Viime viikolla tapahtui suorastaan mullistava asia, joka olennaisilta osin liittyy myös koiraharrastukseen. Yhdeksän vuotta perheessä ollut Xantia lähti vaihtoon. Tämän vihertävän tilaihmeen (ette tiedäkään, miten paljon koiria, ihmisiä, yöpymistarpeita ja koiranruokaa sinne voi tunkea!) paikan otti Renault Laguna, ilmastoitu punertavansävyinen farmari. Lienee sanomattakin selvää, että koiraisista matkoistamme tulee a) ilmastoidumpia b) väljempiä ja c) karvattomampia, kun koirat voi laittaa konttiin. Ah!
Mutta itse asiaan - noutajien treenikauden avausmölleihin.
Lähtiessämme sää oli melkein siedettävä, ilmopisteellä alkoi hieman ripeksiä ja kohta satoikin jo kaatamalla. Koirinemme pelastauduimme katokseen, mutta sade ei näyttänyt laantumisen merkkejä. Kisattava oli kaatosateessa, mikä oli ihan hyvä, sillä itse olen todella laiska ottamaan sadesäällä treeniä noin ylipäätään.
Möllit sattuivat valitettavasti menemään pentukurssin päälle, eikä Meela päässyt sinne touhuamaan. Itse olin tosi kipeänä, ja ideani oli seuraava: mölleissä Minttu väsyy kun pääsee tekemään, vapaa-ajalla treenaan Meelaa, joka väsyy siitä ja muiden katselemisesta. Sanomattakin selvää, että jälkimmäisen kohdalla tämä ei toiminut. Pieni riehui illalla sisällä lelujensa kanssa samalla, kun minä yritin lipittää teetä ja parannella fiilistäni.
Pentu on muutenkin hauska - se ei oikeasti pysy nahoissaan, jos treenitaukoa tulee vaikka kaksikin päivää. Huomasin tämän maanantaina, kun en ollut koko viikonloppuna treenannut kunnolla. Koulun jälkeen molemmat koirat olivat täpinöissään, joten vein ne hetkeksi juoksemaan pellolle ja purkamaan pahimmat energiansa. Kun olin syönyt, valitsin tunnin kävelyreitiksemme hyvin vilkasliikenteisen tien, jotta Meela joutuisi kohtaamaan autoja, koiria, ihmisiä ja pyöriä. Tämän kuvittelin vievän pahimmat energiat, mutta ei. Koko loppuillan shetlantilainen hillui pystyssä äärimmäisen sekavassa mielentilassa, ja lopulta ei auttanut kuin turvautua koirakavereiden apuun ja viedä tytöt lenkille Jussin, Brandyn ja Hupsiksen kanssa. Tunnin juoksentelun jälkeen Minttu oli väsynyt. Meelasta ei puhuta. Treenasin sillä vielä puolisen tuntia sisätiloissa, jonka jälkeen pentu nykerteli lelujaan ja suvaitsi vasta hyvin myöhään käydä nukkumaan. Mun harrastuskoira!
Seuraavista pisteistä syytän mm. sitä kaatosadetta. Treenikaverit nauroivat, että meidän menoa oli hauska katsella. Minttu tepsutti täydellisen kyrsiintyneen näköisenä, syttyi touhuun aina satunnaisesti ja sitten päätti, ettei todellakaan tee mitään mitä käsketään.
Paikalla makaaminen 0 - Minttu katsoi, kun menin katokseen piiloon. Totesi, että hän ei todellakaan makaa kuralätäkössä yksinään ja juoksi sinne katokseen, jossa kävi hyvin tyytyväisen näköisenä istumaan...
Seuraaminen taluttimetta 6 - Koska hienot neidit ei kävele lätäköistä, Minttu päätti kiertää kaikki lätäköt mahdollisimman kaukaa, jos niitä reitin varrelle sattui. Voitte vaan kuvitella, minkä näköistä sen on täytynyt olla! Koira menee täydellisessä kontaktissa, kun tulee lätäkkö, se kaartaa parin metrin lenkin ja palaa takaisin.
Maahanmeno seuraamisen yhtedessä 9 - Piste lähti koska haukkui
Luoksetulo 5 - Mentiin läpijuoksuna, kuulema upea alokkaan luoksari
Seisominen seuraamisen yhdeydessä 8 - Kuulema tosi hyvä ja napakkaa, mutta haukkuminen oli taas plääh
Noutaminen 0 - Koska kapulan voi aina lähteä hakemaan etuajassa.... En tiedä et sanonko sille liian heikosti odota, vai pitäisikö treenata lisää liikkurin kanssa, koska käskyjen välille tulee aika pitkiä taukoja, kun juttelee liikkurille. Treeneissähän tämä ei ole ongelma
Kauko-ohjaus 0 - "Ai sä et oo opettanu näitä tolle ollenkaan?" ...olen. Mutta tässä Mintusta näki, että sitä kyllästytti se sateessa tekeminen eikä se todellakaan kuuntele yhtään mitään
Estehyppy 7 - Koska käsimerkki istu-osuudella
Kokonaisvaikutus 7 - Tekee hyvin ja yhteistyö on kuulema todella hyvän näköistä ja miellyttävää, kun koira oikeasti tekee. Haukkuminen on se, mikä pitäisi (edelleen) kitkeä pois ja saada liikkeitä varmemmiksi. Jep!
Pisteitä yhteensä 82, mikä on hei enemmän kuin viimeksi! Ja sijoituttiin 5/5, hah.
Keskiviikon neidit viettivät naapurini Anskun hoidossa, kun itse olin ryhmäyttämässä koulun uusia ykkösiä. Meela oli kuulema mm. kiusannut Bogia, kaivellut kukkamultaa ja ollut kaikin puolin herttainen oma itsensä. Parin tunnin lekkeilyt ja Anskun selvästi runsaalla kädellä syöttämät herkut olivat kuitenkin selvästi pitäneet tytöt tyytyväisinä, eikä niitä tarvinnut onneksi enää pahemmin väsyttää, kun itselleni nousi vielä kuume uudemman kerran.