maanantai 2. toukokuuta 2016

Kevät


Viikko sitten lauantaina minä tanssin häitä Helsingissä ja Anna kilpaili aikuisten shelttien kanssa rallytokoa. Sillä reissulla Meela ja Minttu saivat RTK1-tittelit ja Myrn RTK2-maininnan nimensä eteen. Kyllä vain on kätevä tuollainen kennelhenkilö, jolle voit vain iskeä koirat käteen, ja titteleitä ropisee samalla kun itse nautiskelee hääkakusta muutaman sadan kilometrin päässä kotoa.
Annan kertomuksen kisareissusta voit lukea täältä.

Tämän viikon lauantaina oli taas agilitykisat, tällä kertaa Kuopiossa. Viikon kenraaliharjoitukset eivät menneet ihan suunnitelmien mukaan: koutsilta tuli kotiläksyksi edes yrittää selviytyä radasta kerran kunnolla läpi. Mutta hei, paska kenraali ja loistava esiintyminen, eikös sitä niin sanota!

Radat kautta linjan tuntuivat Meelan kanssa hyviltä. Se oli kiltisti kuulolla, mutta irtosi totuttuun tapaan esteille eikä meillä oikeastaan ollut kovin suuria yhteyskatkoksia. Oli rento ja hyvä mieli kisata. Hallissa oli todella lämmin, ja t-paita osoittautui oivalliseksi kilpavaatetukseksi. Myös lämpät ja jäähkät sai kävellä lyhythihaisessa. Niin on kovin kesäistä nyt!

A-radalla hylly tuli heti neljännelle esteelle, kun olin aivan liian myöhässä ohjaamassa Meelaa takaakiertoon. Ei se mitään, otin radan lähinnä kontaktitreenin kannalta ja seisottelin Meelaa 2o2o-asennoissa kunnolla. Keinulta se porsaili läpi, joten uusintaan meni ja pois radalta.



B-radalla nolla oli lähellä! Sitten erehdyin seisomaan koiran linjalla ja työnsin sen epähuomiossa takaakiertoon. No voihan rähmä! Kokonaisuutena rata oli kuitenkin ihan toimiva, olkoonkin että ihan loppupuoliskolla Meela luki takaaleikkauksen väärin ja pyöräytti itsensä väärän siivekkeen kautta. Mutta eipä tuo mitään.



C-hyppyrata oli sitten tyylipuhdas nolla, jolla Meela sijoittui neljänneksi. Yksi kaarros levähti hyvin radikaalisti ekstrahuonon persjätön ansiosta, ja sylivekin rytmitin tosi huonosti ja Meela jäi siinä komentamaan minua. Nollana kuitenkin maaliin, ja merkintä kisakirjaan! Harmi vaan että tämä oli nyt hypäri, sillä Meelalta puuttuu nimenomaan yksi aginolla niistä SM-tuloksista. Onneksi on vielä kisoja tulossa.


Vappuaattona shelttiosasto sai osallistua Liperissä järjestettyyn mätsäriin. Gislille tämä oli ensimmäinen laatuaan, eikä näyttelyhommia ole juuri tullut muutenkaan harjoiteltua. Kehässä se seisoi tosi hienosti, mutta raviosuuksissa lähti hieman seilaamaan ja kiinnostui turhan paljon pälyilemään ympäristöään. Jotenkin tuollaisen pikkukoiran kanssa kehäkin tuntui vaaaaltavalta, kun toinen niin pienin askelin tepsutteli menemään! Pöydällä Gisli hieman arasteli miestuomaria, mutta antoi kuitenkin silittää ja katsoa hampaat. Se kuitenkin voitti parinsa saaden punaisen nauhan.
Nauhakehässä Kilinä oli selvästi väsynyt, ja häiriintyi valtavasti lähellä olevista muista koirista. Paljon namia naamariin, ja pikkusheltti jaksoi hienosti tsempata jokusen minuutin arvosteltavana. Meidät käteltiin ulos, ja lähtiessä tuomari vielä huikkasi perään, ettei olisi esiintymisen perusteella uskonut pentua vasta nelikuiseksi.

Minttu puolestaan oli ihan ylivilkkaalla tuulella. Se haukkui melkein koko ajan kehässä, ja halusi tökkiä minua lahkeeseen ja hypätä laukallekin! Seistä se sentään malttoi hiljaa. Minttu sai sinisen nauhan ja sijoittui sinisten nauhakehässä toiseksi. Palkinnoksi saatiin ruisleipä, hih.

Kehien päälekkäisyyden vuoksi Anna esitti Meelan. Suureksi ihmetykseksi Meela ei missään vaiheessa ryhtynyt keulimaan tai äännellyt, vaan esiintyi oikein mallikelpoisesti alusta loppuun. Seisottaessa nauratti, miten vakavana pikkumerle kehässä pönötti. Selvästi oli tärkeä tehtävä menossa. Meela sai punaisen nauhan, mutta ei sitten minun kanssani punaisten kehässä enää sijoittunut, vaikka käyttäytyikin siellä tosi hienosti.
Sen sijaan Annan alusta loppuun esittämä Myrn pääsi palkinnoille, olisiko ollut punaisten kolmas taikka neljäs.

Mätsäritouhujen jälkeen lähdettiin vielä päiväselti mökkeilemään. Puunattiin autoa ihanassa säässä ja koirat saivat touhuilla omiaan pihapiirissä. Shelttiosaston kanssa käytiin vielä pienellä metsäkävelyllä ja ottamassa muutamia kuvia mökkimetsän poluilla.
Mökille ajellessa nähtiin peurapariskunta pellolla ja kahvin kanssa meille (ja vähän myös koirille) tarjoiltiin vohveleita.
Ei mitenkään huono vappu!

Mökkiporukka. Timi on hirveän onnellinen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti