perjantai 4. maaliskuuta 2016

Meelan kanssa kisaamassa


Viime viikonloppuna kisailtiin piiiitkästä aikaa myös agilityä. ACE:n kisoihin olin ilmoittanut vain Meelan, sillä neljässä radassa on minulle aivan tarpeeksi juoksemista, eikä Minttu ole parhain mahdollinen kisakaveri juoksuisena. Tuomarina kisoissa oli Sari Mikkilä, jonka radoista pidin valtavasti! Oli haasteellisia kohtia, ja koirien osaamista testattiin etenkin keppikulmien ja kontaktien kanssa, mutta radat olivat silti sujuvia ja turvallisia.


Ensimmäisellä radalla Meela tuntui hirveän tahmealta ja kyseli minulta paljon. Kontaktit olivat aika kuraa, ja Meela oli niillä epävarma. Vitonen saatiin ennen keppejä olleelta pituudelta, jolla Meela sai jonkun shelttikohtauksen ja kääntyi räksyttämään minulle sillä seurauksella, että juoksi ohi koko esteestä! Oli vähän hölmö vitonen, kun koko talvi ollaan kuitenkin tehty hommia itsenäisen etenemisen eteen. Kepit sujuivat kuitenkin hienosti, vaikka kulma oli Meelalle vaikea!


Toisella radalla tehtiin nolla! Meela oli jo paljon enemmän oman itsensä oloinen, vaikka silti jonkin verran kädessä kiinni. Se teki superhienot kepit, ja muutoinkin olin rataan tyytyväinen. Oli hurjan kivaa tekemistä yhdessä, ja koko ajan tiedettiin molemmat mitä ollaan tekemässä. Tällä radalla taidettiin sijoittua viidensiksi.


Kolmannella radalla tuli stoppi kontaktille. Huomasinkin kisapäivän aikana, että puomin kontaktia saisin vahvistaa entisestään, ja etenkin tuollaiset "mene yksin eteen"-kohdat ovat sille vaikeita. Toki taustalla varmasti vähän vaikuttaa myös se, ettei olla moneen viikkoon päästy treenailemaan juttuja!
Radan alkupätkään olen kuitenkin ylpeä - suunnittelemani ohjaus toimi mainiosti kepeille asti, ja näyttää oikein sujuvalta. Keppien jälkeen Meela ei tullut kunnolla päällejuoksuun, ja tuli kamala tura sinne. Radan jälkeen totesin, että olisi ehkä ollut parempi mennä jopa pakkovalssiin keppien jälkeisen hypyn taakse. Tätä rataa olisi kiva treenata joskus!



Neljäs rata oli hyppyrata. Heti radan alussa meinasi mennä sormi suuhun, kun kolmannelle hypylle oli asetettu viereen houkutteleva putken pää! Tuomari siinä sitten kohtaa äimistelleille ohjaajille totesi, että hän on suunnitellut radan mentäväksi nimenomaan putken ja hypyn välistä, ja mielestäni reitti sitä kautta oli kaikin tavoin koiralle edullisempikin - täysillä suoraa kolmannen hypyn taakse asti, yksi nopea käännös ja sitten putkeen. Päätin siis valita tämän reitin, putkiansasta huolimatta. Ja se toimi! Olin niin innoissani, että melkein karkuutin koiran väärään putkenpäähän heti tämän hypyn jälkeen. Radalla sattui kuitenkin kämmi kepeille viennissä, kun avokulma ei ihan onnistunutkaan väsyneellä koiralla kisoissa. Olisi pitänyt ehkä laittaa poispäinkäännöllä!
Noh, joka tapauksessa radalta jäi tosi hyvä fiilis. Kuuleman mukaan putken puolelta kolmosen ohjanneille olisi jaettu karkkia (meitä ei montaa ollut!), mutta minä olin silloin jäähdyttelemässä koiraani. Damn!

Kisat oli kivat ja Meelan kanssa tekeminen tuntui ensimmäistä kertaa ikinä yhtä varmalta, kuin Mintun kanssa radalle mentäessä. Tuplaa ei tullut vieläkään, mutta eiköhän sellainen tällaisella nousujohteisella kehityksellä vielä irtoa, jos on tullakseen.

Ensi viikolla päästään taas kunnon treenien makuun, ja viikonloppuna on vielä viimeinen osa Kataisten koulutuspaketistakin. Hauskaa!

Tässä kuvassa Minttu katselee agilityhallia vähän surullisena, ja toivoo että juoksut loppuisivat pian että pääsisi treenaamaan.

2 kommenttia:

  1. Tykkään kans Mikkilän radoista tosi paljon. Hän myös pitää mahtavia koulutuksia täällä suunnalla! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin kuvitella! Muutenkin vaikutti tosi mukavalta persoonalta, kun heitti läppää rataantutustumisissa ja jakeli karkkia :D

      Poista