keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Taas Tallinnassa

Kun viimekertainen eestinmatkailumme ei tuottanut toivottua tulosta, pitkän jahkailun jälkeen päätimme Annin kanssa ilmoittaa koiriamme vielä uudelle Tallinnan turneelle.  Ylipuhuimme Annan mukaan kolmoskuskiksi, ja tiukalla aikataululla varustettu reissu oli valmis!

Perjantaina auto starttasi kello 15.00 työpaikkani edustalta. Anna oli pakannut koirat ja kamppeet, noutanut Annin ja ostanut evästä matkalle. Minä olin istunut toimistolla malttamattomana, kuunnellut työkavereiden kuittailuja lastin hakemisesta etelänaapurista ja kaikkea muuta hulvatonta. Aika moni tyrmistyi totaalisesti siinä vaiheessa, kun totesin meidän lähtevän koiranäyttelyyn eikä mihinkään viinanhakureissulle. Hah.

Tällä erää majoituimme edullisessa Ekonomy hotellissa, joka oli ihan hintansa väärti paikka. Respa oli onneksemme auki ympäri vuorokauden (rantauduimme hotellille yhden aikaan yöllä), aamiaisen sai paikan päällä eikä sitä tarvinnut kyhätä omista eväistä, ja lisäksi saimme hiljaisen huoneen hieman eristyksistä. Kelpasi!

Nyt kun mainostamisen makuun on päästy, niin kehun vielä tablettiin lataamaani NavFree-sovellusta. Ilmainen navigaatiosovellus ohjasti meitä eestinmaalla sujuvasti paikasta toiseen, kun oikeaa navigaattoria ei ollut saatavilla. En kyllä tiedä millä pyhällä hengellä se oikein toimi, sillä tabletissani ei ole nettiä. Mutta silti, ihan paras!



Näyttelypaikalla leiriydyimme kehän laidalle ja tsekkasimme osallistujalistaa. Vastassa oli runsain mitoin White Coastal-shelttejä, kuten toki Tallinnan tienoolla sopii odottaakin. Hurrasimme urosten aikaan suomalaisen Ossin viedessä sertin, ja pian olikin aika esittää omat koirat kehässä.

Avoimia narttuja oli ilmoitettu näyttelyyn nelisen kipaletta, mutta paikalle saapui Myrnin ja Meelan lisäksi vain yksi soopeli neitokainen. Niinhän siinä tosin sitten kävi, että Myrn tuomittiin auttamatta liian isoksi ja Meela sijoittui toiseksi SA:n kera, ja soopeli vei sertin sekä valioitui lauantaina.
Lopputulemana Meela oli vielä PN3, kun molempina päivinä myös RYP-kehissä menestynyt juniorinarttu vei kilpailun voiton ylivoimaisesti.

Myrn
Little big for female. Stop too defined. Good neck. Good forechest. Little short upper arm & tight croup. Good movement, tail bit too high. Good quality of coat. Good temperament & presentation. Galyna Kalinichenko, Ukraina - ERI3

Meela
Good size & format for female. Good head. Good position of neck but neck a little short. Very good chest. Good topline and angulation behind. Good size and position of tail. Good temperament & presentation.
Galyna Kalinichenko, Ukraina - ERI2 SA PN3

Shelttien jälkeen arvosteltiin colliet: nahkoissa Annin Lennu keräsi kaikki mahdolliset ruusukkeet itselleen ollen ROP, ja minut nakitettiin vielä kuvailemaan pehkokehääkin.
Näyttelypäivä venyikin nopeasti ties kuinka pitkälle, kun jäimme odottelemaan ryhmäkehiä. Melkoista lennukoiran ilotulitusta ne sitten olivatkin, sillä se kruisaili peräti RYP1 sijalle. Annan kanssa seurattiin tippa linssissä kehiä, on niin kovin liikuttavaa tuollainen ystävien menestys.

Näyttelypäivän jälkeen ajoimme auton parkkiin ihan naapurissa olleen ostoskeskuksen pihaan ja etsimme ensimmäisen järjellisen ravintolan, mikä eteen sattui. Täydellä mahalla olikin hyvä keskittyä shoppailupuoleen ja hankkia meistä jokaiselle uusia näyttelyvaatteita huomiselle.

Iltapuhteiksi lähdettiin vielä vanhaan kaupunkiin kävelylle. Otin iltaruuan taskuun, sillä suunnitelma oli purkaa koirien ylimääräisiä energioita pieneen tokoiluun. Löysimmekin jonkinlaisen tilataideteoksen, jossa oli erilaisia valaistuja ihmishahmoja tungettuna aukealle. Hitsi miten hyvä häiriö! Siinä Meela sai tehdä vähän seuraamiskaaviota, eikä ollut jännittävistä valomiehistä millänsäkään.
Myöhemmin treenailin sen kanssa vielä voittajaluokan kaukoja pienellä tienpätkällä. Ohi kulkevat ihmiset ympäröivät Meelan ja jäivät pällistelemään sen kaukokäskysuoritusta, lisää huikeita häiriöitä! Meelan ilme oli vähän että apua onko pakko, mutta ramppikuumeesta huolimatta pieni sheltti jaksoi keskittyä kaukojen vääntämiseen ihailtavasti.


Sunnuntain kehät alkoivat todella myöhään, joten hotellilta saatiin lähteä rauhassa. Tuomarina oli tanskalainen Kim Vigsö Nielsen, joka oli aiemmin tykästynyt koirieni isään - olimme siis hyvinkin optimistisia. Kaikki positiivisuus tosin karisi siinä vaiheessa, kun urosten arvostelun aikaan jenkkikoiralle annettiin EH. Myrnin mahdollisuudet menivätkin sitten siinä.

Kuten osasimme odottaa, tykkäsi tuomari hyvin pikkusievästä brittityypin koirasta. Edes Meela ei ollut hänen mieleensä, ja Myrn tuomittiin siltä seisomalta lähes urokseksi. Myrnille näin ollen EH ja Meelalle sileä ERI, jolla se sijoittui jälleen toiseksi.
Voi rähmä.

Myrn
Rather big, an almost male in head. Nice eyes. Ears not stable, tends to prick. Short in head. Excellent croup but high tail. Straight in shoulders. Well angulated rear. Excellent coat. Nice temper. Kim Vigsö Nielsen, Tanska - EH

Meela
Excellent head. Correct ears. Short in head. Strong topline, a little bit short croup. Slightly long tail. Straight in shoulders, well angulated rear. Moves well, excellent coat.
Kim Vigsö Nielsen, Tanska - ERI2

Lennu sen sijaan osasi taas yllättää voittamalla nahkat jo toisen kerran peräjälkeen. Ryhmäkehissäkin se sijoittui vielä toiseksi, joten autoon pakkautumisemme vaikeutui huomattavasti - molempina päivinä Lennu nimittäin voitti melkoiset määrät ruokaa, jonka survominen muutenkin ahtaaseen Citroeniin oli ihan oma lukunsa.


Pitkäksi venyneen näyttelypäivän jälkeen oli ihanaa käydä syömässä Vapianon pastaa, shoppailemassa viimeisen kerran ja kävelemässä tihkusateisessa satamassa koirien kanssa. Yllättävän nopeasti saimme ajan kulumaan, sillä pian meidän täytyikin jo lastautua lauttaan kohti kotimaata.

Kolmen kuskin voimin ajoimme koko yön Joensuuhun. Siinä tuli käytyä läpi koirarotuja A:sta Ö:hön, ja villien huhujen mukaan viimeisen vuoron valvojat pelasivat jopa paikkakunnilla. Tuossa vaiheessa aamuyötä allekirjoittautunut torkkui jo takapenkillä valmistautuen parin tunnin päässä häämöttävään työpäivään.

Kas näin päättyi Meelan näyttelyturnee tämän kevään osalta. Himoittua muotovalionarvoa se ei onnistunut itselleen nappaamaan, vaikka sitä kovin kauniiksi kehuttiinkin.
Tämä tarkoittaakin siis vain sitä, että lähdemme uuteen yritykseen syksymmällä, jahka turkkiaan ympäriinsä pölistävä koira päättää kasvattaa palttoonsa takaisin. Myrnin kanssa sen sijaan olisi tarkoitus pyörähtää kehässä vielä Outokummussa, mutta sen jälkeen saan ripustaa fiinit näyttelyvermeet hyväksi toviksi naulakkoon ja asettaa verkkarit paraatipaikalle vaatekaappiini.
Agilitykesä lähestyy.


Kaikki postauksen kuvat on ottanut Anni Rask, kiitos parikiloisen objektiivini kanssa heilumisesta!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti