Koko loppukesä suunniteltiin montuilla käymistä porukalla vielä kerran. Koska tiistai oli kovin aurinkoinen ja mukava päivä, pakkasin heti koulusta tultuani koirat autoon ja suunnistimme Emmin, Netan ja koirien kanssa montuille. Meela ei vielä syty pallon perässä juoksemiselle, ja hyvä niin. En halua sen rasittavan itseään tuollaisella liikunnalla näin nuorena (koska pallohullu koirahan ei kykene yleensä hidastamaan tahtia, vaikka se väsyisikin...) ja olisin muussa tapauksessa joutunut pitämään sitä kiinni. Pentu kävi leikkimässä kavereiden kanssa, jos ne juoksivat pallon kanssa lähempänä, mutta pyöri muuten ihmisten ympärillä ja touhuili omiaan.
Monttuilun jälkeen olimme treenikentällä niin aikaisin, että ehdin ottaa Mintulla pari noutoa ja seuruupätkän. Sen jälkeen se odotteli autossa kiltisti koko tunnin mittaisen pentukurssin ajan. Tällä kertaa päästiin tekemään ihan hyödyllisiäkin juttuja, ja Meela yllätti minut pätevyydellään monta kertaa!
Kuten totuttua, otettiin ensin luoksepäästävyys. Hassua kyllä tämä on vahvistunut Meelalla ihan huomaamatta. Ohjaaja kutsui sitä luokseen, ja pentu istua napotti sivulle käskytettynä ja otti kontaktia. Vapautin sen, ja se kävi moikkaamassa ohjaajan. Toinen ohjaajista tervehti Meelaa ihan tokomeiningeissä, eikä pikkusheltti väistänyt tai liikkunut paikoiltaan ollenkaan.
Seuraavaksi treenailimme odottamista. Tämä harjoitus oli Meelalle helppo, sillä se joutuu aina odottamaan ruokaansa istuen. Koirat laitettiin istumaan ja niiden tuli odottaa, että ne saivat luvan käydä syömässä maahan laitetun nakinpalasen. Meelalta vaadin lisäksi kontaktin ottamista. Koska istumisharjoitus oli helppo, otin Meelalla samaa myös makuulla (tätä emme ole harjoitelleet ollenkaan tarpeeksi!) ja sekin sujui hienosti.
Ohittamisharjoitukset teimme Inkan ja Islan parina. Meela keskittyy upeasti minuun, kun tietää kyseessä olevan koulutustilanteen = minulta saa namia. Ohitusharjoituksia oli useita, joista vaikein se, että koirat joutuivat kohtaamaan ja istumaan alas rinnakkain, jonka jälkeen matka jatkui. Meela suoriutui kaikista hienosti ja kontaktia pitäen! Tästä tulikin mieleeni, että se osaa nykypäivänä seurata lyhyitä matkoja tosi pätevästi.
Harjoittelimme myös namien rauhaan jättämistä siten, että maassa oli alustoilla makkaranpaloja ja koirien tuli pujotella niiden ohitse. Meela ei varmaan edes tajunnut niitä nameja, kun sen piti olla kovin kiinnostunut minun kädessäni olevista herkuista.
Paljon ehdittiin tehdä, enkä nyt taida edes muistaa, mitä kaikkea! Nyt vaan koirien kanssa ulkoilulle, ja illan jos sitä viettäisi pennun kanssa näyttelykoulutuksessa. Kivaa, olen odottanut monta vuotta että saisin syyn mennä niihin treeneihin, ja nyt minulla on sellainen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti