sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Neljä kertaa huikeutta


Viikonloppu vierahti kivoissa merkeissä kotikisoissa tutulla kentällä. Eilen kisasin itse, tänään istuin kuulutustehtävissä talkooteltassa. Talkoot on minusta ihan huippuhauskoja! En minä ainakaan ihan äkkiseltään keksi kovin montaa hauskempaa tapaa viettää kaunista sunnuntaipäivää, kuin istua kavereiden kanssa katselemassa agilitykisoja, jutustella kisaajille ja tuomareille, iloita muiden suorituksista ja tietysti hoitaa tuiki tärkeää kuuluttajan pestiä siinä samalla. Ihana laji.

Melkoista tykitystä oli myös meidän lauantaipäivämme. Koskaan aikaisemmin ei ole tainnut tapahtua sellaista vahinkoa, että kuudesta kisastartista rykäistään merlejen kanssa neljä nollaa - melkein viisi, ilman yhtä ikävää kontaktikämmiä. Aika hyvä nollaprosentti, toden totta!



Meela oli lähtövuorossa aina toisena. A-agilityradalle lähdin varmalla meiningillä, vaikka huikeat kiihdyteltävät kohdat vähän tekemistä tarjoilivatkin. Onneksi tuomari oli kovin armollinen ensimmäisen putken jälkeen olleella hypyllä, eikä jaellut kieltoja kovin helposti erilaisista myöhästymisistä johtuvista pyörähtelyistä ollenkaan. Loppurata menikin sitten helposti, ja etenkin niistojen toimivuus näissä kisoissa ilahdutti kovasti!
Videolla ensimmäinen pätkä on A-radalta, ja tällä suorituksella nappasimme voittonollan ja toisen A-SERTimme!

B-agilityradalla
meillä oli hyviä pätkiä, mutta HYL sieltä tuli. Meela otti kiellon yhdestä huonosti ohjatusta niistosta, ja tuli kuuleman mukaan yhdestä hypystä ohi kun yritin olla rohkea ja tehdä hienon persjätön. Loppuradalla kokeilin vähän kestoa kepeillä, eikä kestänyt siihen persjättöä kovin hyvin. Radan loppuosassa oli kuitenkin hyvä kohta treenata takaaleikkauksia, ja Meela meni koko loppuradan hurjan hyvin takaa ohjaten! Siitä olin ihan fiiliksissä, koska takaaohjaukset ovat olleet meille vaikeita ja niitä on treenattu paljon.

C-hyppyradasta oli rataantutustumisessa vähän jännitysmeininki, sillä tarjolla oli vähän putkiansaa ja suoralla spurttailua taas kerran. Suunnitelma kuitenkin toimi, ja Meela tuli kaikkiin ohjauksiin hurjan hyvin. Itseäni vähän harmittaa, kun nössöilin spurttailusuoran jälkeen tapahtuvalle putken jälkeiselle elämälle vähän huonon reitin, mutta hei: nolla mikä nolla! Tällä nollalla sijoituimme toisiksi, vain sadasosasekuntien päähän hyppysertistä. Aika huikeaa! Videolta näkee hyvin, että vielä saisi sekunteja pois ajasta ihan vain reittejä suoristelemalla, joten ei mitenkään huono veto.
On se vaan huikea pieni koira!


Minttu pääsi pitkästä aikaa kisaamaan, ja voi miten innoissaan se olikaan! Niin innoissaan, että karkasi hitsi vieköön A-agilityradalla startista! En osannut yhtään odottaa moista käytöstä, eikä minulla tietenkään ollut mitään suunnitelmaa, että mitä teen jos näin käy. Kun sitten lähdöstä kävellessäni näin, miten koiran silmiin syttyi sellainen hähää, nyt minä tulen!!-katse, sille kasvoi sarvet ja se lähti. Hirveässä paniikissa tein ainoan mitä osasin: ohjasin hirveällä kiireellä alun, kunnes kepeillä saatoin hengähtää. Olisi pitänyt käskyttää lujemmin, mutta toisaalta taas tiedän, etteivät lähdöt tule tämän koiran kanssa muodostumaan ongelmaksi. Rata oli todella sujuva, ja Mintun kanssa ehdin ohjauksiinkin ihan eri tavoin kuin Meelalla. Näppärästi uusin puhtaan radan myös Mintun kanssa, ja tällä nollalla sijoituimme kolmansiksi.

B-agilityradalla Minttu teki niin ikään hyvän radan, mutta radan jälkeen sain kuulla, että se oli hypännyt puomin kontaktin! Itse muka vielä katsoin, että hyvin ottaa kontaktin ja kutsuin mukaan, mutta rumasti se sieltä loikkaa alas. Harmitti hirveästi, sillä kontaktit kyllä voivat muodostua ongelmaksi, ja Minttu olisi pitänyt viedä moisen mokan jälkeen heti pois radalta. No, eipä tuosta voi syyttää kuin itseään ja toivoa, että loikkiminen ei tule tavaksi.

C-hyppyradalle
oli taas ilo mennä Meelan nollatuloksen jälkeen, ja varma nollahan sieltä Mintunkin kanssa tuli. Hieman jännityksen hetkiä oli tarjolla lopun hyppykuviossa, kun hetkeksi hukkasin koiran selkäni taakse ja se meinaisi ajautua väärälle puolen hyppyjä.
Tulokseksi joka tapauksessa siis nolla, ja sijoitus taisi olla neljäs. Nyt Mintulla on viisi seitsemästä SM-nollasta kasassa! Katsotaan, josko pari irtoaisi vielä tässä syksyn aikana, niin saisi senkin projektin alta pois.


Toista näin huikeaa kisaviikonloppua ei varmastikaan ihan hetkeen ole tulossa, mutta tällä fiiliksellä jaksaa pitkään. Ilo on kisata noin ihanilla koirilla, jotka selvästi nauttivat kilpailemisesta ihan täysillä. Minttu etenkin muuttuu kisapaikalla ihan eri koiraksi; se vetää hihnassa, liehuu jaloissa, haluaa radalla ja sen silmät loistavat. Meela on enemmän tosikko, jolla halu radalle on kova, mutta sille mennään tekemään hommia ja hommat on vakava asia.
Ensi viikolla molemmat saavat nauttia alkusyksyn kisakarkeloista vielä Varkaudessa, jossa juostavana on kuusi rataa. Sitten vähän huilataan ja treenataan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti