Mätsärivuoden päätös

(c) Satu L.

Ei olisi taas pitänyt nuolaista ennen kuin tipahtaa - vasta loppuviikosta julkistettiin vielä yhdet mätsärit tämän vuoden puolelle, ja sinne toki lähdettiin pienellä porukalla lauantaipäiväämme kuluttamaan ja koiria väsyttämään. Minttu tosin pääsi mukaan vain katselemaan meininkiä häkistä käsin. En itse oikein arvosta sitä, että juoksuisia narttuja viedään mätsärikehiin, joten en tietenkään tuota omaanikaan sinne vienyt. Ihan yksin en Minttua uskaltanut näin yhden äkin useammaksi tunniksikaan kotiin jättää, tässä talossa kun ei ole kovin koiraystävällisiä naapureita, ja varmasti olisi tullut ties mitä valitusta, jos se olisi yksinään sitten itkeskellyt...

(c) Satu L.

Meela kuitenkin pääsi pentukehään ja oli hirmu innoissaan jälleen kerran. Tänään seisominenkaan ei tuottanut ongelmia, vaan pikkusheltti poseerasi tuomarille oikein kauniisti. Oikein suullisia kehujakin saatiin tästä osuudesta, samoin kuin pennun käsiteltävyydestä. Juoksemista pitää kyllä opetella nyt talven aikana vaikka ihan naksun kanssa, tuon etuliikkeet menevät niin pilalle, kun se ottaa kontaktia. Tokokoira mikä tokokoira.
Hienolla käytöksellä vietiin voitto parinamme olleesta soopelisheltistä, eli punaista nauhaa Meelalle.

Nauhakehässä käytös oli niin ikään kaunista, ja pian kilpailimmekin ykköspaikasta mustan labradorin kanssa. Tällä kertaa labbis vei voiton pikkumerlestä, ja Meelan tulos oli siis PUN2! Palkinnoksi saatiin vinkulelu (ihan kuin niitä ei olisi jo tarpeeksi! Tämä tyttö nimittäin myös osaa leikkiä niillä...) ja jokunen luu ja muu herkku.
Tämä olikin hyvä ja onnistunut kehäkäytösharjoitus, Meelan toiminnasta jäi huomattavasti parempi fiilis kuin edelliskertaisissa Poksin mätsäreissä.

Tokosta puheenollen olen nyt käynyt tyttöjen kanssa pari päivää peräkkäin läheisellä pesäpallokentällä kuluttamassa nakkipaketinloppua jääkaapista. Meelan tekemisessä on hurjaa kehitystä, sen seuruu on tosi hyvää ja se palkkautuu aivan loistavasti pelkistä suullisista kehuista. Tekeminen on sen mielestä niiiiin kivaa, ja sitten kun lopuksi vielä saa superpalkkana leikkiä patukalla, niin toimiminen on taattu. Innolla odotan ensi kevättä, eiköhän me siihen mennessä olla kevyesti saati alokasluokan liikkeet kasaan!

Mintun kanssa ollaan tehty vähän BH-koetta silmälläpitäen mm. pidempiä välimatkoja jäävissä, paikkamakuuta toisen koirakon treenatessa ja AVOn liikkeitä. Tekee hyvin, ja nyt olen saanut myös luoksarin pysäytyksen menemään sille aika hyvin läpi. Ikuinen murhekryynini on vaan tuon haukkuminen. Se kuumuu noudossa niin paljon, että kapulalle lähdetään aina parin haukahduksen saattelemana. Ei kovin kaunista ja hillityn tokokoiramaista... Toisaalta se pudottaa vain jokusen pisteen, joten jos muut osiot menevät hyvin, ei sen pitäisi sinänsä olla ongelma. Mutta ärsyttävää se ainakin on!
Seuruussa ollaan edetty uudelle tasolle, alettu ottaa mm. sivuttaisaskelia ja peruuttamista siihen mukaan. Pitäisi vaan saada tehtyä hyppy, että saisi ihan kokonaisia juttuja treenattua! Ja varmaan hyppynoutokin olisi kivaa...

Sisällä yritän opettaa Mintulle hajutunnistusta tunnaria varten. Olen piilotellut kapulaa helppoihin paikkoihin, mutta silti homma ei oikein etene, eikä tuo käytä nenäänsä minusta ollenkaan. Pitäisi saada joku vähän fiksumpi katsomaan hommaa, että saisi etenemään... Onko kellään mitään vinkkejä tunnarin alkuharjoituksiksi?