"Terhakka pakkaus kaikenkaikkiaan"

Tänään oli tämän syksyn The Päivä, nimittäin se kauan odotettu luonnetesti. Itse kävin jo eilen tutustumassa koetilanteeseen ja paikkaan, kun seurasin ja kuvasin videolle Toivon ja Aten testit. Kumpainenkin selviytyi testistä oikein hienosti läpi, että onnea vaan hihnanjatkeille tuloksista! Vaikka tilanne oli jo etukäteen tutkittu ja koira osoittautunut muutenkin harrastuskelpoiseksi ja ihan fiksuksi yksilöksi, jännitti minua. Entä jos se olisikin ihan vatipää?
Itse testi järjestettiin Liperissä, tuomareina Lea Kilpeläinen ja Wilhelmiina Virolainen.

Turhaksihan jännittämiseni osoittautui, kun Minttu jo omaa vuoroa odotettaessa oli todella rauhallinen ja asiallinen. Lähtötohinoissa minulla oli riittänyt panikoimista muutenkin; ensin olin "hukannut" rokotustodistuksen (löytyivät hieman eri väliköstä kansion välistä kuin yleensä...) eikä Mintun ainoassa solkilukkopannassa ollut tarpeeksi reikiä, jotta se olisi pysynyt sen päässä. Naputtelin koiranruokatölkki + ohut naula-yhdistelmällä siihen sitten lisäreiän, ja melkoisen taistelun jälkeen onnistuinkin. Pantahan oli toki kaunis vaaleansininen timanttipanta, ja tästä tuomarit saivatkin vitsin aihetta, kun astelin "viikonlopun pienimmäksi koiraksi" tituleeratun shetlantilaiseni kanssa kehään. Minulta varmistettiin vielä, että onhan se aikuinen - olivat luulleet mm. aussienpennuksi...

Ensin tuomari yritti leikkiä Mintun kanssa kepillä, eikä Minttua oikeastaan kiinnostanut. Se ei myöskään välittänyt narupallosta, saati tuomarin tarjoamasta isojen koirien patukasta, joten leikitin sitä itse hetken narupallolla. Lelut olivat kuitenkin kaikki aivan liian kovia ja suuria, että hienostunut fifini olisi voinut niitä suuhunsa ottaa - pari kertaa se hyppi pallon perässä iloisia ilmaloikkia ja palautteli tuomarille, mutta siihen se jäikin. Tuomaristo tosin oli aivan myyty: "Jos ois tällanen, se ois ihan kuin olis pentu kotona koko ajan!"

Seuraavaksi oli vuorossa kelkka. Minttu varoitti kelkasta haukkuen, mutta suhtautui siihen muuten lähinnä blokkaamalla pelottavan kelkan pois näköpiiristään. Kun kelkka tuli ihan viereen, se säikähti, mutta tuli kuitenkin rohkeasti katsomaan pelottavaa esinettä. Kun kävelimme kelkan ohi, ei jännityksestä ollut enää tietoakaan.

Sitten tapahtui hyökkäys. On muuten yllättävän vaikeaa olla pokkana tilanteessa, jossa sinua lähestytään muka uhkaavasti, huidotaan keppiä ja pyydetään rahaa... No Mintun tilanne ainakin vakuutti, ja kun haukku ei auttanut, lähti sheltti perääntymään. Se kuitenkin palautui nopeasti ja tuli tervehtimään ihmistä mielellään. Luoksetulossa tämän jälkeen ei ongelmaa.

Siirryimme haalarin ja tynnyrin pariin. Haalari oli tosi pelottava - Minttu huudahti ja hyppäsi sivuun. Tästäkin se kuitenkin palautui nopeasti, ja kun uudemman kerran kävelimme haalarin ohi, se kulki löysällä hihnalla aivan rauhallisena. Tynnyriä piti vähän juosta karkuun, mutta kun itse istuin tynnyrin päälle, uskalsi Minttu tulla katsomaan sitäkin lähempää.

Pimeä huone... no, ei siitä ehkä pelastuskoiraa tule! Sain istua nurkassa pitkät ajat ja niiskutella nenääni sekä yskiä, kun Minttu kulutti aikaa moikkailemalla tuomareita ja ihmettelemällä lattialla olevia lankkuja. Välillä se olisi lähtenyt takaisin uloskin, ja vasta minun kutsuttua sitä monta monituista kertaa nimeltä (se ei edes reagoinut ensimmäisiin kuiskattuihin nimiin) ja tuomarin näyttäessä vähän valoa suuntaani, se löysi minut.

Seuraavaksi jätin Mintun kiinni seinään ja poistuin itse paikalta. Se jännitti hyökkääjää ja pyöri levottomasti paikoillaan, sitä selvästi jännitti. Kuitenkin tilanteen neutralisoiduttua se tutustui innolla ihmiseen ja kopattiinpa se syliinkin, eikä Mintulla ollut mitään sitä vastaan.

Laukauksiakaan tyttöni ei pelännyt, kuten osasin jo uudenvuodenkokemusten perusteella odottaakin.

Videon kuvasi Emmi, kiitos hänelle siitä!

Tuomarit kommentoivat Mintun ilmoitusasiana haukkuvan uudet, pelottavat asiat ja olevan "terhakka pakkaus kaikenkaikkiaan". Minttu muistaa jonkin verran ikäviä asioita ja on hieman pehmeä, mikä on koulutuksessa hyvä asia. Vilkkausaste on ihanteellinen, se on puhtaan vilkas, ei touhota ylimääräistä ja keskittyy olennaiseen. Hermorakenne on hieman rauhaton, kuormittuu hieman ja palautuu hyvin. Sheltti ei pahemmin leiki, mutta kelkalla taisteluhalua huomasi siitä, että kelkan tullessa ihan vierelle Minttu otti "taisteluvalmiuden" (mikä ikinä onkaan) ja uskalsi kuitenkin rohkeasti tulla katsomaan kelkkaa. Kaikenkaikkiaan hieno pieni koira, jonka pisteet ovat kuulema todella hyvät tällaiselle! Loistavaksi harrastuskoiraksi kommentoitiin, mitä tyttöni toki onkin.

Pisteytyshän meni seuraavasti:
Toimintakyky +1 kohtuullinen
Terävyys +1 pieni ilman jäljellejäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taisteluhalu -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +3 vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +3 hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Tuloksena siis hyväksytty: LTP: +140, laukausvarma


Yllättävän usein sitä saa olla ylpeä koirastaan.