maanantai 27. kesäkuuta 2011

Se yksi mutta...

Sateisen aamun kunniaksi lähdettiin tyttöjen kanssa tokoilemaan. Seuraksi meille lähtivät Eija & Vippi, joten häiriötäkin oli tarjolla!
Otin koirat autosta ja käytin ne pikaisesti tarpeillaan. Meela sai nopeasti moikata uuden ihmisen (joka ensin hieman jännitti, mutta sitten kyllä uskalsi ottaa nameja kädestä) ja joutui sitten autoon odottamaan, kun treenasin Minttua.

Aloiteltiin ihan seuraamisella ja se oli tosi jees! Minttu oli hyvin innokas, kulki oikein ja toimi käännöksissä paremmin kuin pitkään aikaan. En voinut naksutella, koska olin vaihteeksi hukannut naksuni jonnekin. Pitäisi varmaan hankkia useampia ja laittaa roikkumaan joka paikkaan...
Tein aika pitkän pätkän, josta palkkasin ruhtinaallisesti broilerpyöryköillä ja rapsutuksilla.

Jäävät tehtiin avoimen luokan tyyliin. Jopa valmistelevat osuudet toimivat jees, mikä on varmaankin juuri lyhyiden seuruupätkien treenaamisen ansiota. Seisomisessakin malttoi jäädä paikoilleen, vaikken edes käskenyt toista kertaa. Olisikohan tämä ongelma jo selätetty?

Luoksari oli nopea ja varma, ei tehty kuin kerran.

Tässä välissä taisin heittää Mintun autoon ja ottaa Meelan vuorostaan "töihin".
Meela ei ole aivan hirveän paljon ollut ilman Minttua liikenteessä, ja selväsikin meidän pitää alkaa tehdä asioita ihan vaan kahdestaan paljon enemmän. Sitä jännitti Vippi aivan kamalasti, mutta lopulta Meelakin uskaltautui moikkaamaan isompaansa. Kun Vippi meni autoon hetkeksi huilimaan, leikki Meela mielellään palloilla ja intoutui jopa vetoleikkiin vieraan ihmisen kanssa. Tosi jees! Palauttaa jo nyt leluja takaisin jos sille heittää. Olen innoissani - Minttu ei olisi ikinä tehnyt mitään tuollaista pentuna!

Meelan kanssa harjoiteltiin kontaktin ottamista lievässä häiriössä, reagoi jo omaan nimeensä kiitettävästi. Lisäksi muisteltiin istumista vähän lisää ja harjoiteltiin seiso-käskyä.

Minttu palasi mukaan hommiin ja me tehtiin hyppyä namialustalla. Ideana siis tosiaan, että saa ton koiran menemään kauemmas kun se laskeutuu hypyltä. Kaksi hyvää hyppyä, yksi ihme sählääminen (koira meni ties minne poikittamaan ja meinasi kävellä ohi esteestä ja mitähän vielä...) jonka jälkeen yksi hyvä toisto, johon jätettiin homma.

Ihan vähän seuruutreeniä, into jatkui edelleen. Sitten perehdyttiin kakeihin, joissa on alkanut ennakoida istumista. Huutelin aikani muita käskyjä ja loppui se ennakoiminen. Hyvä hissiliike sillä on joka tapauksessa, välimatkaa pitäisi vielä saada pidennettyä, niin olis aika bueno.

Nouto. Tai ehkä pikemminkin kapulatreeni. Ensin nostatin kapulaa maasta niin, että olin joko edessä tai sitten koira sivullani. Lopuksi pyysin sen tuomaan pari kertaa kapulan sivulleni - eikä tiputellut! Jeejee! Kiva Minttu, tää edistyy vähän lisää.

Ihan loppuun tehtiin vielä paikkamakuu. Tämä lähdetään nyt rakentamaan ihan alusta - minä seison lähellä ja tungen nappulaa suuhun aina, kun koira on hiljaa. Ohi kulki kävelijä ja joitakin autoja, eikä toi oikeastaan haukkunut, kun syöttelin sitä n. 10sek välein. Välimatkaa korkeintaan kolme metriä.

Lopuksi Meela vielä pääsi syömään loput broilerpullat kontaktin ottamisesta ja katsottiin siltä hampaat. Kivasti antoi katsoa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti