Vaskitsan silmät

...eli sheltit mejästämässä!

Perjantaina suunnattiin agilitytreenien jälkeen Netan ja Anskun kanssa nokat kohti metsää veripurkkeinemme. Koirat jäivät autoon odottamaan, kun vedimme useamman jäljen niitä varten. Samalla reissulla törmäsimme mm. vaskitsaan, joka epäonnisesti meinasi päätyä lenkkareideni survomaksi. Tämä kohtaaminen poikikin väsyneessä porukassamme vaskitsavitsejä loppuillan tarpeiksi.


Seuraavana päivänä kävimme shelttien kanssa ensin pyörimässä paimenpäivillä esittelemässä upeita pikkupaimeniamme, ja suuntasimme tämän jälkeen kämpän kautta takaisin jäljille. Tällä kertaa porukkaan oli lisätty vielä Emmi Toivonsa kanssa, joten autossa oli jälleen kerran varsin tiivis tunnelma. Päivä oli ikävän pilvinen ja viileä, minä kärsin järkyttävästä flunssasta ja meinasin jäätyä turhan kevyessä syystakissani. Ensi alkuun päätettiin ajaa helpoimmat jäljet, eli Jussin ja Toivon jäljet, ja minä lampsin kameroineni metsään kuvaamaan suorituksia. Muut koirat odottivat vuoroaan syrjemmällä joko koiravahdin kanssa tai puihin sidottuina.

Kolmansina minä ja Minttu ajoimme oman jälkemme. Ensin sheltti vähän töhötti suuntaan jos toiseenkin, mutta kun se äkkäsi alkumakauksen, lähti elikko etenemään kuin juna! Se päräytti ensimmäiselle makaukselle hurjaa vauhtia. Kerran taisi eksyä, mutta palasti nopeasti takaisin jäljelle. Makausta Mii ei jäänyt merkkaamaan, vaan kurautti sen suuremmin ajattelematta siitä läpi - ei hyvä. Tässä vaiheessa se kuitenkin eksyi aivan totaalisesti. Suoritusta katsomassa ollut porukka nauroi kovin, kun sheltti töhötti menemään metsikössä ihan kujalla siitä, mitä se oli tekemässä. Syykin tälle käytökselle paljastui, kun merle kyykistyi kakalle. Ei kai sitä nyt kukaan kakkahätäisenä mitään jälkeä ala ajaa niin!

Toimituksesta selviydyttyään Minttu palasikin makaukselle ja jatkoi jäljen ajamista oikeaan suuntaan samalla vauhdilla kuin aiemminkin. Loppua se ei ihan meinannut äkätä, mutta kerran ohi karautettuaan se palasi ahmaisemaan kaatona toimineen maksalaatikon parempiin suihin ennätysnopeudella.

Hienosti se jäljellä puksuttaa - (c) Emmi

"Mitä ihmetä tää elukka oikein duunaa?" Minttu eksyi jäljeltä sinne kakalle...
(c) Emmi

Onnistuttiin! (c) Emmi

Namnam sanoo Matti syödessään kaatona toiminutta maksalaatikkoa ;) (c) Emmi

Kun kaikki olivat ajaneet omat jälkensä, laskettiin koirat irti ja ne saivat leikkiä yhdessä metsässä. Minttu, Meela ja Toivo juoksivatkin pitkin risukkoa aivan innoissaan!
Päivä oli oikein mukavan uuvuttava ja ennenkaikkea koiraisa, kun ulkona seisottiin puoli yhdestätoista reiluun neljään iltapäivällä... Tuloksena pari väsynyttä karvakasta ja yksi nenäänsä irti niistävä omistaja.

(c) Emmi H.