 |
| (c) Janne Rinne |
 |
| (c) Tiina Mustonen |
 |
| (c) Janne Rinne |
 |
| (c) Tiina Mustonen |
 |
| (c) Janne Rinne |
Kuvat kohtalaisen randomissa järjestyksessä, sillä blogger ei taas arvosta minun mielipiteitäni...
Shelttien kanssa on treenattu ja treenattu vähän lisää. Tokoa. Keskiviikkona heitin pienet tokot pesiskentällä, jotta saisin koirat väsytettyä. 1,5h lenkki + treeni ei kuitenkaan auttanut - illalla menin pariksi tunniksi katsomaan luokkatoverini keikkaa, ja sillä välin Meela oli pistänyt päreiksi Mintun valjaat, jotka Inka kuitenkin ystävällisesti korjasi.
Sitä edellisenä päivänä pentu söi sohvalle unohtamani nahkahihnan (omansa) ja kaivoi laukustani ipodin piuhan ja kuulokkeen. Kiva kiiti!
Torstaina käveltiin Anskun ja Bogin kanssa alhaiseen Noljakkaan, missä treenattiin varsin noljakkalaisella koiraporukalla. En jaksanut paljoa edes ottaa, mutta luoksarin pysäytykset alkavat taas alhaisella tasolla luonnistua! Käveltiin vielä lenkki rannan kautta ja takaisin kotiin, ja kyllä oli tämän kahden ja puolen tunnin ulkoilurupeaman jälkeen väsynyttä koiraa.
Tänään olisi ohjelmistossa ne agilityt, Utraan raahautuminen, koirien saksiminen edustuskuntoon ja kello 02:00 starttailu kohti Lohjaa... Kuoleman matka, here we come!
Oi mitä shelttejä! Mitkä värit! :)
VastaaPoistaMinkämoisia sun shelttisi ovat luonteeltaan? Onko kuinka luonne-eroja keskenänsä?
Aikoinansa mietittiin shelttiä toisena rotuvaihtoehtona, mutta valittiin sitten roduksemme villakoira ja ollaan tykätty :)
Ehkä me vielä joskus saamme sheltin.. :-)
Vaikka nää on äiti ja tytär, on ne kuin yö ja päivä. Tosin itse olen urosvalinnallani Meelan luonteeseen vaikuttanut melko runsaalla kädellä - valitsin Mintulle uroksen, jonka tiedetään periyttävän sähäkkää luonnettaan hyvin voimakkaasti.
VastaaPoistaMolemmat ovat hirmu sosiaalisia ja aktiivisia tapauksia, joilla riittää intoa tutustua muihin koiriin ja ihmisiin tasapuolisesti. Niiden kanssa saa ja pitää treenata useamman kerran viikossa, muuten varsinkin pentu hyppii seinille. Todella nopeita kouluttaa ja innokkaita oppimaan.
Minttu on näistä se rauhallisempi, joka pärjää pienemmällä tekemisellä eikä itsekseen ole kovinkaan railakas tapaus. Se oli pentuna hirmu hiljainen ja rauhallinen, ja vaikka se nyt iän myötä on vähän reipastunut, on se silti paikoin melko flegmaattinen.
Meela taas... No, sen kanssa saisi koko ajan olla tekemässä jotain. Se purkaa patoutuneen energian ei-toivottuihin kohteisiin, ja onkin tylsyyksissään tuhonnut enemmän materiaa kuin Minttu ja Timi yhteensä :D Kiihtyy nopeasti, tekee mielellään ja on pohjattoman ahne. Toisin kuin Minttu, palkkautuu leikeistä ja vetää raivokkaasti vetoleluja. Hirmu hyvä harrastuskoira, jolla riittää varmasti virtaa paljon rankempaan harrastamiseen kuin Mintulla.
Kumpikin osaa onneksi rauhoittua sisätiloissa melko hyvin, jos ne vaan virikkeistää ja aktivoi kunnolla. Meela ei hauku ääniä, Minttu on oppinut elämään kerrostalossa melko hyvin.
Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, ja molemmista pidän aivan hirveästi. Minttu oli todella helppo ensimmäinen harrastuskoira, ja Meela tuo hommaan kaipaamaani haastetta olemalla ihan erilainen koirapersoona!
Mä olen itse aivan ihastunut villiksiin, kiitos ystäväni upean keskariuroksen ja hänen vanhempiensa ihanan keskarinartun... :D Toivon kovasti, että mun laumassa olisi joskus villakoiranmentävä rako ja saisin hankkia itselleni kunnon harrastuspuudelin shelttikatraan rinnalle :)
Wooo mitä kuvia!
VastaaPoista