Viikonloppu vierähti sheltillä pitkälti kavereiden seurassa touhuten. Minä itse käväisin lauantaina Enonkoskella tutustumassa aussielapsosiin, sellaisiin neliviikkoisiin pallopäihin. Ei huolta kuitenkaan, minä en ole aussieta ottamassa! Kortiton toverukseni Netta sen sijaan on, ja minä tietysti lupasin lähteä kuskiksi tälle kasvattajaantutustumisreissulle. Minttu vietti perjantain ja lauantaina puolestaan vanhempieni luona hoidossa, oli kuulema kovasti leikkinyt Timin kanssa!
Sunnuntaina käytiinkin sitten koirapuistoilemassa. Ensin Minttu lähinnä inhosi kaikkia puistoilijoita, erityisesti erästä turhankin paljon neidistäni kiinnostunut labbista... Onneksi paikalle saapui kuitenkin tuossa kuvasakin leikkivä Ryyni-lappalainen (eikö ole ihana nimi!) ja Ada-laika, jotka saivat vähän vipinää sheltinkin jalkoihin. Tunnin se jaksoi reuhkata kavereittensa perässä ympäri puistoa kunnes alkoi vähän jo virta loppua. Meikäläisenkin varpaat tosin alkoivat olla vähän jäässä, joten en pannut lainkaan pahakseni, että päästiin lähtemään takaisin kämpille sieltä puistoilemasta!
Maanantaina riitti lisää kavereita, kun pari päivää takaperin Saksasta Suomeen palanneet Emmi ja villainen toverinsa Toivoton tulivat kylään! Toivo jäi hetkeksi aikaa kämpilleni hoitoon, eikä sheltti arvostanut tummaturkkista kaveriaan ollenkaan. Hyvin loukkaantunut pitkäkuono istui keskellä lattiaa korvat inhoten luimussa ja väläytteli hammasrivistöään villaherralle heti, kun Toivo uskalsi vähänkään liikahtaa eteisestä. Nopeasti sheltti kuitenkin hyväksyi sen, että Toivo on meillä kylässä, ja antoi sen leikkiä jopa lempipallollaan. Ja niin, poseerata nätisti sängyllä kamerallekin.
Kävimme toki myös yhdessä lenkkeilemässä! Ensin puistoon, mistä Minttu ei kovinkaan kummoisesti leikkiseuraa saanut, ja sitten jäälle. Jäätikkö oli tosin melkoisen huono valinta, sillä sieltä loppuivat valmiit polut kokonaan kesken ja jossain vaiheessa meidän oli tylsästi pakko kääntyä vain takaisin samaa reittiä kuin mistä olimme tulleetkin, ettemme olisi jonnekin ihan kaukomaille päätyneet. Mutta kivaa oli yhdessä lenkkeillä kuitenkin!
Tänään puolestaan oli tokotreenit. Jälleen kerran treenattiin perusasentoa (mikähän innostus tätä on nyt ottaa joka kerralla niin ahkeraan! No eipä silti, perusasentoa ei voi ikinä treenata liikaa!) ja seuraamista sekä luoksetuloja. Perusasentohan liittyy oleellisesti sekä seuraamiseen että luoksetuloon, joten hinkkaamista riitti!
Ensin ihan normaalisti lämmiteltiin sivu-käskyn kanssa. Minttu oli vähän ylienergisellä tuulella ja kuumui häsellysasteelle, eikä oikein malttanut ensin tehdä. Palkkaa ei ollut yhtään mistään missä oli mitään ylimääräistä tai väärää, joten yllättävän pian se myös rauhoittui. Perusasennossa pyrki tänään hakeutumaan vähän liian eteen, ohjaaja arveli tämän johtuvan siitä, että pienen koiran on vaikeampaa etsiä silmiäni ja vähän edempää se pääsee kontaktiin paremmin. Voihan se olla.
Seuraamista käskytetysti ryhmässä. Tähän olen tosi tyytyväinen! Ensin vähän haahuili, mutta kun tajusi että hei nyt oikeasti tehdään, niin teki hyvin. Ja jäi jopa ihan oikeaan kohtaan perusasentoihinkin! Tosi hienot, tiiviit käännökset molempiin suuntiin, joskin minä itse kuulema teen ne hitusen liian löysästi. Pitää alkaa tiukentaa kulmia ja harppoa pitkin treenikenttää ilman koiraa.
Luoksetuloja tehtiin ensin itsenäisesti, sitten yksi kerrallaan. Tässä vaiheessa jokin vähän häsäytti Minttua, ja sen kanssa piti käydä rauhoittumassa toisaalla. Nopeasti tilanne kuitenkin neutralisoitui ja päästiin tekemään juttuja. Luoksetuloissa tuppasi haukahtamaan perusasentoon siirtyessään, mutta palkkasin vain niistä hiljaisista suorituksista ja loppuun niitä tulikin jo useampi putkeen. Siirryttiin tekemään ohjatusti, ja liike oli kuuleman mukaan täyden kympin arvoinen. Sen enempää ei taida sheltiltä voida vaatiakaan!
Kun muut suorittivat omaa osaansa ohjatussa luoksetulossa, minä treenailin vähän kakeja (istu-maahan-sarjaa) ja ne meni kivasti ehkä kolmen metrin välillä. Jee! Myös liikkeestä jätöt niin istu, maahan ja seisokin tehtiin, kaikki toimi nopeasti ja hyvin. Kivasti on tuo istuminenkin jäänyt jo päähän. Jokusen kerran jätin Mintun myös niin makuulle kuin istumaankin paikoilleen, kiertelin hetken kentällä ja koiran ympärikin, palkkasin isosti ja vapautin. Hyvästi menivät ne!
Treenien jälkeen käytiin nopeasti vielä Utrassa piipahtamassa, autooni piti vähän lisäillä nesteitä. Minttu ja Timi pyörivät hetkosen lattialla keskenään ja kun illalla tultiin takaisin kämpille, niin kyllä Mintulle uni maittoikin makeasti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti