Eilissäpäivänä järjestettiin mätsärit tuolla Karsikon puolella. Minä, joka olin lopen kyllästynyt istuskelemaan kotosalla ja tökkimään pentupalleroita sekä Timi, joka nyt muuten vaan on kaikin puolin innoissaan ihan kaikesta, päätimme suunnata itsemme sinne pilvisestä säästä huolimatta.
Ensin oli kuitenkin hoidettava rotat. Timi, kuten aiemmin olen maininnutkin, pelkää kuollakseen uusia rakennuksia ja lattiapintoja. Se ei ole kertaakaan käynyt asunnossani Torikadulla, ja hieman skeptisesti suhtauduin sen vierailuun tälläkin kerralla. Kuten arvata saattaa, oli paniikkia ilmassa, kun se tajusi rappukäytävään astuttuaan, mihin oli joutunut. Rotille varattujen verilettujen ja eteisen maton avulla sain sen kuitenkin kävelemään itse ne kahdeksan rappua ensimmäisen kerroksen tasanteelle ja asuntoni ovesta sisään. Huraa!
Hienosti Timi malttoi olla myös kämpässäni, söi luuta ja tutki paikkoja. Siivosin rottien häkit, ja kun Emmi lainavillansa Toscan kanssa kolkutteli oveani, oli aika lähteä taas liikenteeseen. Se oli show sinänsä: herra seropi ei halunnut astua uudelleen rappukäytävään, vaan harasi vastaan eteisessä. Kärsivällisesti odotin ovi auki, josko herra suvaitsisi liikkua. Emmi piti ulko-ovea avonaisena, jotta Timi näkisi, että ollaan tosiaan ulos menossa, eikä mihinkään kamaliin paikkoihin. Naapurit kolisivat alas yläkerrasta ja nauroivat koiralleni, joka ei uskaltanut astua ulos asunnosta. Timi sai kuin saikin rohkeutensa kerättyä, ja suorastaan sinkosi yli ensimmäisen kerroksen lattian ja kolisteli raput alas. Joka tapauksessa tämä oli melkoinen läpimurto Ison Mustan elämässä!
Hienosti Timi malttoi olla myös kämpässäni, söi luuta ja tutki paikkoja. Siivosin rottien häkit, ja kun Emmi lainavillansa Toscan kanssa kolkutteli oveani, oli aika lähteä taas liikenteeseen. Se oli show sinänsä: herra seropi ei halunnut astua uudelleen rappukäytävään, vaan harasi vastaan eteisessä. Kärsivällisesti odotin ovi auki, josko herra suvaitsisi liikkua. Emmi piti ulko-ovea avonaisena, jotta Timi näkisi, että ollaan tosiaan ulos menossa, eikä mihinkään kamaliin paikkoihin. Naapurit kolisivat alas yläkerrasta ja nauroivat koiralleni, joka ei uskaltanut astua ulos asunnosta. Timi sai kuin saikin rohkeutensa kerättyä, ja suorastaan sinkosi yli ensimmäisen kerroksen lattian ja kolisteli raput alas. Joka tapauksessa tämä oli melkoinen läpimurto Ison Mustan elämässä!
Niin, ja ne mätsärit. Timi joutui Toscan pariksi avoimeen luokkaan. Se oli innoissaan, eikä oikein malttanut seistä, saati sitten juosta siivoa ravia neljällä jalalla. Tosca sen sijaan esiintyi oikein kauniisti, joten sininen nauhahan se meille napsahti.
Sinisten kehässä Tim malttoi seistä vielä huonommin, kun muita koiria oli ihan lähietäisyydellä. Mutta tosi hienosti se keskittyi minuun, eikä niihin muihin, noin yleensä! Emme kuitenkaan päässeet jatkoon, mikä oli toki tämän koiran kanssa ihan odotettavissa. Mutta ainakin sillä oli, jälleen kerran, kivaa.
Sinisten kehässä Tim malttoi seistä vielä huonommin, kun muita koiria oli ihan lähietäisyydellä. Mutta tosi hienosti se keskittyi minuun, eikä niihin muihin, noin yleensä! Emme kuitenkaan päässeet jatkoon, mikä oli toki tämän koiran kanssa ihan odotettavissa. Mutta ainakin sillä oli, jälleen kerran, kivaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti