Lunta! Ja voi miten paljon sitä olikaan... Nimenomaan oli, sillä tänään saimme nauttia myös Joensuussa vesisateesta ja valtaisasta määrästä loskaa. Ainakin koirilla oli kivaa niin kauan kuin sitä kesti. Meela otti ilon irti nietoksista ihan sataprosenttisesti, eikä pikkushelttiä paljon yleisillä kulkuväylillä näkynytkään, kun se kirmasi pää viidentenä jalkana penkassa. Minttu jaksoi osallistua ilonpitoon lenkin alkupuolella, mutta lopulta se tuli siihen tulokseen, että onhan tätä lunta toljoteltu viimeiset kolme talvea, eikä jaksanut enää intoutua samanlaiseen ralliin kuin tuo juniori.
Tiistaina oli tämän vuoden toiseksi viimeinen tokokerta, aiheena luoksetulo. Kenttä oli melko liukkaassa kunnossa, mutta onneksi joku hiekoituskonesetä oli epähuomiossa hiekoittanut meille sinne oikein mainion kiitoradan.
Ensi alkuun luoksepäästävyys. Meela kestää hyvin, mutta se on sille paha, jos lähestyvä ihminen kyykistyy. Olisi pakko päästä moikkaamaan. Tämähän ei sinänsä haittaa, mutta itse haluan opettaa sille täydellisen rauhallisen luoksepäästävyyden alokasluokkaa varten, joten pitäisi treenata enemmän porukalla!
Kontaktia treenailtiin kuljeskelemalla ympäriinsä ja kutsumalla välillä koiraa. Meela, jonka mielenkiinto loppujen lopuksi oli noin 95% ajasta lihapullissani, kuljeskeli ympäriinsä mallikasta kontaktia pitäen ja sitä sai kutsua vain harvakseltaan. Hyvähän se kyllä on, että on tuollainen kontaktikoira!
Siirryttiin niihin luoksareihin, jotka tehtiin yksitellen. Muiden suorittaessa treenailin Meelalla mm. perusasentoja, maahanmenoa ja odottamista. Hyvästi malttoi, vaikka vähän jännittikin, kun viereisessä katoksessa murisi aina välillä joku koira. Oma luoksarimme sujui vallan mainiosti, mitä nyt vaan perusasennon heitti vinoon. Voisi alkaa taas vaatia vähän enemmän treeneissä, tähän asti kun periaate on ollut, että kunhan tulee lujaa luokse, niin se riittää.
Lopuksi tehtiin vielä sellainen luoksetulo, että koirat jätettiin aina vieraalle ohjaajalle ja kutsuttiin vuorotellen luokse. Meela tuli varsin halukkaasti minun tyköni, vaikka sen perässä hihna raahautuikin. Siihen loppuikin ohjattu opetus, ja minä treenailin itsenäisesti liikkeestä jättöjä ja seuraamista.
Keskiviikoksi olimme varanneet Emmin ja Anskun kanssa vapaavuoron, johon menin treenailemaan Meelan kanssa agilityä ja Mintulla tokoa. Tuon juoksut alkavat olla lopuillaan, joten toivottavasti pääsisimme jo ensi viikolla treenaamaan!
Meelaa on taas ylistettävä - tuntuu, että jokaisen agilitykerran välillä se prosessoi oppimaansa ihan hurjasti, ja parantaa kerta kerralta. Tällä kertaa meille tuotti ongelmia putki, joka oli hieman eri tavalla mutkalla, ja johon oli ihan mahdotonta juosta kahdesta eri päästä... Lopulta Meela kuitenkin toimi putkella ihan mukavasti, ja jätin asian hautumaan sen pieneen mieleen.
Kentän keskellä oli muutaman hypyn rykelmä, jolla kieputtelin Meelaa 3-5 esteen ratapätkissä. Tällä kertaa lähinnä kiertoja, ja minusta tuntui, että pentu irtosi esteille paremmin kuin aiemmin. Lisäsin mukaan putken,
Otettiin myös irtoamissuoraa, jolla tein takaaleikkauksia Meelan juostessa namialustalle. Lopuksi olisin halunnut kokeilla, onnistuuko irtoaminen + takaaleikkaus sekä pyytäminen vielä kolmannelle hypylle, mutta Meela meni vain huutelemaan Emmille (joka siis nameja alustalle tiputteli), että miksi täällä ei nyt ole sitä alustaa ja namia. Selkeät mielipiteet on neidillä!
Treenailtiin keinua varmistajan kanssa, ja onnistuneita yrityksiä saatiin, vaikka Meela olisikin tykännyt juosta namialustalle vain sen keinun ohitse. Keppejä tehtiin verkoilla, lopusta ollaan jo yhtä pidetty jonkun aikaa poissa. Vauhti vaan kasvaa koko ajan! Ja tuo suorittaa myös itsenäisesti. Kepeille hakeminen on vielä mystinen juttu ja Meelalle pitää näyttää aika tarkkaan, mutta eipä tässä mikään kiire ole.
Välissä kaivoin Mintun autosta ja treenailin parkkipaikalla tokoa. Sheltti, jonka kanssa ei ole pahemmin puuhasteltu viimeiseen kolmeen viikkoon, oli varsin liekehtiväinen persoona. Seuruupätkät menivät ensin häsläämiseksi, mutta laitoin tytön vähän pohtimaan. Tein tosi hankalia seuruutuksia, lyhyitä pätkiä, paljon käännöksiä ja pysähdyksiä, sivuttaisaskelia... Ja hiljalleen Mintultakin alkoi löytyä jonkinlaista keskittymiskykyä!
Nouto on ottanut hieman takapakkia, ja sheltti on alkanut pyöritellä kapulaa suussaan. Otinkin sillä erilaisia pitämisharjoituksia, enkä oikeastaan kokonaista noutoa sitten ollenkaan. Lisäksi luoksarin pysäytyksen kanssa pitäisi keksiä jotain. Pallo kuumentaa Minttua niin paljon, että se näkyy haukkumisena vähän kaikessa tekemisessa. Taitaa tulla muutaman viikon läpijuoksupaussi, ja katsellaan sitten uudelleen! Pysäytyksen käsimerkkiä aion kuitenkin treenata esim. valotolppien kierämisen lomassa, jotta saataisiin liikkeeseen varmuutta. Itse luoksetulosta se kuitenkin saa hetken pysyä kaukana.
Kaukot tuo alkaa ottaa hirmu hyvin. Se tekee sarjan tosi nätisti, jos en palkkaa sitä välissä. Jos välillä saa namia, se ei enää viitsi nousta istumaan. Mikähän logiikka siinä on? Pitää vaan treenata eri mittaisia pätkiä, ettei ala ennakoida.
Jäävät bara bra once again. Istuessa alkoi tarjota maahanmenoa, mutta vahvistin aikani istu-käskyä, jolloin kuviot alkoivat sujua. Seistessä valui pari kertaa, mutta silloin se otti hirmuisesti häiriötä katolta tulleista lumista ja puhisi niille. Saatiin kuitenkin useampi onnistunut toisto loppuun, ja lopetettiin sitten onnistuneeseen suoritukseen.
Loppuun duunailin vielä vähän seuruutusta, ja sitten sai tokoilu riittää taas tältä erää.
Meelaisan kanssa väännettiin vielä sisätiloissa muutama seuruupätkä ja hyppy namialustan kanssa. Keskittyminen oli kohtalaisen hukassa, sisällä kun ramppasi koko ajan rakennusmiehiä ja Bogi huuteli vieressä. Tehtiin sitten tosi vähän, mutta onnistuneita suorituksia. Pitäisi vähän tsempata treenaamisen suhteen tokossakin, mutta hyviä ja rauhallisia treenipaikkoja pennun kanssa touhuamiseen on niin vaikea löytää! Sellainen, että voisi pitää irti ja sellainen, ettei siellä lennä selälleen kun on liukasta. Tai huku hankeen.