Meiltä alkoikin jo ruoka loppua...

Ennen minun ja shelttien siirtymistä Lieksan korpeen ajattelin pikaiseen päivittää tämän päivän agilityepisten tuloksia. Kuten kuvasta näkyy, kotiintuomisia saatiin!

Inka tosiaan starttasi Mintulla sekä mölli- että kisaradalla, joista mölleissä kilpailun ulkopuolella.
Ensimmäinen rata taisi olla ihan nolla?, mutta koska Minttua palkattiin kontakteille, se sai sieltä hylsyn. Tämän hyvän treeniradan jälkeen tehtiin sitten seuraava, jolle mennessä Minttu oli ihan liekeissä! Kisaavien radalta löytyivät rengas ja pussi, joita Inka ei ollut vielä Mintulla mennyt. Lisäksi oli toki keinu, kepit jne, ja Minttu teki kaiken tosi hyvin! Harmillisesti toiseksiviimeinen este koitui kaksikon "kohtaloksi", kun Minttu kaahasi putken suun ohitse intopinkeyksissään. Toisella yrityksellä kuitenkin sujahti sisään ja teki radan kauniisti loppuun!

Tuloksena kisaavien radalta siis 5vp ajalla 48.?, Minttu hävisi vain ajassa ensimmäiseksi tuleelle Neekalle. Sijoitus siis toinen. Palkinnoksi saatiin koiranmakkaraa, ruusuke ja vetolelu.
Nytpä vaan hyvillä mielin ensi viikonlopun kisoja odottamaan!

Ohjaajanmuutos

Kaikki tämä sai alkunsa eräänä iltana, kun jonkin aivopierun seurauksena sovimme Inkan kanssa, että hän kisaa Mintulla 6.8 kisoissa pari rataa, koska en itse pääse paikalle. Minttuhan tunnetusti kulkee kenen tahansa kanssa, ja rakastaa agilityä siinä määrin, että tuskin lähtee kyseenalaistamaan radalle lähtemistäkään... No, ei kun tuumasta toimeen ja ilmot vetämään!

Inka kokeili Minttua jo ensimmäisen kerran keskiviikkona, mutta kaksikon touhu ei ollut kovin vakuuttavaa. Koska Cara ja Minttu ovat hyvin erilaiset ja Mintun kanssa on erilaisia käskyjä ja muuta, oli aluksi toki ongelmia yhteisen kielen löytämisessä.

Tämänpäiväisissä treeneissä meno alkoi radan uusintayrityksellä näyttää jo ihan sujuvalta! Minttu tarvitsee selkeät käskyt ja sille pitää näyttää, mihin ollaan seuraavaksi menossa. Tämä homma alkoi olla kunnossa, ja jopa aiemmin niin paljon junnanneet kepit saatiin useampaan otteeseen mentyä ihan kauniisti. Kontaktien kanssa olisi hiottavaa, mutta muuten tämä alkoi olla jo ihan lupaavaa.

Tuo ratahan on minun ulkomuististani piirtelemä rata sieltä edellisen viikonlopun mudiseikkailun treeneistä. Kinkkisistäkin kohdista selvittiin kunnialla, ja kevyessä 20 asteen helteessä koiratkin jaksoivat pitkästä aikaa treenata mainiosti!

Inkalla ja Mintulla on vielä startit kahdelle radalle huomisissa mölleissä, ja ensi viikon agitreenien yhteydessä kiiturini jääkin sitten hoitoreissulle. Tuloksia odotellessa!

Villakoirakerhon match show

Villakoirakerho järjesti vuosittaiset mätsärinsä läheisen Citymarketin pihassa, joten iltani päätin kuluttaa mukavassa koiraporukassa turisten ja muutaman euron siihen muovinauhaankin tuhlaten. Päivällä oli hurjan kuuma, joten pakkasin koirilleni mukaan pari pullollista vettä, kylmäkalleja (häkkiin vilttien alle laitettavaksi) ja viilennysloimen. Nämä varotoimet osoittautuivat melko turhiksi, sillä iltaa myöten sää viileni, ja Meelan häkki saatiin vielä asetettua varjoon. No, tulipahan ainakin kokeiltua moisen romumäärän kuljettamista paikasta a paikkaan b.

Meela sai tutustua ympärinstöön hihnan päässä, ja suurimman osan aikaa se palloilikin häkissä sisarensa Islan kanssa, kun minun piti keskittyä mm. kehien kuvaamiseen ja Mintun kanssa touhuamiseen. Minttu olikin innoissaan jakamattomasta huomiostani, ja tervehti iloisesti kaikkia koirakavereitaankin.
Meela ei omaan tyyliinsä aristellut ihmisiä tai koiria yhtään, ja tekikin tuttavuutta muutaman uuden shelttikaverin kanssa, mukaanlukien pari viikkoa nuoremman blue merlen.

Mintun pariksi sattui brasilianterrieri, ja olimme A-puolisko, joten sain liikkua Mintun kanssa mukavasti reipasta tahtiamme. Vähän tuo olisi halunnut peitsille heittää, mutta muutoin esiintyi varmasti vapaalla hihnalla ja malttoi seisoakin oikein kauniisti paikoillaan. Mehän ei olla kehäjuttuja tehty sitten Juuan näyttelyn, joten pitkästä aikaa kehässä oltiinkin!
Kauniista esiintymisestä palkkioksi punaisen nauhan virkaa toimittanut keltainen lahjanaru ja purutikku, jota syömään siirryimme kehän ulkopuolelle.

Punaisten kehässä koirat asetettiin nopeusjärjestykseen, ja meidän eteemme jäi vielä yksi koirakko, joka kuulema liikkuisi keskinopeudella. Toivoin, että tämä olisi tarpeeksi luja vauhti myös meille, mutta turhaan. Meininki pienten punaisten juostessa oli niiiin hidasta, etten saanut Mintun kanssa oikein mitään ravia aikaiseksi, vaan tyydyin vain käytännössä taluttelemaan sitä ympäri. Tällaisella sunnuntaikävelyllä ei tietenkään palkintosijoja irronnut, joten tämänkertainen tuloksemme jäi vain siihen muovinauhaan.

Osuutemme jälkeen jäimme vielä seurailemaan muiden kehien loppua ja tuttujen pärjäämistä. Samalla kävimme Inkan kanssa napsimassa pennuistamme uudet seisotuskuvat, joten yllä Meelan 13vko pose.

Kun toiminta viimein loppui, pakkauduimme romppeinemme takaisin autoon ja karautimme pihamaalle. Shelttien sekä naapurissa asuvien Anskun & Bogi-coccerin kanssa suuntasimme saman tien iltalenkille pellolle.
Loppuun vielä kuvamateriaalia lenkiltä.

Reggaerekka on tour

Vietettyäni tiistain ja keskiviikon välisen yön pakkaillen, tuskaillen mitä kaikkea haluan mukaan ja siivoillen rottia, oli viimein aika aloittaa reissu. Ennen matkaan lähtöä kuitenkin olimme sopineet pienimuotoisen perhetapaamisen Kristinan & Magnuksen (ja Sagan) sekä Inkan & Islan kanssa Aavarannalla.

Meela ja Isla lähinnä keskittyivät leikkimään keskenään, Minttu puolestaan lähinnä komensi Magnusta pysymään poissa kimpustaan...
Shetlantilaiset touhusilivat pari tuntia keskenään, ja jopa Meela oli autoon pakkautuessa väsyneen oloinen.

Magnus, Isla, Minttu & Meela

Kello kahden aikaan kurvasin autoineni Merimiehenkadulle ja poimin Emmin & Toivon kyytiin. Sheltit saivat markustaa C5:den takakontissa, Toivoton majoitettiin takapenkille. Alkumatkasta Meela malttoi nukkua ehkä tunnin, ja sen jälkeen sain ihastella taustapeilistäni tasaisin väliajoin pienen sheltinpennun naamaa. Onneksi Meela oli näppäränä tyttönä keksinyt muutakin tekemistä: se oli silpunnut konttiin mm. jonkun siellä olleen lattialistantapaisen, joten imurointia tiedossa minulle!

Saavuimme helteiseen Lahteen tutulle pihamaalle. Yövyimme koko retkemme ajan Maijan ja Johannan luona, missä koirillemme oli seuraa vanhoista tutuista Kidasta, Tarasta ja Jetasta.
Kun olimme saaneet koirat ulkoistettua autosta, painelimme samoin tein koirarannalle uittamaan koko porukan. Tämä olikin Meelalle aivan loistavaa hihnatreeniä! Vieras paikka, runsaasti vieraita koiria ja vilkasta liikennettä. Itsehän en täällä metsän keskellä viitsi kaivella hihnoja lenkille kovinkaan usein, joten olin yllättynyt siitä, miten asiallisesti pikkusheltti käyttäytyi.

Ilta meni koirien kanssa kaikessa rauhassa, ja Meelakin malttoi rauhoittua vieraaseen paikkaan. Tässä välissä lienee syytä ylpeillä sillä, ettei vieraskorea pikkupentu pissinyt yön aikana kertaakaan sisälle! Aamulla tosin piti herätä jo seitsemän aikaan ulkoilemaan ja touhuamaan, mutta muuten se oli aivan upea.

Torstai oli vielä edellistä päivää helteisempi, mutta päätimme silti käydä vähän treenailemassa koiria läheisellä kentällä.
Mintun kanssa otin seuraamista, jääviä, luoksaria ja lopuksi muistuttelin ruutua. Ihan kiva, ei helle verottanut yhtään. Plussana kaikkeen voin sanoa, että toi oli tosi hiljainen! Muut koirat leikkivät ja tekivät omiaan, mutta ainoa kohta missä Minttu intoutui haukkumaan, oli kun se kuumui pallosta niin kovasti.

Meelan kanssa vain leikittiin ja muisteltiin istu-seiso-maahan-käskyjä.
Lopuksi koirat saivat toki leikkiä vapaina keskenään ja hakea palloa. Yllättävän kauan nuo helteistä huolimatta sitten jaksoivatkin!

(c) Emmi H.

(c) Emmi H.

Koirien levättyä päivän ja meidän ihmisten leivottua mm. kakkua ja muuta mukavaa, päätimme lähteä taas kerran uimaan koko porukalla. Tällä kertaa houkuttelin myös shetlantilaiset uimasille, ja kaupasta hakemani Frolickit maistuivatkin merleille mainiosti. Minttu kävi monta kertaa uimasilla, mutta Meela tyytyi vain kahlailemaan rannassa. Ulapalta tuli aika kova aallokko, joten en kyllä yhtään ihmette, ettei pentu uskaltanut kovin syvälle lähteä.

Perjantai oli lämmin ja kiireinen päivä. Heti aamulla jätin koirat Johannan hoitoon, kun lähdin Maijan ja Emmin kanssa käymään tallilla. Meela oli kuulema aiheuttanut hämminkiä mm. pissimällä sänkyyn...
Pikaisen levähdettyämme auton nokka käännettiin kohti Helsinkiä, jossa sitten vierähtikin koko päivä varsin koiraisissa merkeissä.

Ensin vietiin koirat koirapuistoon vähän päästelemään höyryjä. Olimme sopineet tapaavamme Rem, Rena, Ruki ja Frigi-belgit, Fiilis-nahkan ja Dusty-göötin puistolla. Porukkaa oli vielä vähän enemmän, enkä kyllä enää edes muista, mitä kaikkia koiria tapasimmekaan!

Nuori Ruki yritti saada Meelaa leikkimään kanssaan, mutta pikkusheltti ei oikein lämmennyt. Minttu sen sijaan juoksi pitkin puistoa keppien perässä siinä missä kaikki isotkin koirat.
Lämmintähän perjantaina oli kuuleman mukaan parhaimmillaan 34 astetta, joten koirat eivät kellään tainneet ihan parhaassa vedossa olla.

Ruki, Fanny, Rem, Rena, Frigi, Minttu, Meela & Toivo

Koirapuistolta suuntasimme kohti HSKH:n kenttää, jossa meidän oli määrä tutustua yhteen uusista suosikkiroduistani; mudeihin. Paikan päälle saatiin peräti neljä kiharaturkkia, joiden kanssa joensuulaiskoirat tulivat mainiosti toimeen. Mudit vastasivat upeasti mielikuvaani rodusta, ja kun pääsimme vielä seuraamaan SM-kisoissakin menestynyttä mudikoirakkoa agiradalla, aloin toden teolla olla varma siitä, että yksi kihara vielä minunkin talouteeni astelee siellä hamassa tulevaisuudessa.

Pakko näin joensuulaisjunttina vielä sanoa, että kylläpä tuo HSKH:n kenttärykelmä oli huikea paikka! Oikeasti, meinasi meillä Emmin kanssa tipahtaa leuka lattiaan, kun näimme monta kentällistä täynnä upouusia ja hyvin huollettuja koiraharrastustarvikkeita. Jotain niin erilaista kuin meillä täällä Joensuussa. Kuulema sinne oli tulossa vielä hallikin. Päästäisiinpä täälläkin joskus noin upealle tasolle...

Koirat leikkivät pitkän aikaa yhdessä, ja Mintun kanssa käytiin kokeilemassa pari hyppyä ja keppejä. Pitkä tauko agilitystä tuntui, mutta sitten tuo taas muisti jutun juonen. Ja hei, se kepitti itsenäisesti jopa vaikeammalta puolelta! Tosi jees.

Illan viiletessä istuuduimme seuraamaan kisaavien agilitytreenejä, ja joukossa oli tosiaan kovan luokan harrastajiakin koirineen. Ratojen katsominen oli opettavaista, ja kotona piirsin radasta muistiin pätkät, jotka tuottivat ongelmia treenaajille. Ihan pakko päästä itsekin kokeilemaan!

Minttu ja Meela makoilivat rauhassa muiden treenatessa, mutta tunnin lepäiltyään ne jaksoivat taas juosta mudikavereidensa kanssa vinhasti. Etenkin vaaleaan Muru-mudiin Meela ihastui kovasti, eikä varmasti pannut pahakseen monia silittäjiä ja sylejä, joissa se sai vierailla.

Kello oli jo liki yhdeksän, kun pääsimme jatkamaan matkaamme takaisin Lahteen. Hyvin väsyneinä, nälkäisinä ja suorastaan hysteerisinä palasimme Mukkulaan ja pääsimme (voi onnea!) valmiiksi katetun pöydän ääreen syömään tortilloja.

Iltasella tehtiin vielä kävelyretki rantaan. Jaksan aina ihmetellä tuon pennun jaksamista - koko päivä ulkoilua, automatkat, vieraita paikkoja, koiria, liikennettä... ja silti se jaksoi rällätä lenkillä samaa vauhtia kuin pitkäjalkaiset paimenet! Paluumatkalla Meela bongasi tiellä hypelleen sammakonkin, ja saalisti sitä niin kauan, kunnes sammakko tajusi loikata aluskasvillisuuden suojiin.

Lauantaina isäntäväkemme lähti jo aikaisin aamulla itse reissuun. Minä en ehtinyt edes herätä liikehdintään, vaan nukuin sikeästi pitkälle puoli yhteentoista saakka. Näin tekivät myös koirat, jotka taisivat olla eilisestä reissusta väsyneempiä kuin antoivat ymmärtääkään.

Koiriamme väsyttämään saapui Tinja-keeshond Heinolasta. Tinjaa Minttu oli nähnyt viimeksi syksyllä, kun se omistajineen vieraili luonamme Noljakassa. Tinja ihastui ikihyviksi Toivoon, ja kaksikko leikki sisällä sillä aikaa, kun minä ja Emmi pakkasimme tavaroitamme ja valmistauduimme lähtöön.

Kaikki romppeet raahattiin autoon, ja minun johdollani lähdimme autoilemaan kohti tutuksi tullutta rantaa. Päivä oli kuuma, joten veden äärellä koirien oli parempi leikkiä kuin kuumalla niityllä. Hyvän tovin ne jaksoivatkin juosta, ja Minttukin käväisi uimassa. Hauskan rantapäivän jälkeen koirat sitten pakattiin autoon ja lähdettiin paluumatkalle kohti Joensuuta.

Kotimatka sujui rattoisasti, ja kotipihaan saavuttaessa koirilla oli tietenkin taas kerran hurjasti energiaa purettavanaan. Illalla käytiin juoksemassa pitkin hiekkateitä ja sisällä piti leikkiä pitkälle iltaan.

Iso kiitos kaikille matkaamme osallistuneille, oli aivan loistava lomareissu!

Lomilla ollaan!

Moimoi vain!
Vähän on tullut taukoa treeneistä varsinkin agilityn saralla. Ensin oli tappohelteitä, sitten Ilosaarirock, jonka ajaksi kenttämme on niittyleirinnän käytössä... No, tokotreeneissä käytiin kai viikko takaperin, ja sitten ollaan treenailtu itsenäisesti kotona. Muuten on mennyt aika pitkälti koirakavereiden kanssa touhuillessa ja auringosta nautiskellessa.

Toissaviikon loppupuolella (huhhuh!) meillä oli koiraporukalla piknik. Meillä oli paljon koiria ja ihmisiä, ja kuumasta säästä huolimatta koirat jaksoivat riehua ihan kiitettävästi. Niitä käytettiin välillä uimassakin, etteivät ihan olisi läkähtyneet. Kotiin tultaessa oli kyllä kaksi kappaletta shelttejä ihan taju pois, ja hyvä niin!
Muutoin lenkit on ajoitettu melko pitkälti yöaikaan, kun ei ole niin kuuma. Shelttien vuorokausirytmikin alkaa olla sellainen, että yöllä on hirveät bileet ja päivisin vaan nukutaan... Naapurit varmasti arvostavat, kun nämä sankarit vinguttelevat lelujaan keskellä yötä.

Mintun kanssa ollaan tehty tosiaan sitä tokoa, ja vitsit se on ollut kiva! Noutajatreeneissä keskityttiin lähinnä hiljaa treenaamiseen. Pohdittiin asiaa porukalla, tultiin siihen tulokseen, että heti kun koira haukahtaa, se menee autoon. Ovi kiinni, ja kun se on rauhassa siellä, niin jatkuu. Lyhyttä treeniä, jonka päätteeksi iloisesti autoon ja sinne vielä namia, ettei autosta tule ikävä asia, vaan se kaikkein kurjin juttu on, että treeni loppuu. Saas nähdä, onko tästä pitkällä tähtäimellä iloa.

Samaisista treeneistä tarttui matkaan kikka opettaa luoksarin pysäytys pelkälle käsimerkille. Lähdin työstämään hommaa pallon kanssa niin, että jätin koiran ja kutsuin sen ihan normaalisti luokse, jonka jälkeen pari kertaa heitin pallon sen taakse, jolloin koira tietysti pysähtyy ja kääntyy hakemaan palloa. Pari toistoa, ja sitten jätin pallon ensimmäisellä kerralla heittämättä. Pysähtyi välittömästi ja tosi suoraan, jonka jälkeen palkkasin pallolla. Parin toiston jälkeen tein valeheiton ilman palloa - toimi. Palkkaa taas. Seuraavalla kutsuin sen lopuksi vielä sivulle, josta palkkasin pallolla. Tämä toimii!
Targetin kanssa nuo luoksarit on olleet vähän niin ja näin, kun tuo superahne koira meinaa vetää vinoksi, kun namit vetää niin voimakkaasti puoleensa. Mutta pallon kanssa oppi heti, ja seuraa kättä skarppina. Jes, yksi ongelma pois päiväjärjestyksestä!

Täällä en ole tainnut vielä hehkuttaakaan, että me ollaan tehty myös muutama kokonainen nouto! Tänään sama myös raskaammalla kapulalla. Homma alkaa mennä hyvään suuntaan - sama maaninen kiilto kuin silloin, kun tolle näyttää palloa syttyy sheltin silmiin myös noutokapulan vilauttamisesta. Ja uskokaa tai älkää, vuosi takaperin tuo koira ei suostunut ottamaan sitä kapulaa edes suuhunsa.
Vielä kun saisi homman hiottua viimeisen pälle, niin voisi ottaa videoita...

Seuraamiset paranee ja tiivistyy aina vaan, liikkeistä jätöt on hyviä kuten aina ja kaket saa varmuutta. Mitähän vielä? No ehkä siinä kaikki Mintun tokorintamalta.

Ja entäs sitten kersa? Olen havainnut olevani melko laiska opettamaan tuolle mitään uutta, vaikka yhden ruuan pyrinkin tarjoamaan aivotyöskentelyn ohella. Se, onko se aivotyöskentely sitten treenejä, lenkillä luoksetulon vahvistelua vai aktivointileluja, onkin sitten eri asia...
Jotain ollaan kuitenkin tehty, ja siitä on ihan video todisteeksi!

Mintun opetin tulemaan sivulle ihan vetämällä namilla, mutta Meelan kanssa olen alkanut ihan mielenkiinnosta käyttää tuota laatikolla opettamista. Meillä laatikko tosin on sanakirja, mutta joo. Pentu osaa jo mennä kirjan päälle ja pyöriä samalla, kun minä itse liikun. Vahvistetaan tätä vielä, ja siirrytään sitten seuraavaan vaiheeseen.

12vko (c) Netta T.

Viime viikonlopun koirat olivat hoidossa vanhempieni luona, kun itse olin Ilosaarirockissa valokuvaajana. Joskus viikko sitten myös madotin Meelan, ja tänään oli sitten Mintulle varattu rokotus. Otin pennun mukaan ja tiedustelin, josko sillekin voitaisiin lykätä ensimmäinen piikki siinä samalla. Tämä sopi, ja nyt on molemmilla sitten rokotukset! Tietysti Meelalle vielä tehosteet myöhemmin.
Kumpikaan ei pistoksista välittänyt, kun pöydällä oli raksuja tarjolla. Ahneet elukat.

Punnitsin myös koirat, Minttu painaa 7kg ja Meela 3.4kg. Minttu on saanut tosi kivasti lihasta takaisin nyt kesän mittaan, ja varmaan vielä sen 200g ainakin saisi tulla painoa lisää, että olisi samassa kunnossa kuin ennen pentuja. Muutenhan tuo on ihan sopiva, mutta edelleen vähän löysä. Treeniä vaan, onneksi syksyn mittaan illat viilenee ja pääsee sitten montuillekin juoksemaan!

Huomenissa suuntaamme koiraporukalla Lahteen. Ennen reissun alkua kuitenkin käydään vielä shelttiporukalla päästelemässä höyryt ulos, kun pentujen isä Magnus omistajineen poikkeavat tarkastamassa merlet. Tämän jälkeen sheltit & minä sekä Emmi & Toivo pakkaudumme C5:seen (!! ei Xantiaan, sinne paistuisi elävältä) ja suuntaamme nokat kohti Maijan ja Johannan lukaalia. Siellä koirille on toki seuraa talon omistakin koirista, mutta tarkoituksena olisi vielä poiketa moikkaamassa Noonaa, treffata Tinja-kessu ja käydä Helsingissä pyörimässä koiraporukassa.
Tästä lisää sitten varmaan ensi viikolla, nää lähtis nyt lomille!

(c) Netta T.

Vapaavuorolla

Eilen soittelin tuttuja läpi - viime perjantaina missattiin agitreenit hullujen helteiden takia, ja tänään oli sopivan pilvinen päivä sekä seuran vapaavuoro. Inka & Cara, Netta & Jussi, Reetta & Atte sekä Ansku & Bogi lähtivät treeniseuraksi.
Radan nyysin kaikessa kiireessä ja nettini toimimattomuudessa suoraan Maijan blogista.

Ensin tuo vaikutti kamalan hankalalta, ja radan ensimmäinen läpikävelykin oli aika... kiintoisa.
"Hei oottakaas nyt, yritän lukee tätä karttaa... tonne! Eiku ei, ei se nyt toimikkaa..."
"Laura anna se piirros nyt vaan tänne."
"Eikä! Minä opettelen nyt lukemaan tätä!"
Kunnialla siitä kuitenkin selvittiin, enkä tainnut edes kovin pahasti unohtaa koko rataa.

Heti kakkoselle tulo oli vaikea, olin tosi epäselvä jotenkin ja Minttu olisi halunnut kiertää esteen. Yritin selkeyttää ohjaustani, ja se meni hyvin. Kierrot hyvin ja keinulle meni kivasti. Ensin katsoin, että tuo innoissaan kaahaa lentokeinun, karjaisin sitä hidastamaan vähän turhankin topakasti ja se otti tosi pliisusti lopun. Kepeille valssailin varmuudeksi helpommalle puolelle, ja sitten jäätiin vähäksi aikaa puuhaamaan keppien parissa. Tauko näkyy Mintun kanssa nimenomaan kepeissä - se osaa hakea tosi kivasti ensimmäiseen väliin, mutta se varmuus, joka jo ennen kevättä saavutettiin, on karissut.
Muuri ja putki jees, putkelta tullessa halusi aina juosta muurille, vaikka itse olevinaan pidin rintamasuunnan tiiviisti kohti putkea ja huutelin vielä perään, että "täällä". Jäin lähemmäs odottamaan koiraa, mikä auttoi. Hypyt jees, jopa tuo 15-pimeähkö putkikulma toimi tosi kivasti. Lopussakaan ei ongelmaa, aika helppoa huttua, vaikka kamalalta kieputukselta ensin näyttikin.

Muiden suoritusten jälkeen otettiin rataa pätkissä vielä toistamiseen. Väliajalla vähän nostatutin kapulaa ja leikitin Meelaa pinkkivalkealla patukkalelulla. Ihan kivasti toi leikkii häiriössäkin, vaikka muut koirat kiinnostaisi iiihaaan kaamaalaaastiii!

Loppulämmittelyksi koirat saivat hiimailla vapaina kentällä, eikä niiltä enää hirveästi leikkiä irronnutkaan. Olivat leikkineet myös alkuverkaksi. Kaikilla oli myös pennut mukana, ja Isla sekä Meela mitattiin oikealla säkämitalla. Icelanderilla korkeutta hurjat 25cm, Meela tulee perässä 22-23cm korkuisena, jos oikein muistan...

Anskulla oli kamera mukana, häntä on siis kiittäminen näistä messevistä kuvista!

Hymysuu :D

Treeniväkivaltaa!

"Jeeeee hieno tyttö! Voitit pelin!"

Ja sitten vielä joskus... alkuviikosta otettuja kuvia rantaretkeltä. (c) Netta T. Mukana myös Meelan ysiviikkoisseisominen!