Viikonloppu koirapuistossa ja noutokapula suussa

Viikonloppu meni tosiaan pitkälti koirapuistoillessa. Lauantaina treenattiin vähän aikaa tokohommia ennen puistolle menoa, ja sitten Minttu pääsi päästelemään höyryjä muiden koirien kanssa. Sattuikin kivasti, että paikalle osui runsaasti kivoja leikkikavereita, ja parituntinen puistolla meni kuin hujauksessa, kun ei koirien omistajissakaan mitään vikaa ollut. Sheltti käveli irti kämpille takaisin sellaiset viitisen metriä minua jäljessä, vähän taisi väsyttää kun ei jaksanut mihinkään suuntaan hötkyilläkään.

Sunnuntaina olikin sitten shelttimiitti, johon tietysti piti osallistua. Puistolla oli paljon shelttikansaa, ja erityisesti Minttua näytti ilahduttavan sen pentuaikojen tuttava Nyyti - tytöt leikkivät keskenään niin innoissaan, ettei muille meinannut löytyä aikaa ollenkaan. Myös vanha tuttu Lara oli Mintun mieleen, ja merleneidit vetivätkin melkoista rallia pitkin lumista puistoa kun sille päälle ryhtyivät.

Mutta tiistaina oli sitten tokotreeniä! Koko tunti oli pyhitetty noudolle, ja vähän minua jänskätti, että mitähän koko hommasta tulee, kun on ollut aika lailla hankala tämä liike meille opetella. Olen kuitenkin nostattanut tuolla avaimia ja tunnarikapulaa, joten pieni noutokapulakaan ei ihan vieraalta suussa tuntunut.

Aloitettiin ensin kontaktin ottamisella ja viimeviikkoisilla sivulletuloharjoituksilla. Taas Minttu kiihtyi ihan kamalasti alkuun, ja meni hirveäksi höseltämiseksi. Kun kuitenkin ignorasin kaiken räkytyksen ja riekkumisen kokonaan ja hyväksyin vain hiljaiset, siistit suoritukset, alkoi toimintaan tulla jotain tolkkuakin ja lopuksi saatiin oikein onnistuneita sivulletulojakin aikaan.

Sitten meille jaettiin kapulat, ja onneksemme pussukasta tosiaan löytyi myös yksi pienempikin noutokapula. Ensin innostun Minttua kapulalla, ja kun se otti sitä suuhun, niin naksaus ja namia naamaan. Nopeasti sheltti innostui kapulasta, ja alkoi pian tarjota sen nostamista maasta asti. Myös kapulan suussa pitäminen alkoi onnistua ihan kivasti, ja aika piteni kerta kerralta. Naksua pitäisi alkaa häivyttää, sillä nyt tuo irroittaa otteensa kapulasta aina kun kuulee naksauksen.

Kun kapuloita oli pidetty suussa, kannettu muutama askel eteenpäin ja näin, mentiin koirien kanssa suureen rinkiin. Yksi kerrallaan kaikki heittivät kapulansa keskelle ja antoivat koiran noutaa sen. Minttua kuumensi nähdä, että muut hakivat kivoja kapuloitaan, mutta hienosti se kesti ja odotti ihan hiljaa omaa vuoroaan. Hyvin se juoksi kapulalle, otti suuhun ja kantoi pureksimatta minulle. Pitäisi vain saada tuo luovutusosio kuntoon, niin meillä olisi hieno nouto kasassa. Sama toistettiin vielä kertaalleen yhtä hyvällä menestyksellä.

Sitten laitettiinkin kapulat syrjään ja palattiin takaisin riviin. Ihan vähän seuraamista ryhmässä ja käskytyksellä. Ensin oli turhan paljon vauhtia sheltissä, eikä se malttanut oikein jäädä perusasentoihin parin askeleen seuruupätkän jälkeen, mutta loppua kohden taas tarkentui ja koirasta selvästi näki, miten se alkoi toden teolla työskennellä ja ajatella mitä se tekee. Hurjasti vaan palkkaa hyvistä suorituksista!

Takaisin rinkiin, luoksetuloa. Koirat jätettiin istumaan paikoilleen ringin keskelle niin, että ne katsoivat tietysti ulospäin sinne, mihin omistaja meni seisomaan. Yksi kerrallaan ne kutsuttiin satunnaisessa järjestyksessä luokse, ja kutsujen välissä ohjaaja huuteli häiriöksi käskyjä.Minttu kesti upeasti! Olisin voinut kuvitella, että se olisi noussut tai edes haukkunut, kun vieraat koirat lähtivät hirmuisella vauhdilla omistajiensa luokse, mutta eipä tuo pahemmin stressannut. Todella napakka ja vauhdikas luoksetulokin, ohjaaja sanoi että yksi päivän parhaista.

Loppuun vielä vähän leikittiin kapuloiden kanssa, ja nyt Minttu innostui jo pelkästään siitä, että otin pulikan käteeni. Tehtiin lähinnä nostotreeniä ja vähän kuljettamista, ei mitään sen kummempaa. Siihen se tunti aika tehokkaasti sitten hupenikin.