Reggaerekka on tour

Vietettyäni tiistain ja keskiviikon välisen yön pakkaillen, tuskaillen mitä kaikkea haluan mukaan ja siivoillen rottia, oli viimein aika aloittaa reissu. Ennen matkaan lähtöä kuitenkin olimme sopineet pienimuotoisen perhetapaamisen Kristinan & Magnuksen (ja Sagan) sekä Inkan & Islan kanssa Aavarannalla.

Meela ja Isla lähinnä keskittyivät leikkimään keskenään, Minttu puolestaan lähinnä komensi Magnusta pysymään poissa kimpustaan...
Shetlantilaiset touhusilivat pari tuntia keskenään, ja jopa Meela oli autoon pakkautuessa väsyneen oloinen.

Magnus, Isla, Minttu & Meela

Kello kahden aikaan kurvasin autoineni Merimiehenkadulle ja poimin Emmin & Toivon kyytiin. Sheltit saivat markustaa C5:den takakontissa, Toivoton majoitettiin takapenkille. Alkumatkasta Meela malttoi nukkua ehkä tunnin, ja sen jälkeen sain ihastella taustapeilistäni tasaisin väliajoin pienen sheltinpennun naamaa. Onneksi Meela oli näppäränä tyttönä keksinyt muutakin tekemistä: se oli silpunnut konttiin mm. jonkun siellä olleen lattialistantapaisen, joten imurointia tiedossa minulle!

Saavuimme helteiseen Lahteen tutulle pihamaalle. Yövyimme koko retkemme ajan Maijan ja Johannan luona, missä koirillemme oli seuraa vanhoista tutuista Kidasta, Tarasta ja Jetasta.
Kun olimme saaneet koirat ulkoistettua autosta, painelimme samoin tein koirarannalle uittamaan koko porukan. Tämä olikin Meelalle aivan loistavaa hihnatreeniä! Vieras paikka, runsaasti vieraita koiria ja vilkasta liikennettä. Itsehän en täällä metsän keskellä viitsi kaivella hihnoja lenkille kovinkaan usein, joten olin yllättynyt siitä, miten asiallisesti pikkusheltti käyttäytyi.

Ilta meni koirien kanssa kaikessa rauhassa, ja Meelakin malttoi rauhoittua vieraaseen paikkaan. Tässä välissä lienee syytä ylpeillä sillä, ettei vieraskorea pikkupentu pissinyt yön aikana kertaakaan sisälle! Aamulla tosin piti herätä jo seitsemän aikaan ulkoilemaan ja touhuamaan, mutta muuten se oli aivan upea.

Torstai oli vielä edellistä päivää helteisempi, mutta päätimme silti käydä vähän treenailemassa koiria läheisellä kentällä.
Mintun kanssa otin seuraamista, jääviä, luoksaria ja lopuksi muistuttelin ruutua. Ihan kiva, ei helle verottanut yhtään. Plussana kaikkeen voin sanoa, että toi oli tosi hiljainen! Muut koirat leikkivät ja tekivät omiaan, mutta ainoa kohta missä Minttu intoutui haukkumaan, oli kun se kuumui pallosta niin kovasti.

Meelan kanssa vain leikittiin ja muisteltiin istu-seiso-maahan-käskyjä.
Lopuksi koirat saivat toki leikkiä vapaina keskenään ja hakea palloa. Yllättävän kauan nuo helteistä huolimatta sitten jaksoivatkin!

(c) Emmi H.

(c) Emmi H.

Koirien levättyä päivän ja meidän ihmisten leivottua mm. kakkua ja muuta mukavaa, päätimme lähteä taas kerran uimaan koko porukalla. Tällä kertaa houkuttelin myös shetlantilaiset uimasille, ja kaupasta hakemani Frolickit maistuivatkin merleille mainiosti. Minttu kävi monta kertaa uimasilla, mutta Meela tyytyi vain kahlailemaan rannassa. Ulapalta tuli aika kova aallokko, joten en kyllä yhtään ihmette, ettei pentu uskaltanut kovin syvälle lähteä.

Perjantai oli lämmin ja kiireinen päivä. Heti aamulla jätin koirat Johannan hoitoon, kun lähdin Maijan ja Emmin kanssa käymään tallilla. Meela oli kuulema aiheuttanut hämminkiä mm. pissimällä sänkyyn...
Pikaisen levähdettyämme auton nokka käännettiin kohti Helsinkiä, jossa sitten vierähtikin koko päivä varsin koiraisissa merkeissä.

Ensin vietiin koirat koirapuistoon vähän päästelemään höyryjä. Olimme sopineet tapaavamme Rem, Rena, Ruki ja Frigi-belgit, Fiilis-nahkan ja Dusty-göötin puistolla. Porukkaa oli vielä vähän enemmän, enkä kyllä enää edes muista, mitä kaikkia koiria tapasimmekaan!

Nuori Ruki yritti saada Meelaa leikkimään kanssaan, mutta pikkusheltti ei oikein lämmennyt. Minttu sen sijaan juoksi pitkin puistoa keppien perässä siinä missä kaikki isotkin koirat.
Lämmintähän perjantaina oli kuuleman mukaan parhaimmillaan 34 astetta, joten koirat eivät kellään tainneet ihan parhaassa vedossa olla.

Ruki, Fanny, Rem, Rena, Frigi, Minttu, Meela & Toivo

Koirapuistolta suuntasimme kohti HSKH:n kenttää, jossa meidän oli määrä tutustua yhteen uusista suosikkiroduistani; mudeihin. Paikan päälle saatiin peräti neljä kiharaturkkia, joiden kanssa joensuulaiskoirat tulivat mainiosti toimeen. Mudit vastasivat upeasti mielikuvaani rodusta, ja kun pääsimme vielä seuraamaan SM-kisoissakin menestynyttä mudikoirakkoa agiradalla, aloin toden teolla olla varma siitä, että yksi kihara vielä minunkin talouteeni astelee siellä hamassa tulevaisuudessa.

Pakko näin joensuulaisjunttina vielä sanoa, että kylläpä tuo HSKH:n kenttärykelmä oli huikea paikka! Oikeasti, meinasi meillä Emmin kanssa tipahtaa leuka lattiaan, kun näimme monta kentällistä täynnä upouusia ja hyvin huollettuja koiraharrastustarvikkeita. Jotain niin erilaista kuin meillä täällä Joensuussa. Kuulema sinne oli tulossa vielä hallikin. Päästäisiinpä täälläkin joskus noin upealle tasolle...

Koirat leikkivät pitkän aikaa yhdessä, ja Mintun kanssa käytiin kokeilemassa pari hyppyä ja keppejä. Pitkä tauko agilitystä tuntui, mutta sitten tuo taas muisti jutun juonen. Ja hei, se kepitti itsenäisesti jopa vaikeammalta puolelta! Tosi jees.

Illan viiletessä istuuduimme seuraamaan kisaavien agilitytreenejä, ja joukossa oli tosiaan kovan luokan harrastajiakin koirineen. Ratojen katsominen oli opettavaista, ja kotona piirsin radasta muistiin pätkät, jotka tuottivat ongelmia treenaajille. Ihan pakko päästä itsekin kokeilemaan!

Minttu ja Meela makoilivat rauhassa muiden treenatessa, mutta tunnin lepäiltyään ne jaksoivat taas juosta mudikavereidensa kanssa vinhasti. Etenkin vaaleaan Muru-mudiin Meela ihastui kovasti, eikä varmasti pannut pahakseen monia silittäjiä ja sylejä, joissa se sai vierailla.

Kello oli jo liki yhdeksän, kun pääsimme jatkamaan matkaamme takaisin Lahteen. Hyvin väsyneinä, nälkäisinä ja suorastaan hysteerisinä palasimme Mukkulaan ja pääsimme (voi onnea!) valmiiksi katetun pöydän ääreen syömään tortilloja.

Iltasella tehtiin vielä kävelyretki rantaan. Jaksan aina ihmetellä tuon pennun jaksamista - koko päivä ulkoilua, automatkat, vieraita paikkoja, koiria, liikennettä... ja silti se jaksoi rällätä lenkillä samaa vauhtia kuin pitkäjalkaiset paimenet! Paluumatkalla Meela bongasi tiellä hypelleen sammakonkin, ja saalisti sitä niin kauan, kunnes sammakko tajusi loikata aluskasvillisuuden suojiin.

Lauantaina isäntäväkemme lähti jo aikaisin aamulla itse reissuun. Minä en ehtinyt edes herätä liikehdintään, vaan nukuin sikeästi pitkälle puoli yhteentoista saakka. Näin tekivät myös koirat, jotka taisivat olla eilisestä reissusta väsyneempiä kuin antoivat ymmärtääkään.

Koiriamme väsyttämään saapui Tinja-keeshond Heinolasta. Tinjaa Minttu oli nähnyt viimeksi syksyllä, kun se omistajineen vieraili luonamme Noljakassa. Tinja ihastui ikihyviksi Toivoon, ja kaksikko leikki sisällä sillä aikaa, kun minä ja Emmi pakkasimme tavaroitamme ja valmistauduimme lähtöön.

Kaikki romppeet raahattiin autoon, ja minun johdollani lähdimme autoilemaan kohti tutuksi tullutta rantaa. Päivä oli kuuma, joten veden äärellä koirien oli parempi leikkiä kuin kuumalla niityllä. Hyvän tovin ne jaksoivatkin juosta, ja Minttukin käväisi uimassa. Hauskan rantapäivän jälkeen koirat sitten pakattiin autoon ja lähdettiin paluumatkalle kohti Joensuuta.

Kotimatka sujui rattoisasti, ja kotipihaan saavuttaessa koirilla oli tietenkin taas kerran hurjasti energiaa purettavanaan. Illalla käytiin juoksemassa pitkin hiekkateitä ja sisällä piti leikkiä pitkälle iltaan.

Iso kiitos kaikille matkaamme osallistuneille, oli aivan loistava lomareissu!