Skumppaa tiskiin ja kirvestä kaivoon

Putteroinen treenaa agilityä Inkan kanssa

Koko viikko on ollut enemmän tai vähemmän menoisa - ollaan käyty mätsäreissä, tokoilemassa, ageilemassa... vaikka mitä! En jaksa selostaa kaikkea kovinkaan tarkkaan, enkä varmaan enää edes muistaisi. Kerään muistinvirkistykseksi kuitenkin pääpointit.

Maanantaina suunnattiin pienellä porukalla agiliitelemään, minä tosin vain kuskin virkaa toimittaen. Inka treenasi Mintulla rataa, joka toimi oikein kivasti! Olisi itsekin kutkuttanut kokeilla, mutta eiköhän sitä taas tulevalla viikolla agiliitelyn makuun päästä taas pitkästä aikaa.

(c) Ansku

Käytiin treenien jälkeen vielä hakemassa Hesburgerista ruokaa, joka nautittiin Mustin ja Mirrin parkkipaikalla. Samalla reissulla shoppailin Mintulle purkillisen biotiinia, jotta saataisiin turkki palaamaan kuosiinsa mahdollisimman pian.

Iltasella käväistiin vielä Anskun & Bogin, Netan & Jussin + Brandyn sekä Emmin & Toivon kanssa treenaamassa tokoa. Minttu oli ensin tosi jees, mutta sitten se taas paineistui jostain aivan älyttömästi, ja se siitä sitten.


Tiistaina saattoi olla mätsäri, en muista enää. Tiistai tai keskiviikko se joka tapauksessa oli. Paikalla oli paaaaljon koiria ja ihmisiä, joten päivä venyi hyvin pitkäksi meidän kaikkien osalta. Jälleen kerran ihmeauto Xantia sai näyttää tilavan puolensa, kun sen sisuksiin survottiin lapinkoira Hupsis, cockeri Bogi, Brandy & Jussi sekä minun sheltantilaiseni, sekä tietenkin kaikkien koirien omistajat tavaroineen.
Leiriydyimme tehokkaasti kehien laidalle ja aloitimme odottamisen.

Minttu käväisi JH-kehässä tulevan viikonlopun juniorhandlerinsa kanssa. Kaksikko pääsi palkintosijoille ja Minttu sai kotiinviemisiksi nameja, mikä oli toki mitä suurimmassa määrin sheltin mieleen. Minun kanssani se sai punaisen nauhan, esiintyi surkeasti ja oli sijoittumatta.

Loppuviikko menikin melko pitkälti yksikseni tokoa treenaillen ja metsässä kierrelle. Meelan maha meni jostain sekaisin, ja tätä kesti aina perjantaihin asti. Perjantaina aamusella pikkusheltti säikäytti toden teolla - se oli ensin ripuloinut, jonka jälkeen se alkoi oksentaa. Voitte vain kuvitella reaktioni kaikkien viimeaikaisten parvojuttujen jälkeen! Tämä meni kuitenkin tunnissa ohitse, ja riisikuurilla myös maha saatiin viimein asettumaan takaisin normaaliin.

Perjantaina vein Mintun Inkan luokse hoitoon ja valmistautumaan lauantain agilitykoitokseen.
Lauantaina sainkin herätä aikaisin varsin riemukkaaseen puheluun - shetlantilaiseni oli juossut nollaradan, sijoittunut toiseksi ja näin ollen saanut ensimmäisen LUVAnsa! En meinannut malttaa enää käydä uudelleen nukkumaan, mutta taisi siinä jossain välissä unikin tulla, kun seuraavan kerran heräsin tiedotukseen siitä, että toiselta radalta oli tullut viisi virhepistettä ja ensimmäinen palkinto.
Voitokas shetlantilaiseni palaili kotiin ja kuski sai kiitokseksi palkintokasseista löytyneet lahjakortin järjestäneen seuran kisoihin. Eipä voi muuta sanoa, kuin että hitsin hienosti ne kisat meni!

Yllä Emmin kuvaama video vitosen radalta. Ikävä kyllä nollarataa ei ollut kukaan kuvaamassa.

Sunnuntaina seikkailin koirineni möllitokoilemaan. Olin uhonnut testailevani sheltin kanssa avointa luokkaa, ja sinne sen ilmoitinkin! Sateinen sää oli kuitenkin karsinut kilpailijoita siinä määrin, että kun pentu kainalossani menin ilmoittautumaan, minulta tiedusteltiin, josko haluaisin kisata senkin kanssa pentuluokassa. Rokottamattomuus ei kuulema ollut este, ja niin Meela pääsi ensimmäisen kerran elämässään mätsärikehään.

Pikkupennulla oli niiiin kivaa! Se tepsutti terhakasti pinkin hihnansa päässä ravia, ja hypähti silloin tällöin tasajalkaa ilmaan, kun kehaisin sitä hienosta käytöksestä. Yleisö oli ihastuksissaan, ja kehän laidalta kuuluikin paljon ihailevia kommentteja. Meela poseerasi keskittyneesti tuomarille vapaasti seisoen ja käyttäytyi pöydällä kuin vanha tekijä, ei väistellyt ja antoi katsella hampaansakin. Kaunis käytös palkittiin punaisella nauhalla, ja pienenpienen kanssa siirryttiinkin kehän laidalle odottamaan nauhakehää.

Punaisten kehässä Meela oli niin ikään taidokas, ja se sijoitettiin kolmanneksi. Palkinnoksi kersa sai mitalin, ruusukkeen ja pussillisen kaikenlaisia herkkuja, jotka varmasti kelpaavat merleille vallan mainiosti! Meela oli kuulema yleisön ehdoton suosikki, ja tuomarikin kommentoi, että pentuni on hyvin lupaava tapaus, joka jaksaa jo tämän ikäisenä keskittyä loistavasti tekemiseen. Hieno pieni!

Ja sitten Minttu.... No okei, numeroita ja koottuja selityksiä.

Paikalla makaaminen 10 - Tämä yllätti! Ei olla tehty piiiiiiiiiitkään aikaan, eikä varsinkaan vieraiden koirien kanssa. Tosi tyytyväinen olin, vaikka kaksoiskäskyllä maahan menikin.
Seuraaminen taluttimetta 7 - Ensin tosi jees, mutta sitten se haukkui jotain häiriötä ja paineistui, minkä jälkeen mistään ei tullut enää mitään. Tuomari oli myös unohtanut hypyn keskelle kenttää ja käski minun seuruuttaa sitä kohti hyppyä... No se sotki aika paljon, ja sen takia saatiin vähän plussaa, kun ei ollut meidän vika että hyppyeste kentällä tönötti.
Maahanmeno seuraamisen yhteydessä 6 - Ihan jees, mutta paineistunut tuosta edellisestä liikkeestä ja haukkui.
Luoksetulo 5 - Ei menny ihan kuin strömssössä, pysähtyi ehkä metrin ennen minua.
Seisominen seuraamisen yhteydessä 5 - Vähväh vuhvuh ja oliskohan tuo vähän jotain angstaillut siinä
Nouto 0 - Kukaan ei sanonut, että olisi pitänyt älytä viedä oma kapula valmiiksi... No jouduttiin sitten ottamaan ihan älyttömän iso kapula, jota Minttu yritti urhoollisesti nostaa, muttei sit palauttanut minulle. Ymmärrän häntä kuitenkin hyvin ja olin hyvin otettu siitä, että yritystä löytyi.
Kauko-ohjaus 7 - Olin itse vähän jäässä ja sähläilin omiani. Ekaa istu-käskyä ei ottanut, mutta loput tosi jees!
Estehyppy 6 - Hmm jotain kaksoiskäskyjä jossain. Ai joo, eihän tuo toki osannut istua esteen taakse, kun ei olla ikinä tehty. Annoin käsimerkin ja suullisen. Hienosti kuitenkin pomppasi sivulle uudestaan!
Kokonaisvaikutus 7 - Koska haukkuminen.

Pisteitä 121, tulos AVO3 ja sijoitus 3/3.

Tämä meni perseelleen, mutta ainakaan tämän huonommin ei voi enää ikinä missään mennä! En käsitä tuota paineistumisjuttua, mutta itse olen selittänyt sitä autokokeilun epäonnistumisena.
Senhän piti mennä näin: haukkuu ---> autoon --> tajuaa haukkumisen olevan huono, lopettaa
Mutta nyt kävi näin: haukkuu --> tajuaa joutuvansa autoon --> ahdistuu niin paljon siitä tiedosta, että tulee kova rangaistus, ettei kykene enää toimimaan.

Seuraava missioni on saada tuo tekemään taas ilman paineita, vaikka se haukkuisikin. Sen jälkeen voin perehtyä haukkujuttuihin jollain uudella kikkakakkosella. Ideoita otetaan vastaan! Tokoilujen jälkeen oli kieltämättä fiilis, että lopetan koko harrastuksen, myyn koirat ja muutan Timbuktuun rottineni. Nyt kuitenkin haluan kokeilla, mitä tapahtuu, jos tokoilen joka päivä ihan vähän ja iloisella mielellä ilman, että koira ehtii esim. mokata ja paineistua siitä.