Toinen vuorokausi

Merle nro1.

Merle nro2.

Trikki

Kuormitan blogiani pentukuvilla jatkuvaan kunnes ne luovutetaan eteenpäin... ;)

Kuvaspämmi osa1.

Minttu käväisi ulkona, jolloin sain otettua muutaman hieman enemmän lapsukaisia esittelevän ryhmäposetuksen. Harmi kyllä tuo valo, tuohon huoneeseen ei tule juuri lainkaan luonnonvaloa, joten taso on tämä... No, ehkä keksin jonkin ratkaisun!
Trikkiä on edelleen vaikeaa kuvata, kun se heiluu koko ajan.

Shetlantilaiset pikkuprinsessat

Siinä paha missä mainitaan - pienet sheltinpoikaset päättivät tulla maailmaan tänä aamuna.

Eilen kävin 11 aikoihin illalla hakemassa Netan avustamaan, kun Minttu kovasti jo petaili ja oli levoton. Yölle synnytystä odotettiin, mutta sain kyllä kukkua koko yön valveilla ihan turhaan pienoisten ilmaantuessa vasta aamuvarhaisella.
Hyvin näppärästi saimme kuitenkin pesu/kodinhoitohuoneen muokattua pentuvalvomoksi. Netta nukkui koko yön patjalla suihkukopin lattialla ja minä istuin kahvikuppi kädessä saunan oveen nojaillen ja vahdin shelttiäni. Minttu pyrkiytyi vähän väliä ulos kopasta, olisi halunnut syliin ja sitä sai aika paljon rauhoitella yön mittaan.

7:14 syntyi ensimmäinen merlenarttu. Se on suurikokoinen ja kauniin värinen, hyvin eloisa ja jämäkkä heti alusta asti. Syntyi hienosti ihan itse, autoin vain vähän riisuutumaan kalvoista. Mönki heti nisälle ja alkoi reippaasti imeä.

8:31 tuli maailmaan toinen merle. Minttu teki sitä pitkään ja hartaasti. Pentu syntyi takamus edellä, runsaasti kalvoon pakattuna, ja jouduinkin availemaan pakettia saksilla. Sen kurkussa oli limaa, joka piti imeä pois. Pentu oli ensi alkuun hieman eloton ja ehdin jo säikähtääkin, että se on kuollut. Onneksi virkosi hyvin nopsakasti ja lähti hurjalla tarmolla etsimään nisää - valitettavasti väärästä suunnasta. Pikainen ohjeistus oikeaan osoitteeseen, eikä ongelmia ruoka-apajille löytämiselle enää ollut.
Pentu sai leikkisästi nimekseen "Kehari", ihan vain laajamittaisen ongelmointinsa vuoksi.

9:07 oli pieni, musta tyttö ilmestynyt maailmaan aivan itse pussistaan kuoriutuneena, vielä napanuorastaan Minttuun kiinnittyneenä. Se on pentueen pienin, äänekkäin ja menevin. Saman tien se oli kauhomassa sisarustensa luokse ja laittoi kovasti vastaan, kun otin sen käsiini tutkittavaksi. Tormakka tyttö on sisaruksiaan huomattavasti pienempi, muttei jää kakkoseksi missään vaiheessa.

Pian kolmannen pennun syntymisen jälkeen Minttu rauhoittui, kävi makuulle imettämään pentuja ja lepäämään. Ultrassa näkynyt neljäs pentu tuskin enää ilmaantuu, mutta prinsessatriokin on oikein käypäinen pentue minulle. Kaikki ovat niin upeita ja täydellisiä, synnytys meni helposti ja Minttu on upea äiti!

Kaikki pennut syövät hyvin ja voivat paksusti! Minttu on väsynyt, mutta osasi heti hoitaa pentuja kuin vanha tekijä. Harmi kyllä trikin istukka jäi Mintun sisään, ja jouduin kikkailemaan sen omin konstein pois. Onneksi lähti, niin ei tullut lääkärireissua!

Iso kiitos vielä Netalle! Ilman assistenttia olisin voinut olla aika hukassa kaikkien pienten pentutilpehöörieni ja lapsosteni kanssa. Aina tarvitaan joku ojentelemaan saksia ja desinfioimaan napanuoria :)

Painot pian syntymän jälkeen:
Merle nro1: 283g
Merle nro2 (kehari): 239g
Trikki: 167g

Muutama pikainen otos vastasyntyneistä:

Osastomme kiittää ja kuittaa - yli vuorokauden shelttihässäkän jälkeen en muuta haluakaan, kuin nukkua.

Viimeiset mahakuvat

...ainakin toivottavasti ;)

Kuten kuvista voi päätellä, Utrassa kieriskellään pihamaalla ja nautitaan auringosta! Minttu tosin ei kovin pitkiä lenkkejä pääse tekemään, mutta Timi on telkunnut monena päivänä mökillä. Ei olisi kuulema eilen halunnut enää edes rantakalliolta pois lähteä, kun oli itsensä niin mukavasti aurinkoon parkkeerannut...

Mintun lämmöt heittelee ja laskee. Tänään mentiin jo alle 37, josko sieltä vähitellen alkaisi jotain tullakin. Äsken yritin tarjota päiväraksuja, jotka eivät tytölle kelvanneet. Muuten se on melko pitkälti nukkunut minun patjallani ja möyhinyt vuodevaatteita mieleisikseen.

Viikon mahakuva

Pentujen liikkeet tuntuvat jo selvästi, kovin aktiivisia menijöitä ovat. Koko shetlti heiluu, kun lauma riehuu mahassa minkä kerkiää! Onneksi ne kohta tulevat ulkomaailmaan liikehtimään, voin vain kuvitella miten ikävältä moinen zembalointi tytöstäni tuntuu.

Nyt Minttu syö monta kertaa päivässä pieniä annoksia. Se kyllä söisi vaikka koko ajan, ja ruuan määrää onkin viimeisten viikkojen aikana nostettu. Se syö myös energiapitoisempaa ravintoa kuin aiemmin, sillä nuo käytössä olleet extralight-nappulat eivät ihan hirveän energisiä ole.

Tänään tukikohtamme siirtyy Utraan ja Minttu pääsee totuttelemaan pentulaatikkoonsa!

Päivitin muuten edelliseen postaukseen pari unta.

Viikon mahakuva ja enneunet

Siellä niitä on! Toissapäivänä olin ensi kertaa tuntevinani pentujen liikehdintää. Tosin minun tuurillani olin onnesta soikeana joidenkin mahakaasujen myllerryksestä, muttaah...
Ainakin sheltti alkaa olla kovasti rauhaisa. Se ei enää kapua sänkyyni nukkumaan ja irvistelee viidelle rappuselle, jotka pitäisi tuolla käytävässä jaksaa kiivetä. 

Pennuista on lähipiirissäni lähty jo enneuniakin! Tasan viisi kappaletta, joissa suurimmassa osassa on veikattu viittä pentua. Mutta tässä ne, jotka sain kaiveltua internetin ja puhelimeni syövereistä:

Iiris, ensimmäinen enneuni 
"Viime yön mukaan Minttu (joka on rottweiler) saa 5 pentua (shelttejä), joista yksi on minun, nimeltään Manne (en kuitenkaan suostu nimeen, vaan se on kompromissinä Manu). Minä, sinä ja äitisi olimme mukana synnytyksessä."

Minä itse 
"Näin unta, että neljästä pennusta kaksi oli merlenarttuja, joista toisen jätin kotiin ja toisen delegoin tuonne naapuriin. Kaksi muuta oli trikkejä uroksia."


Maija, kolmas uni"5 penneä, joista kaks on merleä urosta ja kolme trikkinarttua."

Emmi, neljäs uni

"Nyt se tuli! 5 pentua, joista ainakin yksi trikkinarttu ja kaksi bm-urosta, kahden pennun väriä en muista! Sie vaan valitit ettet halua trikkiä ja mie sanoin että onhan siulla nuo kaksi urosta mistä valita..."

Inka, viides uni

"Se sai merlenartun, trikkinartun ja 2 urosta! Toinen uroksista oli ainaki merle, toisesta en muista! Toisella uroksella(merle) oli iso musta läiskä kyljessä!"

Jännityksellä tuloksia odotellen.

Koska mä voin-päivitys

Koska minun tyttöni ei päässyt osallistumaan tsembaloihin = hänestä ei ole kivoja uusia riehumiskuvia, isken naamallenne kasan trimmaamatonta puudelia sekä kelpie-look-a-like lapinporokoiraa.

Ja koska minulla on tällainen ällösöpö tapaus, niin mainostetaan vähän häntäkin: KIIVI.

Pieni Kiiveröinen otettiin poikien laumaan vastaan oikein mainiosti. Ruskeeta ei kiinnosta tuollainen kääpiö, Tuhti näytti ensin että kuka on pomo ja otti Kiivin heti omakseen. Ne leikkivät yhdessä (Kiivi ajaa Tuhtia takaa ja Tuhti mätkii sitä etutassuillaan), nukkuvat yhdessä (Tuhti makaa Kiivin päällä niin, että Kiivistä näkyy hyvällä tuurilla nenä ja viikset) ja syövätkin yhdessä sulassa sovussa. Luulen, että Tuhti kouluttaa Kiivistä laumanjohtajan nuoremmassa polvessa.

Ihmisiä kohtaan Kiiveys on ihanin! Se rakastaa olla sylissä, se nuolee sormia ja nukkuu paidankauluksessa. Lisäksi pikkurotta jaksaa olla loputtoman kiinnostunut lävistyskoruista, ja repiikin naamani helyjä aina kun niihin vain pääsee käsiksi.

Viikon mahakuva

Ja ihan vaan, että voitte verrata Mintun tanakoitunutta olemusta viimeviikkoiseen ylhäältäpäin otettuun kuvaan:

Tiina & Naawa ilmaantuvat tänään sulostuttamaan elämääni Savonlinnasta! Minttu sen sijaan lähtee evakkoon vanhempieni luokse, sillä nuoren poronpoikasen otteet olisivat varmasti aivan liian rajuja tyttöni tilaan nähden. Siellä on kuulema pentulaatikkokin valmiina! Pääsee shelttineiti koeajamaan tulevan boksinsa.

Ah, ja hyviä uutisia! Kesän alussa minä ja koko laumani pääsemme muuttamaan puolta suurempaan kaksioon pois keskustan hälystä. Aivan upeaa! Nykyinen yksiöni on siis kolmekymmentä neliötä suuri kanankoppi, jossa eläminen sheltin ja kuuden rotan kanssa on ollut melko... ahdasta, vaikka toimeen tullaankin. Onpahan sitten porukalla tilaa rellestää viimeinkin!

Lisäksi jyrsijäuutisia. Talvikkoni Jutta Urpilainen kuoli tänään uljaassa kahden vuoden ja kahden kuukauden iässä. Se oli kovin... persoonallinen ja kiukkuinen tapaus, joka yleensä huusi kaikille hyvin raivoisasti dunastaan mutta esitti toisinaan kivaa ja käsiteltävää otusta.
Ja kun yksi lähtee, niin toinen tulee! Rottapoikani saavat uutta eloa häkkiinsä, kun talouteen astelee uusi pikkuherra. Olisikohan ideaa tehdä samalla rotista jonkinlainen postaus tänne, vaikka tämä koirablogi onkin... ovathan ne sentään Mintun parhaita ystäviä. Hmm!

Behind the names

Rakkaalla lapsella on monta nimeä, niinhän sitä sanotaan. Aloin mietiskellä omien koirieni lempinimiä ja nimeämistä yleensäkin. Pianhan aihe on ajankohtainenkin, kun saan keksiä Mintun kauniille lapsille viralliset nimet! Niissä tuleekin olemaan paljon kerrottavaa, sen voin luvata.

Olen suunnitellut, että pentueesta tulisi tylsästi A-pentue. En halua antaa niille suomalaisia nimiä, enkä sen puoleen mitään ihastuttavan kliseisiä nimiä, kuten vaikkapa Artemis, Apollo tai Afrodite. Myöskään kovinkaan yleisiä englanninkielisiä sanoja en halua käyttää, joten pentueessani ei tulla yhtäkään Angelia tai AllBlackia näkemään, jos sitä odotitte. Minulla on jo pitkä lista vaihtoehtoja, joten en usko urakan olevan kovin raskas. Vaan listaanihan minä en blogissa levittele, te lukijat saatte kiltisti odottaa pentueen syntymiseen asti!

Myös minulle jäävälle pennulle on vaihtoehtoja kutsumanimeen, oli se sitten uros tai narttu. Toivon narttua, sille on kaiken muun hyvän lisäksi parempi nimikin!

En edes muista, mistä Timin nimi aikoinaan tuli. Kai se oli joku koulukaverin heitto, kun pohdiskelin luppakorvalleni nimeä. Sen sijaan väännelmiä on paljon: yhä harvemmin käytössä oleva Timppa, TimTim, Tim, Timantti josta myös lyhennelmä Tima sekä suussa vääntynyt Dima. Toisinaan, etenkin kirjoitellessani koirastani, käytän siitä nimityksiä Uljas Musta tai Musta. Näissä nimissä ei ole mitään kovin erikoista eikä niillä ole sen suurempia taustoja, ne ovat vain tulleet.

Sitten on Minttu. Muistan aina, kun lukion ensimmäisellä luokalla koululta kävellessäni näytin ystävälleni Mintun kuvaa ja sanoin, että tolle pitäisi keksiä nimi. ”Se on ihan Mintun näköinen!” totesi ystäväni. Vastustelin, sillä minusta Minttu oli ja on yhä edelleen kissan nimi. Pyörittelin päässäni ties mitä enemmän tai vähemmän kurjia nimivaihtoehtoja, ja sain viikoittain lisää kuvia Mintusta. Se alkoi näyttää Mintulta.

Ja sinä päivänä kun sain pienen koirani kotiin, tulin todenneeksi, että nimi osui aivan nappiin. Monet ovat sanoneet, että Minttu vaikuttaa olemukseltaan enemmän kissalta kuin koiralta. Se myös pitää kissoista ja leikkii niiden kanssa mielellään.

Mintulla on lempinimiä vaikka muille jakaa. Se tottelee kaikkia niitä, jotka alkamat M-kirjaimella, erityisen hyvin niitä, joissa on alussa mi-tavu. Vuosien varrelta muistan ainakin nämä: Mii, Miima, Mimma, Mibs, Misse, Mibasa, Miumau ja Matti. Viimeksi mainittu lienee uusin, ja aiheuttaa yleistä paheksuntaa tai väärinkäsityksiä kanssaeläjieni keskuudessa.

Esimerkki väärinkäsityksestä:

Tyttöäni luullaan lähes poikkeuksetta urokseksi, mikä lienee ymmärrettävää. Hupaisin kokemus on ehdottomasti ollut jalostustarkastuksessa, jossa tuomari alkoi tunnustella shelttini pallitilannetta.

”Mutta eihän tällä ole ollenkaan palleja?”

”Ei sillä kuulu ollakaan?”

”Mutta sen nimi on Matti?”

”Oho! Eikun siis, se on oikeesti Minttu.”

Esimerkillisen feminiininen uros.

Treeneissä suurta huvitusta on näiden kutsumanimien lisäksi herättänyt tapani kehua koiraani. Ei ole tavatonta, että tungen koiralleni suuhun nakkia haltioitunut ilme naamallani samalla kun kehun sitä tyyliin: ”Ruma tyttö! Hieno läski! Taitonakki! Matti senkin ällötys!”

On ehkä minun onneni, etteivät koirat ymmärrä sitä, mitä niille sanotaan. Voisi olla, ettei tyttöni toimisi kentällä ihan niin hyvin, kun ymmärtäisi puheestani muutakin kuin innostuneen äänensävyn.

Minusta nimiä on hauska keksiä ja väännellä, ja usein myös ystävieni koirien nimet vääntyvät hyvin nopeasti käytössäni mitä erilaisimpiin muotoihin.

Millaisia lempinimiä teidän koirillanne on?

Aikuisessa iässä

Paljon onnea Crimson Light'sin aprillipäiväpentue vuosimallia 2008! Koko katras jo kolmivuotiaita.

Pienestä marsunpoikasestani on tullut niin iso tyttö, että kohta se saa hoivata omia pieniä marsunpoikasiaan pentulaatikossa. Enää muutama viikko kerrostaloelämää, ja sitten muutamme jo valmiiksi vähän isompaan rivarikämppään, missä pentujen on hyvä kasvaa.

Syntymäpäivää juhlistettiin käymällä kameran kanssa rauhallisella lenkillä lähimaastossa ja uudella puruluulla. Kuvasaastetta jännittävältä retkeltä!

Viikon mahakuva