Juhannus

Emme ehtineet oleilla kotosalla kuin yön yli vaelluksen jälkeen, kun keskiviikkona räjähtämispisteeseen pakattu Xantia karautti iltapäivästä Savonrannan suuntaan. Minulla oli mukanani molemmat sheltit, takapenkkiä valloitti Emmi Toivon kanssa, etupenkillä minulle seuraa piti Netta Jusseineen. Määränpäässämme mukaan liittyi vielä Tiina Naawa-poronsa kanssa, joten varsin koirapitoinen juhannusseikkailu oli taattu!

Koska Tiinan mökki oli saaressa, menimme sinne soutuveneellä. Koirat saivat veneeseen pakkautumista odotellessaan rällätä rannassa mielin määrin ja purkaa automatkan aikana kasautunutta energiaansa. Ensimmäiseen venelastiin laitettiin tavaroiden ja ihmisten lisäksi myös Minttu, Jussi ja Toivo, jotka ovat kaikki rauhallisia venematkaajia. Meela jäi vielä kanssani rannalle odottamaan seuraavaa lastia. Pieni Meela pääsikin ensimmäistä kertaa veneeseen ja otti asian harvinaisen rennosti - autoilusta ja kaikesta riekkumisesta väsynyt matkalainen sammahti heti tajuttuaan, ettei se pääse sylistäni yhtään mihinkään.

Iso koiralauma ei myöskään ollut pienelle ongelma. Se tuli kaikkien kanssa juttuun mitä mainioimmin, peuhasi menemään siinä missä isotkin, vaikka toki välillä piti muistuttaa etenkin Naawaa käyttäytymään hieman hillitymmin pienen lapsen seurassa. Naawa kun on vasta puolivuotias tapaus, eikä oikein osaa aina ymmärtää omia voimiaan pikkukoirien seurassa. Meela kuitenkin rakasti Naawaa - kaksikko leikki iltaisin pitkät ajat leikkiä, jossa Naawa makasi maassa ja Meela hyppi sen ympärillä tai vaihtoehtoisesti pureskeli kaveriaan kuonosta.

Minttu ei oikein jaksanut välittää nuorempiensa jatkuvasta telkkuamisesta ja komensikin poikia pysymään kauempana varsin topakasti, jos siihen oli tarvetta. Myös se nautiskeli kovasti ihmisten huomiosta ja siitä, että sai olla koko pitkän viikonlopun vapaana saaressa kavereittensa kanssa. Tyyninä päivinä Minttu intoutui kahlailemaan vedessä, mutta uimaan se ei lähtenyt. Kun minä ja Tiina kävimme perjantaina kaupassa, juoksivat Minttu ja Naawa saaren rantaa pitkin niin pitkään kuin pystyivät ja katselivat veneemme perään. Hyvin nopeasti kaksikko oli myös laiturilla vastassa, kun palasimme.

Ruoka maistui molemmille koirille paremmin kuin hyvin. Meelan kanssa treenailtiin vähän kontaktin ottamista ja istumista, molemmat asiat pentu on sisäistänyt hienosti.
Kun eräänä päivänä otimme koirista kuvia laiturilla ja viskelimme niille keppejä veteen, tapahtui Meelalle pieni äksidentti - tyhmä pieni meni touhuilemaan omiaan liian lähelle laiturin reunaa ja molskahti suin päin veteen! Onneksi pudotusta ei ollut nimeksikään eikä vesikään kovin kylmää, mutta ongittuani Meelan takaisin kuivalle maalle, oli se kovin tuohtunut tapauksesta. Itseään ravisteleva pikkupentu säntäili ja pyöri hirveää kyytiä pitkin metsikköä ja rantaa yrittäessään karistella inhottavan märän tunteen pois turkistaan.

Meela sai myös paljon ihmetystä osakseen lähinnä jaksamisensa puolesta. Kakara nukkui päiväsaikaan tuskin ollenkaan, yleensä maksimissaan puoli tuntia - tunnin. Se hillui aamusta iltaan ulkona isojen koirien kanssa, jaksoi leikkiä vielä sisälläkin ja touhuili mukana aktiivisena. Yöllä uni kyllä maittoi senkin edestä, kun ympäristö viimein rauhoittui. Meela nukkui vallan mainiosti aamu kymmeneen saakka, kunnes se halusi ensi kertaa ulos ja syömään. Ahneuksissaan se oli yksi päivä päässyt ruokien perässä jopa sohvalle, ihme elukka. Muutenkin tuo syö ihan kaikkea, mitä sille vain tarjoaa. Omenanloppu ja banaani katosivat parempiin suihin alta aikayksikön!

Viimeisenä päivänä tuli ukkonen ja sade, ja jouduimme odottamaan, että pääsisimme soutamaan takaisin autoille. Minttu meni tälläkin kertaa ensimmäisessä veneessä, Meela toisessa. Se ei olisi malttanut millään olla sylissä koko venematkaa, virtaa oli ihan liikaa!

Kotimatkalla kävimme vielä koukkaamassa Enonkosken kautta, kun haimme Netan Brandy-aussien kotiin. Isot koirat odottivat autossa, mutta Meela pääsi mukaan sisälle. Ensin tyttö vain komensi uutta kaveriaan varsin kovaäänisesti ja näytti saman tien, kuka määrää. Brandy kuitenkin jatkoi tutustumista, ja pian merlet leikkivätkin jo nätisti yhdessä.
Tunnin leikkien ja kahvittelujen jälkeen pakkauduimme jälleen autoon. Mahtoi olla melkoinen näky, kun jo entuudestaan neljän ihmisen, neljän koiran ja kaikkien tavaroiden täyttämään autoon survottiin lisäksi 15kg koiranruokaa, pennun tavaroita ja tietenkin se pentu! Loppumatka kuitenkin sujui rauhallisissa merkeissä ja viimein olimme kotona.

Minttu oli aivan väsynyt reissusta, söi ja kävi maate. Meela sen sijaan retuutti vielä pitkät tovit lelujaan pitkin asuntoa, pureskeli itsensä kokoista luuta, opetteli maahanmenoa ja seisomista, kävi ulkona ja ties mitä. Lopulta pieni väsähti sekin, ja uskalsin laittaa rotat juoksemaan. Kumpikaan shelteistä ei jaksanut edes reagoida siihen, että jyrsijät palloilivat vapaina asunnossa!

Loppuun vielä Netan nappaama pikainen seisotuskuva Meelasta 8vko: