Ihan ekat agitreenit

Otsikko kyllä vähän huijaa - onhan kiddo päässyt pyörimään Mintun agilityissä, mutta nämäpä olikin sen ihan omat treenit ekaa kertaa. Olin alkujaan vähän huolissani siitä, mitä koko hommasta tulee. Pääsen koulusta puoli kolmen aikoihin, kotiin kestää ajaa vajaa tunti ja neljältä pitäisi olla jo agilityhallilla. Pentu käy ylikierroksilla jos ei pääse lenkille ja agilityhalli kuumentaa sitä jo valmiiksi ihan uusiin ulottuvuuksiin... No, tänään kävi tosi kivasti ja meillä oli koulutehtävä Joensuun keskustassa. Hain kameran ja koirat mukaan, ja merlekaksikko pääsi palloilemaan iltapäiväruuhkan sekaan. Keskustaseikkailun jälkeen oli vielä tunti aikaa, joten suuntasin koirineni metsään. Ne telkkusivat siellä vapaina, jonka jälkeen treenasin vielä molemmilla vähän tokoa. Minttu autoon, ja kikkareen kanssa treenikentälle!

Meitä oli yhteensä neljä koirakkoa, joista pahin häiriö oli ehdottomasti samaan ryhmään eksynyt Silsander. Rakentelimme muutaman toimipisteen kepeille, pennuille säädetty A-este kontakteja varten, putkia ja muutamia esterykelmiä. Puomit olivat tietenkin maassa, penturyhmä kun ollaan.

Ensin otin Meelan kanssa ihan kahden hypyn suoraa. Keskittyminen tuotti ongelmia, ja pentu painoi menemään kunnon trollface-ilme naamallaan samalla, kun kutsuin sitä luokse. Meelalle luoksetulokäsky on kuitenkin sen verran vahva, että se pysyi lähettyvilläni, muttei antanut kiinni. Loppujen lopuksi treenasimme hihnan kanssa ihan odottamista, mikä ei ihan ole Meelan vahvimpia puolia...
Meni kuitenkin vauhdilla hyppysuoraa ja osasi tosi nopeasti tulla mukaan, vaikka ei olla oikeastaan hyppyjen kanssa muuta tehty kuin siivekkeiden kiertoja ja välistävetoja.

Meela pääsi vähän jäähylle, jonka jälkeen perehdyimme vähän keppeihin. Niitä lähden nyt opettamaan verkkojen avulla. Luulen, että saan niistä nopeammin itsenäisemmät kuin Mintulle. Tai ainakin voi yrittää! Tehtiin vain puolikkailla kepeillä, olihan tämä meidän ensimmäinen kertamme. Meela temperamenttisena tyttönä suuttui verkoille heti, kun se ensimmäisen kerran juoksi päin niitä. Neiti paineli ympäri keppejä ja raivosi verkoille, eikä tämän jälkeen todellakaan suostunut astumaan kujaan vaan alkoi heti kiukutella. Laitoin sen hihnaan ja houkuttelin sen remmissä menemään keppejä, ja pian ilkeiden verkkojen kamaluus unohtuikin. Kerran se törmästi hökeltäessään uudelleen loppupäässä verkkoon, ja tuloksen voi arvata... No, tehtiin yksi onnistunut suoritus siihen loppuun ja jätettiin hautumaan.

Kontakteja lähdettiin hiomaan, ja ajattelin nyt opettaa tuolle kunnon pysäytyskontaktit vaihtelun vuoksi. Hinkkailtiin niitä, mutta sitten minun namini loppuivat ja piti siirtyä lelupalkkaan, joten jätin tuollaisen rauhallisuutta vaativan tehtävän taas hautumaan. Muutama putki tässä välissä, ja sitten taas vähän taukoa pennulle.

Lopuksi otin Meelalla vielä parin hypyn ja putken suoraa, ja ennen kaikkea sitä odottamista... Pitää oikeasti alkaa treenailla kaikkea rauhallista agilitykentällä tuon kanssa, koska odottaminen on sille ihan älyttömän suuri ongelma nyt, kun se tietää miten kivaa esteiden läpi kaahaileminen on.

Tuntui kyllä, että ihan älyttömästi ehdittiin treeneissä tehdä, mutta ei tästä mitään isoa postausta sitten tullutkaan! Ensi viikolla jatkuu ;) On muuten hilpeää, kun kaikkien treenien jälkeen tuo pentu jaksaa vieläkin meuhkata ympäriinsä Timin kanssa. Viikonlopulta olisi kuvia myös Timistä ja tytöistä mökillä, mutta niitä sitten erillisessä postauksessa!