Viikonloppu koirapuistossa ja noutokapula suussa

Viikonloppu meni tosiaan pitkälti koirapuistoillessa. Lauantaina treenattiin vähän aikaa tokohommia ennen puistolle menoa, ja sitten Minttu pääsi päästelemään höyryjä muiden koirien kanssa. Sattuikin kivasti, että paikalle osui runsaasti kivoja leikkikavereita, ja parituntinen puistolla meni kuin hujauksessa, kun ei koirien omistajissakaan mitään vikaa ollut. Sheltti käveli irti kämpille takaisin sellaiset viitisen metriä minua jäljessä, vähän taisi väsyttää kun ei jaksanut mihinkään suuntaan hötkyilläkään.

Sunnuntaina olikin sitten shelttimiitti, johon tietysti piti osallistua. Puistolla oli paljon shelttikansaa, ja erityisesti Minttua näytti ilahduttavan sen pentuaikojen tuttava Nyyti - tytöt leikkivät keskenään niin innoissaan, ettei muille meinannut löytyä aikaa ollenkaan. Myös vanha tuttu Lara oli Mintun mieleen, ja merleneidit vetivätkin melkoista rallia pitkin lumista puistoa kun sille päälle ryhtyivät.

Mutta tiistaina oli sitten tokotreeniä! Koko tunti oli pyhitetty noudolle, ja vähän minua jänskätti, että mitähän koko hommasta tulee, kun on ollut aika lailla hankala tämä liike meille opetella. Olen kuitenkin nostattanut tuolla avaimia ja tunnarikapulaa, joten pieni noutokapulakaan ei ihan vieraalta suussa tuntunut.

Aloitettiin ensin kontaktin ottamisella ja viimeviikkoisilla sivulletuloharjoituksilla. Taas Minttu kiihtyi ihan kamalasti alkuun, ja meni hirveäksi höseltämiseksi. Kun kuitenkin ignorasin kaiken räkytyksen ja riekkumisen kokonaan ja hyväksyin vain hiljaiset, siistit suoritukset, alkoi toimintaan tulla jotain tolkkuakin ja lopuksi saatiin oikein onnistuneita sivulletulojakin aikaan.

Sitten meille jaettiin kapulat, ja onneksemme pussukasta tosiaan löytyi myös yksi pienempikin noutokapula. Ensin innostun Minttua kapulalla, ja kun se otti sitä suuhun, niin naksaus ja namia naamaan. Nopeasti sheltti innostui kapulasta, ja alkoi pian tarjota sen nostamista maasta asti. Myös kapulan suussa pitäminen alkoi onnistua ihan kivasti, ja aika piteni kerta kerralta. Naksua pitäisi alkaa häivyttää, sillä nyt tuo irroittaa otteensa kapulasta aina kun kuulee naksauksen.

Kun kapuloita oli pidetty suussa, kannettu muutama askel eteenpäin ja näin, mentiin koirien kanssa suureen rinkiin. Yksi kerrallaan kaikki heittivät kapulansa keskelle ja antoivat koiran noutaa sen. Minttua kuumensi nähdä, että muut hakivat kivoja kapuloitaan, mutta hienosti se kesti ja odotti ihan hiljaa omaa vuoroaan. Hyvin se juoksi kapulalle, otti suuhun ja kantoi pureksimatta minulle. Pitäisi vain saada tuo luovutusosio kuntoon, niin meillä olisi hieno nouto kasassa. Sama toistettiin vielä kertaalleen yhtä hyvällä menestyksellä.

Sitten laitettiinkin kapulat syrjään ja palattiin takaisin riviin. Ihan vähän seuraamista ryhmässä ja käskytyksellä. Ensin oli turhan paljon vauhtia sheltissä, eikä se malttanut oikein jäädä perusasentoihin parin askeleen seuruupätkän jälkeen, mutta loppua kohden taas tarkentui ja koirasta selvästi näki, miten se alkoi toden teolla työskennellä ja ajatella mitä se tekee. Hurjasti vaan palkkaa hyvistä suorituksista!

Takaisin rinkiin, luoksetuloa. Koirat jätettiin istumaan paikoilleen ringin keskelle niin, että ne katsoivat tietysti ulospäin sinne, mihin omistaja meni seisomaan. Yksi kerrallaan ne kutsuttiin satunnaisessa järjestyksessä luokse, ja kutsujen välissä ohjaaja huuteli häiriöksi käskyjä.Minttu kesti upeasti! Olisin voinut kuvitella, että se olisi noussut tai edes haukkunut, kun vieraat koirat lähtivät hirmuisella vauhdilla omistajiensa luokse, mutta eipä tuo pahemmin stressannut. Todella napakka ja vauhdikas luoksetulokin, ohjaaja sanoi että yksi päivän parhaista.

Loppuun vielä vähän leikittiin kapuloiden kanssa, ja nyt Minttu innostui jo pelkästään siitä, että otin pulikan käteeni. Tehtiin lähinnä nostotreeniä ja vähän kuljettamista, ei mitään sen kummempaa. Siihen se tunti aika tehokkaasti sitten hupenikin.

Sheltti yllättää

Todella hienostunut ratapiirros edellisviikon radasta. Tuo nro 13. oleva musta möhkäle on sitten putki. Näin taidokkaasti tuleva graafikko lisää unohtuneet elementit paikoilleen ja käyttää kaikkien riemuksi vielä äärimmäisen selkeää fonttiakin numeroinnissaan ;)

Mutta niin - helppo ykkösten rata vastapainoksi niille kolmosluokan hirvityksille mitä ollaan tässä viime aikoina tahkottu. Oli kivaa, ja jopa minä osasin ohjata! Sheltti kävi kuumana jatkuvasti, mutta jaksoi keskittyä yllättävän hyvin. Alussa oli helppoa kiertää, se on sille tosi vahva käsky. Hienosti haki myös renkaalle - ja hei nyt tulee se yllätyskohta! Vauhdista kepeille vieläpä siltä Mintulle vaikeammalta puolelta ja kepitti todella vähäisellä avustuksella loppuun asti! Hirveet kehut ja palkkaaminen, totta kai. Superjuttu! Innolla rämistiin putkeen ja keinulla malttoi jopa hidastaa. Kontaktit otti puomilla tosi hyvin, kun ensin olin varmistellut oikein urakalla ja hiljennellyt koiraa. Tähän kohti jäätiin hinkkaamaan kontakteja pidemmäksi toviksi, ja homma vaan parani. Sitten olikin superkiva vauhtisuora loppuun, ja sheltti juoksi hirmuista kyytiä, kuten aina!

Toiselle kierrokselle meno vähän rauhoittui, ja suoritus oli paljon tarkempi eikä niin hätäinen kuin ensimmäinen. Mintulla kun tuppaa aina alkuun menevän pää ihan ylikierroksille, kun agility on niiiiiiiin siistii! Onneksi se on myös taitava rauhoittumaan.

Kivat ja helpot treenit oli, kerrankin!

Kevään treenikausi avattu

Nyt on tokotreenit korkattu! Sheltti oli enemmän kuin täpinöissään kentälle lähtiessä, kun pakkasin mukaan nameja, vetolelun ja sensellaista koulutuskamaa. Ei edes ollut tiedossa, mitä me tänään treenataan, sillä koulutuskalenteria ei ole vielä ilmaantunut.
Ohjelmistossa oli kuitenkin perusasento ja siitä voin jauhaa tässä ummet ja lammet, sillä koko tunnin treenasimme nimenomaan sitä.

Perusajatus kaikissa harjoituksissa oli seuraava: Kun koira pyydetään sivulle, sen odotetaan menevän oikeaan asentoon ja oikealle kohdalle itsenäisesti. Ei korjaamista, ei mitään, vaan koiran omaa oivaltamista. Käytännössä koira siis kutsutaan sivulle, ja jos se menee suorilta täydellisesti, se palkataan. Jos se istuu väärin, ei koiraa huomioida vaan siirrytään pois ja kutsutaan sitä uudelleen sivulle. Tätä toistetaan niin kauan kunnes asento menee oikein. Yksinkertaista ja rasittavaa, sillä koira joutuu todella käyttämään päätään.

Harjoitus 1 - Aloitetaan pohjalta. Koira jätettiin istumaan paikoilleen, otettiin muutama askel sen eteen ja kutsuttiin sivulle. Tämä oli helppo harjoitus Mintulle, jolle perusasento on aika vahva. Muutaman toiston jälkeen sheltti kuitenkin alkoi kuumua, mikä toi mukanaan ylimääräistä sähläämistä ja mekkalaa, jolloin myös asennot menivät vinoiksi. Neutralisoin tilanteen hylkäämällä koiran hetkeksi kokonaan ja jatkamalla vasta sitten, kun se on rauhoittunut. Toimi!

Harjoitus 2 - Edelleen koira jätettiin aloilleen, mutta tällä kertaa astuttiin muutama metri sen eteen ja vasemmalle viistoon, jolloin koiran täytyi hieman hakea paikkaa. Sheltti teki hyvin, joskin kuumumisongelmaa oli havaittavissa tässäkin. Kouluttaja naureskeli, että ainakin on motivaatio kohdallaan. Ja sehän se on pääasia!

Harjoitus 3 - Samaa kuin äsken, mutta seisottiin koiran oikealla puolella, jolloin se joutui hieman enemmän tekemään töitä ja taivuttelemaan itseään päästäkseen sivulle. Tämä oli selvästi hieman haastavampaa, ja tämän harjoituksen edetessä sheltti alkoi myös hiljalleen rauhoittua ja unohtaa kaiken ylenpalttisen häsläämisen. Näiden kolmen harjoituksen jälkeen vilkasta leikkipalkkaa!

Harjoitus 4 - Siirryttiin pois seinältä, ja tehtiin edellisten harjoitusten kaltaisia treenejä siten, että siirryttiinkin koiran taakse odottamaan. Tässä tuli malttamattomuusongelma - Minttu ei olisi halunnut jäädä odottamaan käskyä, vaan pyöri vaivihkaa istualtaan ympäri tai reagoi malttamattomuuttaan vieressä olevan ohjaajan käskyihin. No eipä mitään, toistoja vaan niin pitkään että saatiin onnistuneita sivuja kumpaiseenkin suuntaan. Vasen puoli oli vaikeampi, mutta toisaalta oikealle siirryttäessä se oli varmaan jo tajunnut, että sen todella pitää odottaa että palkkaa heruu.

Harjoitus 5 - Sivuaskeleet. Koira istui, otettiin kaksi sivuttaista askelta oikealle poispäin koirasta. Siitä kutsu sivulle. Tässä haki äärettömän hyvin ja malttoi odottaa!

Harjoitus 6 - Sivuaskeleet toiseen suuntaan, eli tavallaan koiran ohi ja vasemmalle. Aika haastava, koska minun vasemmalle puolelleni jäi aina treenikaverin koira, koska kaikki olivat samassa rivissä. Vaati aika lailla keskittymistä, mutta sujui sheltiltä oikein mainiosti!

Lopuksi tilannetta neutralisoitiin vielä palaamalla helpoimpaan harjoitukseen 1. Tämän jälkeen hurja lelupalkka ja seuraaviin asioihin siirtymistä.

Seuraamisen askelkuvioita, joissa tosin ei niinkään panostettu itse seuraamiseen vaan niihin perusasentoihin. Liikuttiin eteen, ravia, sivulle, viistosti sivuille ja taaksepäin. Kaikissa haki hienosti perusasentoa ja oli tosi skarppina liikenteessä! Tästä jäi hyvä fiilis, vaikka okei - seuraamisen peruuttamista voisi joskus vaikka alkaa harjoitella ettei se olisi aina tuollaista pomppimista.

Sitten tehtiin seuraamista ympyrällä, jälleen kerran main pointtina ne perusasennot. Vähän lähti poikittamaan jos tehtiin täyskäännös, mutta muuten oikein asiallista meininkiä ja sheltti jopa korjasi itse asentojaan, jos tajusi istuneensa vikaan. Että eiköhän sille jotain päähän jäänyt!

Selvästi treenikerta teki tehtävänsä myös tuon väsyttämisessä, sillä lattialla nukkuu yksi hyvin väsynyt shetlantilainen silmät ihan ristissä. Kiva oli tehdä kun oli virtaa ja intoa, lisää tätä!

Sairaasti virtaa!

Sheltti on muuttunut.
Ensimmäiset oireet muutoksista huomasin pian muutettuamme keskustaan. Kun lasken koiran irti, se juoksee itsenäisesti eteenpäin, leikkii lumella ja möyrii hangessa. Ihan kuin oikea koira! Ja kun se tulee luokse, katsoo minua ihan että voidaanko me leikkiä kun ei koirakaveria ole, niin minä tarjoan sille lapasta. Mitä tekee sheltti? Tarraa kiinni lapaseen! Se murisee ja vetää lapasta! Ja minä kehun ja annan sen voittaa ihan joka kerta.

Ensimmäisellä kerralla soitin ensimmäisenä Netalle. Yritin antaa sheltin murista puhelimeen, mutta ramppikuume iski eikä se enää halunnut leikkiä. Olin kuitenkin yllättynyt ja tein aiheesta statuspäivityksen facebookiin. Saman tien lähestulkoon kaikki koiralliset tuttavani tykkäsivät tilastani ja ihmettelivät sheltin muutosta. No, ehkä se oli se yksi päivä vaan...


Mutta ei ollut! Sheltti palkkautuu lapasesta, sheltti leikkii lapasella. Jopa agilitytreeneissä! Koska lapanen on kuitenkin huono lelu, päätin uhkarohkeana punoa sheltille oman vetolelun turkoosista tyynyliinasta. Kelpasiko? No kelpasi! Mitä tämä on? Minun maailman jäisin shelttini leikkii vetoleikkejä ja sitä voi palkata lelulla! Siitä on tulossa ihan oikea koira!


Myönnetään toki, että treenaaminen on totaalisen laiminlyöty tässä viime aikoina. Ollaan me pari kertaa menty kello yksi yöllä kirkon parkkiin tokoamaan, ja virtaa on. Se jaksaisi tehdä enemmänkin. Mutta minä en jaksa palelluttaa sormiani tuolla pakkasessa, saati sitten innostu treenaamisesta viime päivien törkeässä loskasäässäkään. Kovin pitkää treeniä ei tule tehtyä, mutta pakko olisi. Kisoja olisi tarjolla jo kevääksi, ja minä haluan niihin! Onneksi treenikausi Noutajilla avattiin jo viime viikolla - itse tosin sain tarpeekseni räntäsateisesta ja tuulisesta säästä siinä määrin jo lenkkeillessäni, että jätin ne treenit välistä.
Haluaisin tokokurssille... jos sellaisen halvan löytäisi tästä lähistöltä, niin!


Tänään oli agilitytreenit. Viime viikolla ei päästy, koska autoin vanhempiani muuttamaan. No, virtaa oli sheltissä ja hirmuinen kitinä alkoi saman tien kun päästiin maneesille. Rata oli vaikea. Sisälsi todella houkuttelevia linjoja suoraan hypyltä A:lle vaikka pitäisi mennä toiselle hypylle, vaikeita itsenäisiä kontakteja, vaikeita kulmia putkeen, takaakiertoja ja kieputusta. No ensinhän se meni tasan huutamiseksi. Sheltti painaa radalla pää kuudentena jalkana ja huutaa, ei yhtään kuuntele ja hyppää esteet ihan miten itse haluaa. Tehdään siis rata pätkissä. Pari kierrosta menee ihan okei, mitä nyt törkeää kontaktisähläystä, vaikea kulma putkeen ei onnistu ja keppeihin ei malttaisi keskittyä. No ei se mitään. Sheltti jäähylle ja muut suorittamaan.


Toinen kierros menikin sitten melkein kokonaisena ratana! Pahimmat energiat oli saatu purettua ja jopa ne pienet korvat kuulivat minun ääneni ja jaksoi pitää muutenkin huomiosa paremmin meikäläisessä. No mikäs sen parempaa! Hyvä fiilis jäi vikasta radasta, muuten olisi harmittanut kyllä treenien jälkeen.


Ai joo, sain kyllä ihan toteuttamiskelpoisen idean tässä treenien päätteeksi! Keväällä olis aloittelijoille mejä-kurssi, ja hei vähänkö kiinnostas. Minä ja sheltti metsässä! Onhan se jo kerran verta nuuskuttanutkin, joten ei se ihan käsi voi olla, vai mitä luulette? Kurssikin suunnattu aloittelijoille. Luulen, että siitä tulisi tosi hauskaa. Toivottavasti muistan ilmoittautua!