Mintun juoksuillessa (edelleen!) on agilityinnostusta pitänyt taltuttaa Meelan kanssa. Nyt käyn koulun kurssilla maanantaisin, joten en ehdi pariin viikkoon pentutreeneihin mukaan. Viikolla käytiin Emmin & Toivon kanssa vapaavuorolla ja nyt sunnuntaina vierailin sitten Anskun treenivuorolla vähän täyttämässä pienehköä ryhmää. Ja ai että on ollut hieno pentu!
Keskiviikkona Emmin kanssa treenaillessa tehtiin irtoamissuoraa kunnolla kolmella esteellä. Meela lähti tosi hyvin namialustalle, ja se on selvästi tajunnut homman idean. Se myös odottaa tosi kauniisti esteen takana, mihin se ei ensimmäisellä pentuagilitytunnillamme oikein kyennyt. Edistys on huimaa jo muutamassa viikossa!
Lisäksi hinkkailimme keppejä verkkojen kanssa, koko ajan tulee lisää varmuutta eikä Meela enää kiukkuile yhtään, vaan suihkaisee kepit hienosti.
Teimme myös kontaktijuttuja pentupuomilla, välistävetoja, kiertoja ja putkea. Pieni radanpätkä yhdistettiin parista välistävedosta, putkesta ja kierrätyksestä, ja Meela osasi tosi kivasti kulkea mukana - mitä nyt ohjaaja evoili minkä kerkesi.
Alla pieni video keskiviikon treeneistä, lopussa vielä ratapätkä sunnuntailta. Kuvaajina Emmi ja Ansku!
...and F for friends!
Loppuviikoksi oli erityisohjelmaa, kun toverini Katja matkusti Tampereelta tänne Joensuuhun keeshondinsa Tinjan kanssa. Tytöt ovat vanhoja tuttuja jo lukuisilta lomaretkiltä, eikä niiden yhteiselossa suurempia kärhämiä ollutkaan. Minttu oli kovin ihastunut kessuystäväänsä ja liehitteli Tinja-parkaa varsin tarmokkaasti koko viikonlopun ajan.
Lauantaina vietimme porukalla iltaa Annan luona, mukana koirista olivat minun tyttöni, Tinja, Hupsis ja Pinna-bc. Siinä riittikin koirilla touhua, kun niiden piti koko ilta kerjätä herkkuja, vahtia ihmisiä ja touhuta keskenään! Voin kertoa, että meillä oltiin hyvin väsyneitä tämän illan ja yön jälkeen, kun neljän aikaan vasta oltiin kotonakin. Molemmat koirat nukkuivat aamulla piiiitkään, eikä Meela edes villiintynyt äitini soitellessa, että minkä kokoiset sadetakit sheltit mahtaisivat M&M:n alennusmyynnistä haluta ;)
Heitettyäni vieraat junalle, olikin aika lenkkeillä Anskun ja Bogin kanssa. Ansku ehdottikin, että voisin tulla Meelan kanssa korvaamaan maanantaina agilityvuoroa heidän vuorolleen, ja olin tietysti heti menossa.
Minttu sai vieläkin pysyä pois treeneistä, mutta Meela pienoinen pääsi taas kerran olemaan pätevä tyttö!
Aloitettiin keppitreenillä, ja kokeilin tällä kertaa, miten neiti osaa hakea kepeille eri kulmista. Hirmu hyvin, pakko sanoa! Se meni molempiin suuntiin keppejä, minä eri puolilla ja eri kulmista. Otimme viimeiset verkot pois, eikä sekään tuottanut ongelmia.
Uutena juttuna tehtiin keinua, jossa Ansku oli varmistelemassa. Rämäpäinen shetlantilaiseni olisi mieluiten juossut nokka edellä suoraan namialustalle, eikä sitä keinun hidas kallistuminen haitannut sitten pätkääkään. Veikkaan, että tuosta tulee samanlainen lentokeinusankari kuin äidistään - painellaan miljoonaa keinun päähän, tiputaan pää edellä lattiaan ja tehdään sama uudestaan ohjaajan huudellessa, että hidastapa vähäsen... Ihan superkivaa.
Välissä tein pientä ratapätkää kahdella hypyllä ja putkella. Tässä oli kiertoa ja välistävetoja, Meela teki tosi hyvin. Lisäksi irtoamista ensin ihan suoralla ja parilla hypyllä, sitten niin, että kutsuin Meelan hyppyjen yli, laitoin sen U-putkeen ja lähetin sen edelleni samaiset hypyt takaisinpäin ja namialustalle. Toimi tosi hyvin ja pentu oli innoissaan!
Agilityn lisäksi innostuin kokeilemaan tokohyppyä ensimmäistä kertaa, kun se oli esille nostettu. Laitoin hypyn kaikkein matalimmalle tasolle, liekö peräti 10cm vaneri ollut... Namialusta taakse, pentu sivulle ja suullinen ylityskäsky ilman mitään käsimerkkejä tai muuta. Meela ampaisi oitis hypyn yli ja namin syötyään kääntyi seisomaan esteen taakse ihan oikealla tavalla. Ai että!
Treenien jälkeen minua odotti ulkona iloinen yllätys, nimittäin maahan oli satanut LUNTA! Kävelimme Anskun kanssa pienen jäähdyttelylenkin metsässä, ja ai että oli kivaa kun isoja lumihiutaleita tuiskutti shelttien turkeille ja minun villakangastakilleni... Treenien jälkeen pikkukoirasta oli vihdoin ja viimein vaihteeksi virta ihan lopussa.
Meela on oppinut talon tavoille - suoraan ulkoa sänkyyn nukkumaan ;) |
Iiiiiik, Meela on niiiiiiin hieno lapsiiiiiii! Vautsivau :-) Ilo katsella aina teidän työskentelyä.
VastaaPoistaKivoja kuvia shelteistä ja Tinjasta, tykkään!
Niin ja, super kiva äiti! Soittaispa munkin äiti tuollaisia kyselyitä ;-)
Kiitämme! :)
VastaaPoistaÄidillä on kyl joku mielenhärö - se kysyi multa yks päivä, haluaisiko Minttu joululahjaksi hieronnan.... :DD Liekö ikävä näitä, kun ei pääse päivittäin lääppimään!
Meelasta on kyllä kehkeytymässä tosi kivaisa pieni agilitysheltti! Kivannäköstä menoa tuossa videolla :)
VastaaPoista