Eilisen treeni, nyysitty suoraan Maijan blogista. Heti kun ilmoitin, että tänään on luvassa kieputusta, sain osakseni kyllästyneitä voihkaisuja. Mut hei, me ollaan viimeiset kaksi kertaa tahkottu ihan simppelisti, joten nyt vähän aivojumppaa! Tämä rata sisälsi kohtia, jotka piti oikeasti muistaakin. Itsehän en kyennyt ensimmäisellä testikerralla koko alkua ohjaamaan, kun en muistanut, missä järjestyksessä kaikki meni...
Mintulle kierrot eivät ole ongelma ja se kohtalaisen lämpimästä illasta huolimatta työskenteli niin innolla, että pomppi muutamia esteitä huvikseenkin minun keskustellessani ohjausvaihtoehdoista. Putkeen haki pääsääntöisesti hyvin, kunhan vain muistin blokata pääsyn puomille tehokkaasti. Oma muistini radan suhteen loppui aina neloselle, ja olin siitä viemässä koiraa muurille, kunnes ystävällisesti huomautettiin, että teen kaiken ihan väärin... No kuitenkin.
Kontaktit ottaa hyvin, siinä ei mitään.
Meidän mokamme rataa rakentaessa oli, että toinen putki lähti liian läheltä hyppyjä - koira piti vetää tosi hankalasti vielä eteenpäin ennen kuin se pääsi putkelle ja tilaa oli muutenkin tosi vähän. No Minttu pomppasi pari kertaa ihan sinne putken päälle, koska minä sen sinne osoitin. Ups. Kepeille haki kivasti ja teki hyvin loppuun. Pussin jälkeen otin vielä tuon kolmen hypyn suoran eteenmenoharjoituksena, mikä kelpasi koiralle mainiosti.
Myös pieni pääsi kokeilemaan ihan vähän agilityä. Nostimme Netan kanssa pentuja varten yhden lyhyeksi suoraksi rutatun putken ja muutaman siivekkeen esille. Meela kiersi siivekkeitä innoissaan patukkalelunsa perässä ja palkkaantui leikistä todella hyvin. Pitkiä jaksoja se ei kuitenkaan malttanut keskittyä, sillä samaan aikaan putkea treenaili Brandy ja radalla meni vielä toinen koirakin. Lisäksi harjoittelimme odottamista, ja lopuksi vielä sitä putkea. Netta piti Meelasta kiinni ja minä huhuilin putken päässä. Ensin Mel ei meinannut tajuta koko hommaa, mutta ensimmäisen onnistumisen jälkeen hakeutui putkeen vauhdikkaasti ja hyvin.
Toistoja oli tosiaan ehkä kolme-neljä kappaletta, niin ei pääse pentu ihan heti kyllästymäänkään.
Tiistaina olisi tokomöllit ja pentukurssi. Vaihtoehtoina joko oletettavasti tuttuja juttuja pentukurssilla tai yleisön hauskuttamista mölleissä, mikä olisi Mintulle hyödykästä... Kumpaan menisin? Äh!
Viime viikolla käväisin pentukurssin teoriakerralla, mutta tällä viikolla päästiin vihdoin ja viimein käytännön pariin. Meelan lisäksi kurssilla on monta muuta koirakkoa, joihin lukeutuvat mm. Inka & Isla sekä Netta & Brändi, joten ainakin pahemmanlaatuista häiriötä luulisi riittävän koko kurssin ajan tuon siskolikan toimesta!
Mel oli ennen kurssin alkua ehtinyt jo telkuta Timin kanssa pari tuntia, joten se ei paikan päälle saavuttaessa pursunut energiaa tai ollut kovin rasittava. Se saikin kouluttajilta paljon "voi kun se on rauhallinen ja keskittymiskykyinen!"-kommenttia, ja minä tyydyin naureskelemaan, että normaalisti tämä pentu on rauhallisesta kaukana... Mutta hirmu hyvin pieni jaksoi tosiaan keskittyä minuun (tai taskustani pilkottaneeseen pussilliseen broilerpyöryköitä), eikä juurikaan ottanut häiriötä ympärillä olevista vieraista koirista.
Ihan ensin menimme ympyrään, jossa harjoittelimme koiran oikea-aikaista palkkausta siten, että meidän piti pyrkiä palkkaamaan koiraa kielellä lipaisemisesta. Meela kyllä lipsutteli kielellään hyvin ahkeraan, ja sille olisi saanut olla tunkemassa namia suuhun ihan jatkuvalla syötöllä...
Seuraavaksi ohjaajat kävivät moikkaamassa koiria. Meelaa ei pahemmin kiinnostanut - se istui vierelläni ja otti kontaktia, ja meni tutustumaan ohjaajaan vasta, kun vihjaisin sille, että moikkaamassakin saa käydä. Kovin suurta innostusta vieraat ihmiset eivät kuitenkaan tällä kertaa saaneet osakseen, olihan minulla niitä superhyviä broilerpullia hyppysissäni, eikä superahne pentu olisi malttanut millään olla tekemättä töitä niiden eteen.
Jakauduimme kahteen riviin toisiamme vastapäätä. Homman nimi oli se, että kaikki kävelivät vuorotellen toistensa ohitse ja pentujen tuli pitää kontaktia omistajaansa. Kohtaaminen setterinpennun kanssa meni hyvin, eikä Meelalle tullut mieleenkään käydä tervehtimässä vierasta koiraa. Tätä olisin voinut tehdä useamminkin.
Kaikki ottivat myös yksi kerrallaan luoksaria siten, että ohjaaja otti koiran hihnan itselleen ja omistaja perääntyi sen verran, että saattoi kutsua pennun hihnanmitan päähän luokseen. Meela ei ehkä edes tajunnut tätä luoksariksi - me ollaan treenattu tätä niin paljon lenkillä ja irti, että parin askeleen kävelemiset eivät ehkä ihan uppoa pienenpienen kaaliin. No jaa, eiköhän se siitä pitene.
Ensimmäinen kerta oli minun makuuni aivan liian helppo ja yksinkertainen, sillä Meelan kanssa ollaan treenattu kaikkea tätä jo paljon yksikseenkin. Toivottavasti ensi kerralla, kun pentujen taso on selvillä, saadaan jotain vähän haastavampaa aivojumppaa! Itse otin vapaa-ajalla sivulletuloa, imuttelin seuraamista ja koetin vahvistaa maahanmenoa nopeammaksi.
Tänään ohjelmistossa sitten agilitytreenit, joissa ajattelin ensimmäistä kertaa tutustuttaa Meelaakin esteisiin... Jotain putken läpi juoksemista ja siivekkeiden välistä menemistä, ei mitään ihmeellisempää. Hirveästi himottaisi myös ACEn babykurssi ja joku tasokkaampi ryhmä, mut eihän tällaisella opiskelijalla ole varaa maksaa reilua kahdeksaakymppiä kurssista ja ajaa vielä kerran viikossa pari tuntia suuntaansa treenaamaan!
Tervetuloa seuraamaan minun ja Mintun suoritusta möllitokokehän laidalle!
Voin hyvillä mielin kertoa meidän hauskuttaneen tänään urakalla sekä yleisöä, muita kilpailijoita, tuomaria ja muuta henkilökuntaa osallistumalla avoimeen luokkaan. Koira oli fantastinen: kehän laidalla se vinkui, kun seurailimme avointa luokkaa. Se oli innoissaan, oli koko ajan perusasennossa ja piti kontaktia yllä, heilutti häntää (Minttu ylipäätään heiluttaa häntäänsä hyvin vähän ja vähäeleisesti), teki töitä mielellään ja oli kaikkea muuta kuin mitä se edellisissä mölleissä oli. Koko treenistä jäi niiiiiin hyvä mieli, etten meinannut pysyä nahoissani. Toi koira on menossa viimein parempaan!
Mut joo, numerot ja selitykset. Paikalla makaaminen 7 - Materon aivopierut; se meni maahan, ponkaisi sitten itsestään sivulle ja painui taas makuulle. Lisäksi tiellä kulki koira, jolle se sanoi pari kertaa vähväh. Seuraaminen taluttimetta 8,5 - Miimaa in flames! Porhalsi kuin pendoliino! Ja napsi minua lahkeesta (mitä ei ole koskaan tehnyt), ponkaisi eteeni niin, että astuin sen jalan päälle ja jotain. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 8 - Oisko haukahtanut tai jotain, kun en nyt oikeastaan muista, mikä tässä muka olis pieleen mennyt. Luoksetulo 5 - No eihän se pysähtynyt taaskaan kun ei ollu sitä palloo. Seisominen seuraamisen yhteydessä 8 - Jotain aiheeseenkuuluvaa intoilusählinkiä, uskoisin. Muuten tosi jees! Noutaminen 0 - Kokeen paras osuus! Liikkuri näyttää kohdan, mihin kapula tulee heittää. Kuittaan ja heitän kapulan... kohtisuoraan ylöspäin. Koko yleisö tuomari mukaanlukien hajoavat kehän laidalla tälle tapahtumalle. Minttu, jonka kanssa on tehty vauhtinoutoja, palauttaa kapulan minulle oikeaoppisesti. Teen toisen noudon onnistuen tällä kertaa heitossakin, Minttu varastaa kapulalle ja tuo sen minulle. Kolmas nouto, jolla koira pysyy paikoillaan ja jota palkkaan siitä, ettei se rynni kapulalle. Tässä kohti Mii paineistui, mutta kuulema korjasin jutun hienosti ja meno jatkui iloisena. Kauko-ohjaus 0 - Ei ottanut ekaa istumista, muuten bra! Estehyppy 0 - Yli-innokas shetlantilaiseni karautti esteelle, kun ilmoitin olevani "valmis". Ei myöskään istunut esteen taa ennen kuin kymmenennestä käskystä, mut muuten tosi kiva. Pitäisi saada oma hyppy, millä treenata. Kokonaisvaikutus 8 - Pisteitä pois uskoakseni mm. ääntelystä lähinnä liikkeiden välillä ja yleisestä koheltamisesta.
Tuloksena 58p (tälle tulokselle nauroin niiiiiiin paljon!) ja AVO0, sijoitus 3/3.
Kohdassa huomioita koirakosta maininta "Iloinen :) Hyvin korjattu koiran paineistuminen."
Paljon on treenattavaa, mutta hyvä mieli jäi minulle ja koiralle! Tämä oli tosi jees ja tästä on pitkästä aikaa todella hyvä jatkaa. Mut hei - mikä ohjaaja heittää kapulan päin seiniä ja astuu koiransa päälle seuruussa...
Perjantaina suunnattiin agilitytreenien jälkeen Netan ja Anskun kanssa nokat kohti metsää veripurkkeinemme. Koirat jäivät autoon odottamaan, kun vedimme useamman jäljen niitä varten. Samalla reissulla törmäsimme mm. vaskitsaan, joka epäonnisesti meinasi päätyä lenkkareideni survomaksi. Tämä kohtaaminen poikikin väsyneessä porukassamme vaskitsavitsejä loppuillan tarpeiksi.
Seuraavana päivänä kävimme shelttien kanssa ensin pyörimässä paimenpäivillä esittelemässä upeita pikkupaimeniamme, ja suuntasimme tämän jälkeen kämpän kautta takaisin jäljille. Tällä kertaa porukkaan oli lisätty vielä Emmi Toivonsa kanssa, joten autossa oli jälleen kerran varsin tiivis tunnelma. Päivä oli ikävän pilvinen ja viileä, minä kärsin järkyttävästä flunssasta ja meinasin jäätyä turhan kevyessä syystakissani. Ensi alkuun päätettiin ajaa helpoimmat jäljet, eli Jussin ja Toivon jäljet, ja minä lampsin kameroineni metsään kuvaamaan suorituksia. Muut koirat odottivat vuoroaan syrjemmällä joko koiravahdin kanssa tai puihin sidottuina.
Kolmansina minä ja Minttu ajoimme oman jälkemme. Ensin sheltti vähän töhötti suuntaan jos toiseenkin, mutta kun se äkkäsi alkumakauksen, lähti elikko etenemään kuin juna! Se päräytti ensimmäiselle makaukselle hurjaa vauhtia. Kerran taisi eksyä, mutta palasti nopeasti takaisin jäljelle. Makausta Mii ei jäänyt merkkaamaan, vaan kurautti sen suuremmin ajattelematta siitä läpi - ei hyvä. Tässä vaiheessa se kuitenkin eksyi aivan totaalisesti. Suoritusta katsomassa ollut porukka nauroi kovin, kun sheltti töhötti menemään metsikössä ihan kujalla siitä, mitä se oli tekemässä. Syykin tälle käytökselle paljastui, kun merle kyykistyi kakalle. Ei kai sitä nyt kukaan kakkahätäisenä mitään jälkeä ala ajaa niin!
Toimituksesta selviydyttyään Minttu palasikin makaukselle ja jatkoi jäljen ajamista oikeaan suuntaan samalla vauhdilla kuin aiemminkin. Loppua se ei ihan meinannut äkätä, mutta kerran ohi karautettuaan se palasi ahmaisemaan kaatona toimineen maksalaatikon parempiin suihin ennätysnopeudella.
Hienosti se jäljellä puksuttaa - (c) Emmi
"Mitä ihmetä tää elukka oikein duunaa?" Minttu eksyi jäljeltä sinne kakalle...
(c) Emmi
Onnistuttiin! (c) Emmi
Namnam sanoo Matti syödessään kaatona toiminutta maksalaatikkoa ;) (c) Emmi
Kun kaikki olivat ajaneet omat jälkensä, laskettiin koirat irti ja ne saivat leikkiä yhdessä metsässä. Minttu, Meela ja Toivo juoksivatkin pitkin risukkoa aivan innoissaan!
Päivä oli oikein mukavan uuvuttava ja ennenkaikkea koiraisa, kun ulkona seisottiin puoli yhdestätoista reiluun neljään iltapäivällä... Tuloksena pari väsynyttä karvakasta ja yksi nenäänsä irti niistävä omistaja.
Kaivatessani vaihtoehtoista harrastamista tokon rinnalle ja ollessani äärimmäisen altis höyrähtämään ties mihin lajeihin, ilmoitin silmät innosta loistaen Mintun koiratanssikurssille. Koko humppakurssi käsitti neljä käytännönkertaa ja yhden teorian, johon en tosin maailmanmatkailujeni vuoksi voinut osallistua.
Kun saavuimme Netan & Jussin kanssa raviradan parkkiin, totesimme ryhmämme koostuvan varsin sekalaisesta ja sekatasoisesta porukasta. Ensimmäinen treenikerta sisälsi lähinnä jo ennestään tuttuihin temppuihin perehtymistä, mutta se oli toisaalta hyväkin - minä olen yleensä sen verran laiska näiden temppujen kanssa, etten jaksa opettaa niitä ihan "valmiiksi" asti. Riittää, että koira osaa tehdä ne ja on jollain tasolla sisäistänyt asian. Naksuttelin tuolle lähinnä peruuttamista, jalkojeni eteen seisomaan tulemista, jalkojen välissä kävelyä (jo tuttu heppa-käsky) ja muuta yhtä kehittävää. Koira suoriutui hyvin pyydetyistä, ja vaikkei osaa noista oltu ikinä temppuina treenattukaan, oli edessä seisominen mm. näyttelyistä niin helppo juttu, ettei tarvinnut kovin montaa toistoa, kun se jo homman hoksasi.
Kotona tehtäväksi jäi pohdiskella musiikkia omaan esitykseen ja kehitellä seuraavalle kerralle muutaman liikkeen sarja. Itsehän luonnollisesti kyhäsin koko homman kasaan puolisen tuntia ennen treenejä, mutta hyvin toimi, kun valitsin taktisesti ne koiralle kaikkein tutuimmat temput!
Jatkossa harjoittelimme muutamia temppuja (joista suurin osa oli, once again, Mintulle tuttuja mutta vaativat hiomista) ja treenailimme musiikin tahdissa liikkumista ilman koiraa. Tämä aiheuttikin ohikulkijoille runsaasti hupia; miettikää nyt, miltä on mahtanut näyttää, kun kourallinen ihmisiä ohjaa mielikuvituskoiraa pienessä kehässä musiikin soidessa vierellä...
Viimeiselle kerralle edettyämme olisi pitänyt suunnitella jonkin kiva ohjelma valitsemaansa biisiin. Tekniset ongelmat kuitenkin estivät musiikin saamisen, joten improvisoin äärimmäisen laadukkaan ohjelmakuvion johonkin täysin tuntemattomaan biisiin. Minttu oli innoissaan, teki kivasti ja minua lähinnä nauratti, joten ei kai se ihan katastrofi voinut olla!
Summa summarum: kivaa puuhaamista koiran kanssa, molemmat tykkäsimme kovasti. Osallistumme myös jatkokurssille, jonka järkkäämistä on kovasti lupailtu. Mukaan tarttui motivaatio opettaa koira toimimaan myös oikealla puolellani, tokoiluun orientoituneina kun olemme kovin vasureita molemmat!
Koska keskellä viikkoa iltaisin harvemmin on parempaakaan tekemistä kuin treenata koirien kanssa, tuli sekä tiistai että keskiviikko vietettyä mätsärikehissä. Edellisen fiaskon ja yleisen koiralauman keskellä paineistumisen jälkeen treeni tuli tuon vanhemman osalta todella tarpeeseen, ja pääsipä Timikin haistelemaan vähän sateista mätsäritunnelmaa!
Tankandoggien mätsärissä tiistaina minulla oli mukana kaikki kolme koiraani. Timi käyttäytyi oikein asiallisesti, vaikka se taisikin melko lailla mököttää vallinneen säätilan takia... Minttu käväisi JH-kehässä ensikertalaisen handlerinsa kanssa, ja näin molemmat tulevan viikonlopun junnuilijat ovat saaneet kertaalleen testata sheltin toimivuutta.
Litimärän shetlantilaisen ilme kertoi hyvin selvästi sen mielipiteen mätsäritouhusta, ja jos se olisi itse saanut päättää, olisi arvon elikko varmasti hypännyt Xantian rattiin ja kurvannut suorinta tietä kotiin ja pehmoiseen sänkyyn nukkumaan...
Minttu osallistui avoimeen luokkaan, jonka arvostelu oli ennen vetskuja. Se esiintyi kauniisti, ollen taas oma varma itsensä. Viimekertaisen kamaluuden jälkeen tämä oli kaikin puolin toivottua, ja vaikka tuomarin mukaan hyvin tasaväkisestä parista Minttu sinisen nauhan saikin, olin mielettömän ylpeä tytöstäni.
Nauhakehässä oli taas tungosta, eikä sheltti saanut tarvittavaa kiitorataa liikkeilleen - peitsiksi meni, eikä sieltä sijoituksia tullutkaan.
Timi yllätti käyttäytymällä asiallisesti ja jopa keskittymällä hetkellisesti! Sen parina oli belgianpaimenkoira, jonka Tim peittosi iloisella ja energisellä esiintymisellään, joka oli kovasti tuomarin mieleen. Pian vetskujen nauhakehä alkoikin, ja Timin lisäksi sinne suuntasi kolme punaisen nauhan saanutta koiraa. Tim esiintyi varsin timimäiseen tapaansa, ja tällä kertaa se sijoitettiin punaisten kolmanneksi! Se jätti taakseen jopa yhden kilpailijan, joten aika hieno saavutus tältä näyttelyretardilta.
Koiraa hakemaan tullut isäni oli hyvin mielissään Timin voitettua pussillisen koiranruokaa, se jätemylly kun kykenee pistämään poskeensa mitä tahansa nappulaa ilman, että vatsa sen suuremmin reagoisi.
Keskiviikkoisissa POKSin mätsäreissä sen sijaan oli edes hitusen kirkkaampi ilma, joten pakkohan sinne oli lähteä tukemaan oman seuran hallihanketta. Halli näytti edenneen tosi nopeasti, ja toivottavasti pääsemme shelttien kanssa jo syksyllä lämpimiin sisätiloihin treenaamaan agilityä!
Minttua olisivat kiinnostaneet maaperän hajut enemmän kuin esiintyminen, ja vaikka tuomari kovasti paria tasaväkiseksi sanoikin, niin kyllä Minttu ihan ansaitusti parinaan olleelle koiralle hävisi. Oli kuitenkin taas kerran ihanan reipas ja menevä, joten ehkä tässä ollaan hiljalleen pääsemässä takaisin vanhaan tunnelmaan!
Nauhakehässä oli kerrankin tilaa juosta, kun kiilasin kaikkien pikkukoirien etunenään. Ainoa vaan, että jonon häntä tuli vastaan heti ensimmäisen kierroksen jälkeen, kun oltiin liian nopsajalkoja...
Tälläkään kertaa ei suurempaa menestystä tullut, mutta tulipahan ainakin sosiaalistettua pentua ja väsytettyä molempia!
Mätsärin jälkeen käytiin vielä naapurini Anskun & Bogin kanssa lenkkeilemässä sateisessa metsässä. Sattui niinkin sopivasti, että ehdimme juuri ja juuri sisätiloihin, kun ulkona alkoi ukkostaa. Koirat saivatkin viettää illan pesuhuoneessa kuivamassa ja syömässä luitaan, enkä usko, että niilläkään oli mitään valittamista.
Tänään on vuorossa viimeinen tanssitunti Mintun kanssa, aiheesta lisää seuraavassa postauksessa!
Koko viikko on ollut enemmän tai vähemmän menoisa - ollaan käyty mätsäreissä, tokoilemassa, ageilemassa... vaikka mitä! En jaksa selostaa kaikkea kovinkaan tarkkaan, enkä varmaan enää edes muistaisi. Kerään muistinvirkistykseksi kuitenkin pääpointit.
Maanantaina suunnattiin pienellä porukalla agiliitelemään, minä tosin vain kuskin virkaa toimittaen. Inka treenasi Mintulla rataa, joka toimi oikein kivasti! Olisi itsekin kutkuttanut kokeilla, mutta eiköhän sitä taas tulevalla viikolla agiliitelyn makuun päästä taas pitkästä aikaa.
(c) Ansku
Käytiin treenien jälkeen vielä hakemassa Hesburgerista ruokaa, joka nautittiin Mustin ja Mirrin parkkipaikalla. Samalla reissulla shoppailin Mintulle purkillisen biotiinia, jotta saataisiin turkki palaamaan kuosiinsa mahdollisimman pian.
Iltasella käväistiin vielä Anskun & Bogin, Netan & Jussin + Brandyn sekä Emmin & Toivon kanssa treenaamassa tokoa. Minttu oli ensin tosi jees, mutta sitten se taas paineistui jostain aivan älyttömästi, ja se siitä sitten.
Tiistaina saattoi olla mätsäri, en muista enää. Tiistai tai keskiviikko se joka tapauksessa oli. Paikalla oli paaaaljon koiria ja ihmisiä, joten päivä venyi hyvin pitkäksi meidän kaikkien osalta. Jälleen kerran ihmeauto Xantia sai näyttää tilavan puolensa, kun sen sisuksiin survottiin lapinkoira Hupsis, cockeri Bogi, Brandy & Jussi sekä minun sheltantilaiseni, sekä tietenkin kaikkien koirien omistajat tavaroineen.
Leiriydyimme tehokkaasti kehien laidalle ja aloitimme odottamisen.
Minttu käväisi JH-kehässä tulevan viikonlopun juniorhandlerinsa kanssa. Kaksikko pääsi palkintosijoille ja Minttu sai kotiinviemisiksi nameja, mikä oli toki mitä suurimmassa määrin sheltin mieleen. Minun kanssani se sai punaisen nauhan, esiintyi surkeasti ja oli sijoittumatta.
Loppuviikko menikin melko pitkälti yksikseni tokoa treenaillen ja metsässä kierrelle. Meelan maha meni jostain sekaisin, ja tätä kesti aina perjantaihin asti. Perjantaina aamusella pikkusheltti säikäytti toden teolla - se oli ensin ripuloinut, jonka jälkeen se alkoi oksentaa. Voitte vain kuvitella reaktioni kaikkien viimeaikaisten parvojuttujen jälkeen! Tämä meni kuitenkin tunnissa ohitse, ja riisikuurilla myös maha saatiin viimein asettumaan takaisin normaaliin.
Perjantaina vein Mintun Inkan luokse hoitoon ja valmistautumaan lauantain agilitykoitokseen. Lauantaina sainkin herätä aikaisin varsin riemukkaaseen puheluun - shetlantilaiseni oli juossut nollaradan, sijoittunut toiseksi ja näin ollen saanut ensimmäisen LUVAnsa! En meinannut malttaa enää käydä uudelleen nukkumaan, mutta taisi siinä jossain välissä unikin tulla, kun seuraavan kerran heräsin tiedotukseen siitä, että toiselta radalta oli tullut viisi virhepistettä ja ensimmäinen palkinto.
Voitokas shetlantilaiseni palaili kotiin ja kuski sai kiitokseksi palkintokasseista löytyneet lahjakortin järjestäneen seuran kisoihin. Eipä voi muuta sanoa, kuin että hitsin hienosti ne kisat meni!
Yllä Emmin kuvaama video vitosen radalta. Ikävä kyllä nollarataa ei ollut kukaan kuvaamassa.
Sunnuntaina seikkailin koirineni möllitokoilemaan. Olin uhonnut testailevani sheltin kanssa avointa luokkaa, ja sinne sen ilmoitinkin! Sateinen sää oli kuitenkin karsinut kilpailijoita siinä määrin, että kun pentu kainalossani menin ilmoittautumaan, minulta tiedusteltiin, josko haluaisin kisata senkin kanssa pentuluokassa. Rokottamattomuus ei kuulema ollut este, ja niin Meela pääsi ensimmäisen kerran elämässään mätsärikehään.
Pikkupennulla oli niiiin kivaa! Se tepsutti terhakasti pinkin hihnansa päässä ravia, ja hypähti silloin tällöin tasajalkaa ilmaan, kun kehaisin sitä hienosta käytöksestä. Yleisö oli ihastuksissaan, ja kehän laidalta kuuluikin paljon ihailevia kommentteja. Meela poseerasi keskittyneesti tuomarille vapaasti seisoen ja käyttäytyi pöydällä kuin vanha tekijä, ei väistellyt ja antoi katsella hampaansakin. Kaunis käytös palkittiin punaisella nauhalla, ja pienenpienen kanssa siirryttiinkin kehän laidalle odottamaan nauhakehää.
Punaisten kehässä Meela oli niin ikään taidokas, ja se sijoitettiin kolmanneksi. Palkinnoksi kersa sai mitalin, ruusukkeen ja pussillisen kaikenlaisia herkkuja, jotka varmasti kelpaavat merleille vallan mainiosti! Meela oli kuulema yleisön ehdoton suosikki, ja tuomarikin kommentoi, että pentuni on hyvin lupaava tapaus, joka jaksaa jo tämän ikäisenä keskittyä loistavasti tekemiseen. Hieno pieni!
Ja sitten Minttu.... No okei, numeroita ja koottuja selityksiä.
Paikalla makaaminen 10 - Tämä yllätti! Ei olla tehty piiiiiiiiiitkään aikaan, eikä varsinkaan vieraiden koirien kanssa. Tosi tyytyväinen olin, vaikka kaksoiskäskyllä maahan menikin. Seuraaminen taluttimetta 7 - Ensin tosi jees, mutta sitten se haukkui jotain häiriötä ja paineistui, minkä jälkeen mistään ei tullut enää mitään. Tuomari oli myös unohtanut hypyn keskelle kenttää ja käski minun seuruuttaa sitä kohti hyppyä... No se sotki aika paljon, ja sen takia saatiin vähän plussaa, kun ei ollut meidän vika että hyppyeste kentällä tönötti. Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6 - Ihan jees, mutta paineistunut tuosta edellisestä liikkeestä ja haukkui. Luoksetulo 5 - Ei menny ihan kuin strömssössä, pysähtyi ehkä metrin ennen minua. Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 - Vähväh vuhvuh ja oliskohan tuo vähän jotain angstaillut siinä Nouto 0 - Kukaan ei sanonut, että olisi pitänyt älytä viedä oma kapula valmiiksi... No jouduttiin sitten ottamaan ihan älyttömän iso kapula, jota Minttu yritti urhoollisesti nostaa, muttei sit palauttanut minulle. Ymmärrän häntä kuitenkin hyvin ja olin hyvin otettu siitä, että yritystä löytyi. Kauko-ohjaus 7 - Olin itse vähän jäässä ja sähläilin omiani. Ekaa istu-käskyä ei ottanut, mutta loput tosi jees! Estehyppy 6 - Hmm jotain kaksoiskäskyjä jossain. Ai joo, eihän tuo toki osannut istua esteen taakse, kun ei olla ikinä tehty. Annoin käsimerkin ja suullisen. Hienosti kuitenkin pomppasi sivulle uudestaan! Kokonaisvaikutus 7 - Koska haukkuminen.
Pisteitä 121, tulos AVO3 ja sijoitus 3/3.
Tämä meni perseelleen, mutta ainakaan tämän huonommin ei voi enää ikinä missään mennä! En käsitä tuota paineistumisjuttua, mutta itse olen selittänyt sitä autokokeilun epäonnistumisena.
Senhän piti mennä näin: haukkuu ---> autoon --> tajuaa haukkumisen olevan huono, lopettaa
Mutta nyt kävi näin: haukkuu --> tajuaa joutuvansa autoon --> ahdistuu niin paljon siitä tiedosta, että tulee kova rangaistus, ettei kykene enää toimimaan.
Seuraava missioni on saada tuo tekemään taas ilman paineita, vaikka se haukkuisikin. Sen jälkeen voin perehtyä haukkujuttuihin jollain uudella kikkakakkosella. Ideoita otetaan vastaan! Tokoilujen jälkeen oli kieltämättä fiilis, että lopetan koko harrastuksen, myyn koirat ja muutan Timbuktuun rottineni. Nyt kuitenkin haluan kokeilla, mitä tapahtuu, jos tokoilen joka päivä ihan vähän ja iloisella mielellä ilman, että koira ehtii esim. mokata ja paineistua siitä.
