Nyt minua kieltämättä hieman harmittaa, että menin viimekertaisen pentukurssin sijaan sinne tokoon. Siellä oli kuulema oikeasti ollut ihan asiaakin, treenattu mm. ohituksia, mikä on kuitenkin kohtalaisen tärkeää koiran kanssa eläessä. Tämänkertaisen kurssitunnin anti oli melko mitäänsanomaton, ja odotan koko ajan, milloin toiminnasta tulisi hieman tokoon painottuneempaa. No jaa, onpahan aktiviteettia pennulle, ja ymmärrän kyllä hyvin, miksi treenit ovat helppoja, sillä mukana on ensimmäisen pentunsa hankkineitakin. Itsehän menin kurssille lähinnä siksi, ettei minulla ole enää mitään käsitystä siitä, miten olen Mintulle asioita opettanut, hah!
Ennen tuntia ohjaajat naureskelivat tosikon pikku shetlantilaiseni vetoleikeille. Tuo kun vetää ja tappaa lelujaan hirveällä ärinällä, leikkiminen on tosi serious business.
Alkuaktivointina opeteltiin näyttämään peukaloa, ja Meela tajusi jutun juonen tosi nopeasti. Eipä aikaakaan, kun pikkusheltti tökki peukaloa nenällään siihen tahtiin, että ohjaajalla oli kiire kaivella nameja taskusta palkaksi.
Luoksepäästävyys, jossa pyysin Meelan sivulle. Sivullaolosta tulikin mieleen, että tosi kivasti tuo osaa nykyään hakeutua sinne sivulle käskystä. Vähän käsimerkkiä, ja innokkaimpina hetkinään se... no niin, hyppää sinne kahdella valtavalla loikalla, jonka jälkeen pitää yleensä rauhoittaa ja vedättää se namilla viereen kauniisti. Mutta niin, siihen luoksepäästävyyteen! Kaksi ohjaajaa kävi moikkaamassa, ja Melmertäjä vain istua napotti ja otti kontaktia, kun sitä siliteltiin. Kivasti!
Sitten tuli ehkä vähän turhaa tehtävää, kun meidän piti saada koirat kulkemaan mukanamme silloin, kun peruutamme, astelemme pitkin askelin tai lyhyin askelin. Siis mitä? Kyllä minun pentuni ainakin seuraa minua vaikka kävelisin käsilläni - varsinkin jos minulla on lihapulla tai lelu mukanani. Muodon vuoksi tein muutaman harjoituksen näin, ja aloin sitten seuruuttaa pentua, joka tekee sen tosi kivasti ja innokkaasti, ja peräti oikealla paikalla! Lyhyitä pätkiä toki, namipalkalla, ja lopuksi sitten leikit patukalla.
Seuraavaksi taidettiin harjoitella ympyrässä kulkemista. Meelalle nyt ei ole temppu eikä mikään juosta vierelläni ympäriinsä jos minulla on se nami mukana, mutta olihan tämä hyvää harjoitusta sisarusten tulevaa näyttelydebyyttiä varten. Isla ja Meela kulkivat peräkanaa siten, että kumpikin oli vuorotellen etummaisena.
Tähän taisi tunti loppua, ja koirat pakkailtiin autoon ja paineltiin Netan ja Annan kanssa vielä treenaamaan aikuiset (Mintun kanssa lähinnä noutotreeniä, ettei syöksyilisi sen kapulan perään...) ja juoksuttamaan koiria rannassa. Kyllä oli sitten väsynyttä koiraa illalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti