Onnea lauma!

18.3. 2004 syntyi Uljas Musta maailmaan. Nykyisellään hän on jo seitsemänvuotias harmaakuono, joka viettää rattoisaa elämää Liperin metsiä koluten ja omalla patjallaan loikoillen. Seitsemään vuoteen on mahtunut paljon kaikenlaista - taloon tuli tyttö kaveriksi, vanhoilla päivillään ikuisesti ylienerginen ja sekava noutajamikseri joutui mätsärikehiinkin. Sama iloinen elämänasenne ja pilke silmäkulmassa on kuitenkin säilynyt kaikki vuodet, ja toivottavasti monta vuotta vielä eteenpäinkin!

18.3.2011 klo 13.00 istun sheltteineni eläinlääkäri Jari Ahon klinikan vastaanottohuoneen kovalla penkillä. Puoli tuntia myöhemmin siirryn sheltteineni tutkimushuoneeseen. Aho käskee kippaamaan sheltin selälleen pöydälle, minä pidän kiinni etujaloista, avustaja takaa. Minttu päättää käyttää ajan tehokkaasti draamaamiseen, ja jostain syystä kiljuu ja räpiköi aivan kuin kyseessä olisi jotain aivan järkyttävän suurta. Hetken riehuttuaan se alistuu kohtaloonsa.
Sheltin paljaalle vatsalle levitetään geeliä ja ultraäänikone alkaa näyttää kuvaa Mintun sisällöstä. Harmaata massaa, ja sitten ne toivotut sanat: "Joo, tää on tiineenä! Tossa on sikiö... tossa toinen... ja tossa.... tossakin."
Minä tuijotan näyttöä ja yritän paikantaa ne mainitut pennut: "Ai noi mustat mälleröiset vai?" Juuri ne. Ja siellä niitä lilluu, ainakin sen neljän kappaleen verran! Täydellisen typertyneenä katselen näytöllä lilluvia pentuja. Sieltä niitä sitten on tulossa. Avustaja on selvästi nähnyt tilanteita ennenkin ja hymyilee minulle rohkaisevasti.
"Ota se alas pöydältä ja sit vaan mamman kanssa odottamaan!"
Ja minähän menen! Soitan muutaman puhelun ja laitan vielä vähän enemmän tekstiviestejä niille, jotka ovat pyytäneet minua infoamaan tuloksesta välittömästi. Kävelen kotiin typerästi hymyillen.
Tästä se odotus sitten toden teolla alkaa!