Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinhän sitä sanotaan. Aloin mietiskellä omien koirieni lempinimiä ja nimeämistä yleensäkin. Pianhan aihe on ajankohtainenkin, kun saan keksiä Mintun kauniille lapsille viralliset nimet! Niissä tuleekin olemaan paljon kerrottavaa, sen voin luvata.
Olen suunnitellut, että pentueesta tulisi tylsästi A-pentue. En halua antaa niille suomalaisia nimiä, enkä sen puoleen mitään ihastuttavan kliseisiä nimiä, kuten vaikkapa Artemis, Apollo tai Afrodite. Myöskään kovinkaan yleisiä englanninkielisiä sanoja en halua käyttää, joten pentueessani ei tulla yhtäkään Angelia tai AllBlackia näkemään, jos sitä odotitte. Minulla on jo pitkä lista vaihtoehtoja, joten en usko urakan olevan kovin raskas. Vaan listaanihan minä en blogissa levittele, te lukijat saatte kiltisti odottaa pentueen syntymiseen asti!
Myös minulle jäävälle pennulle on vaihtoehtoja kutsumanimeen, oli se sitten uros tai narttu. Toivon narttua, sille on kaiken muun hyvän lisäksi parempi nimikin!
En edes muista, mistä Timin nimi aikoinaan tuli. Kai se oli joku koulukaverin heitto, kun pohdiskelin luppakorvalleni nimeä. Sen sijaan väännelmiä on paljon: yhä harvemmin käytössä oleva Timppa, TimTim, Tim, Timantti josta myös lyhennelmä Tima sekä suussa vääntynyt Dima. Toisinaan, etenkin kirjoitellessani koirastani, käytän siitä nimityksiä Uljas Musta tai Musta. Näissä nimissä ei ole mitään kovin erikoista eikä niillä ole sen suurempia taustoja, ne ovat vain tulleet.
Sitten on Minttu. Muistan aina, kun lukion ensimmäisellä luokalla koululta kävellessäni näytin ystävälleni Mintun kuvaa ja sanoin, että tolle pitäisi keksiä nimi. ”Se on ihan Mintun näköinen!” totesi ystäväni. Vastustelin, sillä minusta Minttu oli ja on yhä edelleen kissan nimi. Pyörittelin päässäni ties mitä enemmän tai vähemmän kurjia nimivaihtoehtoja, ja sain viikoittain lisää kuvia Mintusta. Se alkoi näyttää Mintulta.
Ja sinä päivänä kun sain pienen koirani kotiin, tulin todenneeksi, että nimi osui aivan nappiin. Monet ovat sanoneet, että Minttu vaikuttaa olemukseltaan enemmän kissalta kuin koiralta. Se myös pitää kissoista ja leikkii niiden kanssa mielellään.
Mintulla on lempinimiä vaikka muille jakaa. Se tottelee kaikkia niitä, jotka alkamat M-kirjaimella, erityisen hyvin niitä, joissa on alussa mi-tavu. Vuosien varrelta muistan ainakin nämä: Mii, Miima, Mimma, Mibs, Misse, Mibasa, Miumau ja Matti. Viimeksi mainittu lienee uusin, ja aiheuttaa yleistä paheksuntaa tai väärinkäsityksiä kanssaeläjieni keskuudessa.
Esimerkki väärinkäsityksestä:
Tyttöäni luullaan lähes poikkeuksetta urokseksi, mikä lienee ymmärrettävää. Hupaisin kokemus on ehdottomasti ollut jalostustarkastuksessa, jossa tuomari alkoi tunnustella shelttini pallitilannetta.
”Mutta eihän tällä ole ollenkaan palleja?”
”Ei sillä kuulu ollakaan?”
”Mutta sen nimi on Matti?”
”Oho! Eikun siis, se on oikeesti Minttu.”
Esimerkillisen feminiininen uros.
Treeneissä suurta huvitusta on näiden kutsumanimien lisäksi herättänyt tapani kehua koiraani. Ei ole tavatonta, että tungen koiralleni suuhun nakkia haltioitunut ilme naamallani samalla kun kehun sitä tyyliin: ”Ruma tyttö! Hieno läski! Taitonakki! Matti senkin ällötys!”
On ehkä minun onneni, etteivät koirat ymmärrä sitä, mitä niille sanotaan. Voisi olla, ettei tyttöni toimisi kentällä ihan niin hyvin, kun ymmärtäisi puheestani muutakin kuin innostuneen äänensävyn.
Minusta nimiä on hauska keksiä ja väännellä, ja usein myös ystävieni koirien nimet vääntyvät hyvin nopeasti käytössäni mitä erilaisimpiin muotoihin.
Millaisia lempinimiä teidän koirillanne on?