Villakoirakerhon match show

Villakoirakerho järjesti vuosittaiset mätsärinsä läheisen Citymarketin pihassa, joten iltani päätin kuluttaa mukavassa koiraporukassa turisten ja muutaman euron siihen muovinauhaankin tuhlaten. Päivällä oli hurjan kuuma, joten pakkasin koirilleni mukaan pari pullollista vettä, kylmäkalleja (häkkiin vilttien alle laitettavaksi) ja viilennysloimen. Nämä varotoimet osoittautuivat melko turhiksi, sillä iltaa myöten sää viileni, ja Meelan häkki saatiin vielä asetettua varjoon. No, tulipahan ainakin kokeiltua moisen romumäärän kuljettamista paikasta a paikkaan b.

Meela sai tutustua ympärinstöön hihnan päässä, ja suurimman osan aikaa se palloilikin häkissä sisarensa Islan kanssa, kun minun piti keskittyä mm. kehien kuvaamiseen ja Mintun kanssa touhuamiseen. Minttu olikin innoissaan jakamattomasta huomiostani, ja tervehti iloisesti kaikkia koirakavereitaankin.
Meela ei omaan tyyliinsä aristellut ihmisiä tai koiria yhtään, ja tekikin tuttavuutta muutaman uuden shelttikaverin kanssa, mukaanlukien pari viikkoa nuoremman blue merlen.

Mintun pariksi sattui brasilianterrieri, ja olimme A-puolisko, joten sain liikkua Mintun kanssa mukavasti reipasta tahtiamme. Vähän tuo olisi halunnut peitsille heittää, mutta muutoin esiintyi varmasti vapaalla hihnalla ja malttoi seisoakin oikein kauniisti paikoillaan. Mehän ei olla kehäjuttuja tehty sitten Juuan näyttelyn, joten pitkästä aikaa kehässä oltiinkin!
Kauniista esiintymisestä palkkioksi punaisen nauhan virkaa toimittanut keltainen lahjanaru ja purutikku, jota syömään siirryimme kehän ulkopuolelle.

Punaisten kehässä koirat asetettiin nopeusjärjestykseen, ja meidän eteemme jäi vielä yksi koirakko, joka kuulema liikkuisi keskinopeudella. Toivoin, että tämä olisi tarpeeksi luja vauhti myös meille, mutta turhaan. Meininki pienten punaisten juostessa oli niiiin hidasta, etten saanut Mintun kanssa oikein mitään ravia aikaiseksi, vaan tyydyin vain käytännössä taluttelemaan sitä ympäri. Tällaisella sunnuntaikävelyllä ei tietenkään palkintosijoja irronnut, joten tämänkertainen tuloksemme jäi vain siihen muovinauhaan.

Osuutemme jälkeen jäimme vielä seurailemaan muiden kehien loppua ja tuttujen pärjäämistä. Samalla kävimme Inkan kanssa napsimassa pennuistamme uudet seisotuskuvat, joten yllä Meelan 13vko pose.

Kun toiminta viimein loppui, pakkauduimme romppeinemme takaisin autoon ja karautimme pihamaalle. Shelttien sekä naapurissa asuvien Anskun & Bogi-coccerin kanssa suuntasimme saman tien iltalenkille pellolle.
Loppuun vielä kuvamateriaalia lenkiltä.