllä tosi hyvin, viimeisellä kierroksella minun hyytyessäni se vain katsoi olkansa yli ja haukahti käskevästi. Hah!


Lauantaina oli aikainen herätys, sillä tokoryhmämme treenailee ysin aikaan aamusella. Meela pääsi mukaan tehokkaaseen häiriötreeniin, jonka aiheeksi otin perusasennot, lyhyet seuraamispätkät, ruudun ja tunnarin.
Ruudussa suureksi ongelmaksi muodostui nimenomaan häiriö, sillä toinen treenaava koirakko leikki villisti vinkuleluilla ja Meela tuntui ottavan siitä valtavasti itseensä. Tehtiinkin sitten ihan kunnon hetsattuja ruutuja lelulle, ja niihin pieni sheltti ampui hurjalla vauhdilla leikkimään pallolla.

Tunnaria halusin kokeilla jo kertaalleen käytetyillä vierailla kapuloilla. Tehtiin vain yksi onnistunut toisto, joka meni kyllä ihan nappiin!
Tunnarin jälkeen tapahtuivat vielä ryhmässä paikkaistuminen ja peruspaikkis, joissa Meela odotti nätisti paikoillaan, vaikka vierestä vapautettiin koira leikkimään pallolla.
Omien treenien jälkeen kouluttelin vielä tunnin verran tokon alkeiskurssilla, jonka jälkeen käytiin Nooran ja Pinnan kanssa tunnin lenkki koko lauman voimin.

Tuo lauantain tokoryhmä tekee kyllä Meelalle tosi hyvää! Vastaavaa häiriötä aika harvoin tulee pienemmällä porukalla treenaillessa, mutta kuuden hengen ryhmä jossa kaksi koiraa treenaa yhtä aikaa ja ovesta lappaa porukkaa vaikka millä mitalla, onkin jo melko haastava yhtälö.



Sunnuntaina suuntasimme Nooran luokse brunssille muiden koirallisten toverien kanssa. Pöytä oli täynnä tuoreita hedelmiä, piirakoita, croissantteja ja kaikkea ihanaa herkkua! Kun me olimme saaneet tarpeeksemme ruuasta ja koiramaailman päivittelystä, päätimme suunnata pienellä porukalla jäälle lenkille. Reilut kaksi ja puoli tuntia tuli lauman kanssa lenkkeiltyä, milloin moottorikelkkareiteillä ja milloin vähän extrememmin umpihangessa vyötäisiä myöten kahlaten.
Illemmalla pitäisi vielä jaksaa raahautua hallille myöhäisillan agilitytreeneihin, niin tiedän mitä kouluttelen ryhmälleni huomenissa. Tällä hetkellä olotila on sama kuin sohvalla kippuralla makaavilla shelteillä, mutta eiköhän tästä vielä piristytä itse kukin.

Helmikuu näyttää viikonloppujensa suhteen kovin mainiolta: ensi viikolla korkataan tämän vuoden kisat Kuopiossa Meelan kanssa ja vieraillaan Savonrannalla. Sitten pitäisikin matkustaa taas Tallinnaan junnuosaston kanssa. Rankkaa, mutta ihan takuuvarmasti hauskaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti