Tätä on odotettu!

Paluuta tokokentille nimittäin.
Ilmoitin itseni ja Mintun mukaan Noutajakoirayhdistyksen kesätokoryhmään, joka kokoontuu kerran viikossa milloin parhaiten näkee milloin missäkin. Tänään oli ensimmäiset treenit, joihin myös mekin päästiin mukaan. Miten hyvältä tuntuikin pilkkoa broileripyöryköitä muovipussiin, survoa reppu täyteen noutokapuloita, tötsiä, namialustoja... Treenimeininki! Olin aivan täydellisen virittäytynyt treenitunnelmaan, vaikka ulkona vähän tihkuttikin.

Saavuin paikalle sovittuun aikaan, ja kovin oli hiljaista. Vain yksi tuttu naama kentällä, kauempana läjä muita. Menin siihen porukkaan, ja ensimmäinen kysymys oli, että "onko teillä alkamassa pentukurssi?" Lievästi hölmistyneenä täytyi toki tiedustella, onko kolmivuotias shetlantilaiseni ihan oikeasti pennun näköinen. No on se kuulema, "kun se on niin pieni". Eivät olleet meidän porukkaa, joten meitä oli paikalle raahautunut peräti kaksi kappaletta. No ei se mitään, saatiinpahan treenata pienessä häiriössä kuitenkin!

Laskin Mintun irti ja hylkäsin remmin auton katolle. Ensin otimme paikkamakuuta, 3min. Ohi kulki koira, josta Minttu otti häiriötä niin että haukkui. Venytin vähän yli kolmen minuutin tuota makuuta, koska halusin koirani rauhoittuvan. No hyvin se kesti, mutta volyymitasolle pitäisi tehdä jotain. Mutta mitä?

Jauhettuamme innostuneesti BH-kokeista, tutkailtuani askelkaavioita ja päiviteltyäni seuraamisen vaikeutta, päätimme treenata seuruuta. Naksuttelin jos kontakti pysyi heti alkuun upeasti, otin lyhyitä pätkiä ja erityisen paljon käännöksiä, joista naksuttelin. Tosi jees!

Seuruusta päästiin näppärästi jääviin. Kaikki toimii, mutta jostain tuo oli kehitellyt itselleen ongelman seisomaan jäämisessä. Liekö ollut kyseessä broilerpyörykoiden ihanainen tuoksu vai mikä, mutta aina kun kävelin koiran taakse, se kääntyi. Tuskailin ongelman kanssa itsekseni, ja sain ohjeeksi koettaa toistaa seiso-käskyn mennessäni koiran ohi. Se toimi! Minttu hoksasi äkkiä jutun juonen, ja tehtiin pari oikein onnistunutta toistoa kunnes jätettiin asia siihen.

Jossain välissä otin yhden luoksarin, joka toimi.
Auton kontista kaiveltiin hyppy, jolle Mintun kanssa päästiin ensin treenaamaan. Ensin jäin hieman liian kauas hypystä, eikä piiiiitkään aikaan koko liikettä mennyt shelttini seisahtui aivan esteen eteen. Menin lähemmäs ja otin kaikessa rauhassa uudelleen. Hyppäsi, seisahtui esteen taakse, ja odotti. Jes! Mutta: se seisoo aivan liian lähellä estettä. Tämä ei alokkaassa haittaa, mutta koirani yläpuolella leijui niin suuri "hei tästä tulee ongelmia avoimessa!"-kyltti, että lainasin namialustaa ja ohjasin elukan targetilla vähän kauemmas seisomaan. Pitää varmaan askarrella vaikka pahvista oma hyppy ja alkaa touhuta tämän asian parissa ihan urakalla. Pahviahan meillä muuton jälkeen riittää!

Kaket oli tosi jees! Ilmeisesti koira on broiskuista niin liekeissä, että tekee kakeja vaikka miten päin ja minun ollessani vaikka miten kaukana. En valita.
Uusin seuraamistreenejä parin, kolmen askeleen pätkissä ja palkkailin täydellisestä kontaktista ja käännöksistä. Oli jees taasen!

Lopuksi erehdyin vielä kaivelemaan kapulan autoni uumenista. Ensin nostatin käteen, sitten juoksin pitkin kenttää kapulan kanssa ja lopuksi pyysin vielä kantamaan sitä pari askelta ja asettumaan kapulan kanssa sivulleni. Tämä tehtiin pari kertaa, molemmat tosi hyvin. Jes! Alkuun tuo vähän syljeksi kapulaa ja haki sen paikkaa, mutta hyvään suuntaan tässä ollaan menossa.

Treeneistä palattuamme kohtasin rapussa vastapäisessä asunnossa elävää porukkaa. Ensimmäinen kommentti oli, että "pakko tulla nyt moikkaamaan tätä koiraa, kun siitä on kuullut niin paljon muttei ikinä nähnyt!" Tässä vaiheessa olin itse aivan kauhuissani - onko minun koirakatraani karjunut poissaollessani siinä määrin, että mekkala kuuluu vastapäisee asuntoonkin? Onnekseni huoleni oli turha - naisen tytär esitti viime vuonna Minttua useaan otteeseen lapsi & koira-kilpailuissa, mistä Minttukin on tullut tutuksi. Kuulema kaikki piskit ovat olleet oikein hiljaisia, eivätkä he olleet tietoisia edes pentujen öisistä kuoroista... Positiivista!

Koska minulla oli vielä pyöryköitä jäljellä, kalastin Meelan keittiöön vähän opettelemaan asioita kanssani. Aion ehdollistaa myös Meelan naksuttimelle, ja siitä oli hyvä aloittaa. Tungin pennulle broileria naamaan ja naksuttelin. Se ei ehkä ihan tajunnut jutun ideaa, mutta kyyyllä siitä vielä pätevä tokokoira leivotaan! Joskus.