Koirilla on tällä viikolla ollut melkoinen huiliviikko. On sadellut siihen malliin, että meikäläinen on ollut aivan järkyttävän väsynyt ja antanutkin koirien purkaa energiaansa lähinnä pitkillä iltalenkeillä Annan Hupsis-lappalaisen kanssa leikkien ja tarjoamalla ruuat aktivointileluista. Sunnuntainahan minun pitäisi kisata Mintulla alokkaassa, joten tänään on pakko vetää edes joku keskinkertainen treeni!
Meelan eskarikerrat ovat kuitenkin tulleet loppuunsa, ja tästä eteenpäin sanavarastooni kuuluu voimakkaasti "tokotiistai". Meela osallistuu ensin Noutajien penturyhmään kello kuusi, ja Minttu jatkaa kilpailevissa tuntia myöhemmin. Loistavaa!
Tiistain tunnilla satoi vettä, ja treenit jäivät lyhykäisiksi, mikä tietysti harmitti minua. Otimme vain luoksepäästävyyden (taitavasti) ja pujottelua muiden koirakoiden ympäri (taitavasti tämäkin, vaikka pitkä matka kontaktissa kivojen kavereiden ympärillä oli vähän liikaa ja pentu ei jaksanut ihan lopussa enää olla niin skarppina). Tämän jälkeen meille jaettiin todistukset siitä, että koiramme ovat - tittidii - kunniallisesti suoriutuneet pentukurssista. Tokon alkeiskurssiakin tarjottiin, mutta harmikseni se olisi ollut tiistaisin. Treenaan mieluummin molemmat koirani ohjatuissa edes kerran viikkoon, joten jääpä nyt sitten käymättä, phöh! Toivottavasti Noutajilla olisi tarjota jokin alo-avo tasoinen kurssi viimeistään ensi keväänä, niin voitaisiin Meelan kanssa mennä...
Torstaina taas alkoi Mintun BH-kurssi teoriaosuudella (ts. huvitimme ohikulkijoita harppomalla ohjauskuvioita pitkin kenttää ja käskyttämällä mielikuvituskoiriamme mitä suurimmalla vakavuudella) ja jatkui hieman sateisissa merkeissä Meelan kurssin kaupunkikävelyllä.
Riemukseni Anna oli suostunut ottamaan Mintun hoitoon illaksi, sillä 11 tunnin yksinolo (9h koulupäivä + 2h treenini) ei kuulostanut kovin hyvältä edes Mintun kohdalla!
Kaupunkikävelyn alkuun tosiaan satoi, ja me odotimme sateen laantumista roskiskatoksessa. Kun jäljellä oli enää tihkua, päätimme lähteä kävelylle. Tallustelimme rantaa pitkin kohti Anttilaa, ja Meela päätti pelätä leikkipuistossa seissyttä puista ponipatsasta aivan hirveästi. Tästä kammotuksesta selvittyämme suuntasimme kohti Meelan elämän ensimmäisiä(!) liikennevaloja, ja sieltä Metropolin automaattioviin. Meela ei tuulikaappia, lasiovia tai ritiläpohjaa pelännyt, vaan tepsutti reippaana perässäni minne ikinä sen halusin viedä. Taitavasti se väänsi myös muhevat tortut keskelle kävelykatua, ja minä tietysti noukin ne sieltä sitten läheiseen roskikseen. Kävelyreissu ei ollut Meelalle kovinkaan vaativa, vaikka toki pienen pennun piti vähän sinkoilla ympäriinsä hihnassa, kun oli niin paljon uutta ja jännää. Eihän se ole koskaan ollut keskustassa, saati sitten parkkihallissa tai kulkenut liukuovista.
Tunnin kävelyn jälkeen Meela ei kuitenkaan ollut sitten yhtään väsynyt, ja se jaksoi meuhkata Hupsiksen kanssa vielä hyvän tovin ympäriinsä. Isotkin pääsivät vähän purkamaan energiaansa, kun ne rälläsivät pitkin Aavarantaa keskenään. Yölenkkeilyn jälkeen sheltit ovatkin olleet ihanan väsyneitä, ja antoivat tänäkin aamuna viimein nukkua piiitkään!
Huomenna olisi luvassa lenkkeilyä Kolilla, sillä meillä on koulun retkipäivä. Sain luvan ottaa koirat mukaani, sillä ei olisi mitään järkeä, että ensin patikoisin 4h koulun kanssa ja sitten tulisin kotiin, missä koirat vaatisivat niin ikään ulkoilua... Joka tapauksessa toivon, että olisi hyvä sää, sillä haluan kolikuvia koiristani!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti