Lykynlampi

Koska kännykkäni ja sitä myöten herätyskelloni oli mennyt pois päältä, missasin maanantaina koulun. Sen sijaan virkistimme Annan ja Hupsiksen kanssa itseämme ja koiria kiertämällä reilun kahdeksan kilometrin lenkin Lykynlammella! Meela ei osoittanut minkäänlaisia väsymisen merkkejä, ja pikkuduracellin riekkuminen jatkui kotosallakin ihan samanlaisena kuin ennen lenkkiä.

Iltasella käytiin vielä treenimässä Anskun ja Bogin kanssa. Haluan kesän takaisin! Yöt, jolloin voi kaikessa rauhassa treenata valoisalla... Shelttien kanssa ei nimittäin treenistä tule yhtään mitään, jos kentälle ehtii tulla jo pimeä. Kentän viereisissä puskissa kulkevat ihmiset ovat niistä kamalan jännittäviä, eikä kumpikaan kykene juurikaan keskittymään itse treeniin. Laittaa miettimään, mitä ihmettä teen talvella. Meela ei väsy pelkästä liikunnasta kovin helposti, joten se vaatii treeniä useamman kerran viikossa. Ulkona treenaaminen vaikeutuu, koska koululta palatessani on jo pimeää. Tämä yhdistelmä on melko... kohtalokas.