Mistä tietää, että kevät lähestyy?
Helmikuussa on törkeitä pakkasia joo, mökkitielle nousee vettä niin että heikompi kuski (jollaisiin minä en riemukseni lukeudu, joskaan kaikki eivät allekirjoita tätä väitettä!) ajaa hetkessä katon kautta penkkaan ja eräänä päivänä saat huomata kauniinvalkoisessa matossasi veriläiskän. Eikä siinä vielä kaikki! Sitä verta on myös valkealla peitolla, jolla sheltti on hetki sitten loikoillut. Se juoksee!
Minua harmittaa kolmen viikon treenitauko - minustahan tulee epäsosiaalinen ja umpioitunut tuon elikon kanssa kyhjöttäessäni! Onneks ainakaan tänään taloudessamme vieraillut nuudelikoira Toivoton ei osoittanut kovinkaan suurta kiinnostusta ladyni peräpäätä kohtaan, joten kenties pääsemme vielä edes kerran ensi viikolla lenkkeilemäänkin. Hienostunut tyttöni toki myös suojelee itseään hyvin päättäväisesti - kun Toivoton kertaalleen erehtyi nuuhkaisemaan varovaisesti sheltin hännänjuurta, iski Minttu hurjasti kiljuen hampaansa puudelin päähän.
Minun tyttöni.
Kevät tuo mukanaan toivottavasti jännittäviä asioita, mutta pitääkseni salamyhkäisen verhon elämäni yllä en paljastakaan niitä vielä tässä!
Joskin jokainen tämän blogin lukija varmaan niistä onkin tietoinen, sen verran tehokkaasti allekirjoittanut on juossut ympäri kämppää puhelin kädessä ja hakannut näppäimistöä kailottaessaan onnestaan asiasta ehkä kiinnostuneille koiraihmisille.
..jännittäviä asioita.. kjehkjeh
VastaaPoista