Siinäpä ratapiirrosta kerrakseen, meidän tämän viikon treenien tehtävä! Oli kuulema ollut muutamilla ryhmäläisillämme ACE:n treeneissä ja hyväksi koettu, joten otettiin sit meillekin. Meinasin oikeasti jo luovuttaa, kun katsoin tuota sokkeloa samalla kun kasattiin rataa. Ihan hullusti kieputusta samoilla esteillä! Aiemmista treeneistä viisastuneet ryhmäläiset laittoivat samoin tein numerot. Ne tulivat totisesti tarpeen, sillä varmaan kukaan ei olisi osannut tuota rataa ilman niitä.
Ennen suoritukseen lähtemistä kieputtelin shelttiä kolmella hypyllä. Kiertoja, välistävetoja ja eteen-käskyä. Hirveä huuto ja riehuminen, mutta ainakin tuo sai pahimmat paineet purettua. Pitkään se jaksoikin hyppiä niitä kolmea estettä ja kuunteli tosi hyvin minunkin ohjaustani. Kepiteltiin myös pariin otteeseen kepit päästä päähän molemmilta puolilta, hyvin sujui.
Tuli meidän vuoro mennä radalle, ja sheltti oli ihan innoissaan. Voinki kertoa hienon selostuken siitä, miten rata piti mennä, meille jopa annettiin yksityiskohtaiset ohjeet oikeaoppisesta ohjaamistavasta rataan tutustuttaessa. Päärata on siis tuo mustilla numeroilla merkattu.
Ensin koira tietenkin ensimmäisen hypyn taakse, kun itse kävelin toisen hypyn vierelle. Olin yhä kasvot koiraan kohden, kun käskin sen hypätä ensimmäisen hypyn ja käsien sivuhuiskautuksella myös toisen. Siitä saman tien kolmoselle - ja ihme ja kumma, Minttu ei hakenut ollenkaan putkelle, vaikka se oli siinä oikein tarosalla! Voimme havaita rintamasuunnan merkityksen. Kolmoselle vauhdilla, nelosen ja vitosen kierrot eivät mikään ongelma. Tässä vaiheessa palkkasin, että sain vähän mietittyä miten tuo kinkkisin pyörityskohta menikään, ja sitten lähti. Putkeen meni kivasti, eikä sen jälkeenkään ollut ampumassa väärälle hypylle, kun itse seisoin hyvissä ajoin rintamasuunta seiskaa kohden edessä. Kierrätin hypyn jälkeen oikealta puolelta koiran kohti putkea, sinne sujahti. Kun koira oli tullut putkesta, olin itse jo selkä edellä menossa kohti ysiä, ja esteen yli sylkkärillä meni että heilahti. Sylkkäriä ei ollakaan treenattu sitten viime talven, joten oli hyvä palautella vähän mieleen sitäkin! Putkeen, jälleen kerran hyvissä ajoin putken jälkeen ottamassa koiraa vastaan ja ohjaamassa sitä esteelle nro 11. Taas oikean kautta kierrätys kohti putkea, ajoissa vastaan ja kolmelletoista. Tähän väliin pakkovalssi, josta koira olikin helppo heittää neljälletoista ja vetäistä välistä menemään viidentoista. Puomin kontaktit otti hyvin, eikä mitään ongelmaa kahdessa viimeisessäkään esteessä! Huhheijaa.
Mentiin kaksi kertaa koko rata, ihan yhtä hyvin tuloksin.
Ensin koira tietenkin ensimmäisen hypyn taakse, kun itse kävelin toisen hypyn vierelle. Olin yhä kasvot koiraan kohden, kun käskin sen hypätä ensimmäisen hypyn ja käsien sivuhuiskautuksella myös toisen. Siitä saman tien kolmoselle - ja ihme ja kumma, Minttu ei hakenut ollenkaan putkelle, vaikka se oli siinä oikein tarosalla! Voimme havaita rintamasuunnan merkityksen. Kolmoselle vauhdilla, nelosen ja vitosen kierrot eivät mikään ongelma. Tässä vaiheessa palkkasin, että sain vähän mietittyä miten tuo kinkkisin pyörityskohta menikään, ja sitten lähti. Putkeen meni kivasti, eikä sen jälkeenkään ollut ampumassa väärälle hypylle, kun itse seisoin hyvissä ajoin rintamasuunta seiskaa kohden edessä. Kierrätin hypyn jälkeen oikealta puolelta koiran kohti putkea, sinne sujahti. Kun koira oli tullut putkesta, olin itse jo selkä edellä menossa kohti ysiä, ja esteen yli sylkkärillä meni että heilahti. Sylkkäriä ei ollakaan treenattu sitten viime talven, joten oli hyvä palautella vähän mieleen sitäkin! Putkeen, jälleen kerran hyvissä ajoin putken jälkeen ottamassa koiraa vastaan ja ohjaamassa sitä esteelle nro 11. Taas oikean kautta kierrätys kohti putkea, ajoissa vastaan ja kolmelletoista. Tähän väliin pakkovalssi, josta koira olikin helppo heittää neljälletoista ja vetäistä välistä menemään viidentoista. Puomin kontaktit otti hyvin, eikä mitään ongelmaa kahdessa viimeisessäkään esteessä! Huhheijaa.
Mentiin kaksi kertaa koko rata, ihan yhtä hyvin tuloksin.
Oli kiva huomata, että näinkin monimutkainen ja oikeasti vähän muistiakin vaativa radanpätkä onnistui meikäläiseltä, ja ennen kaikkea että koirakin jaksoi keskittyä! Olin tosi tyytyväinen ja menin vähäksi aikaa ulos kävelemään kun muut suorittivat.
Loppuun otettiin vielä tuo vaaleansinisin numeroin merkkailtu pätkä, joka oli tarkoituksella helpompi ja kivempi koiralle. Eipä tuossa ihmeempiä, mitä nyt esteiden seitsemän ja kahdeksan välissä juoksin päin koiraani kun ei taas menneet ajatukset yksiin. Kontaktit otti niin kivasti, että siihen olikin hyvä lopetella!
Eilen reippailtiin käymään Maikin luona, siellä Minttu leikki lapinkoirien Martan ja Meten kanssa oikein mielellään. Tunti käveltiin suuntaansa, ja kyllä illalla sen reissun jälkeen uni maittoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti